Useimmin ylinopeaa kaahailua harrastavat juuri ajokortin saaneet nuoret miehet, joille tuntuu olevan jonkin sortin näytön paikka, että uskaltaa ajaa sääntöjä lujempaa.

– Ensimmäisen parin vuoden aikana, kun kortti on uusi ja nuorukainen on saanut ajoneuvon käyttöön, halu kaahailla on yleistä. Kun ikää alkaa tulla ja perustetaan perhe, alkavat myös vastuukysymykset painaa vaakakupissa. Ajotyyli rauhoittuu ja mietitään enemmän seurauksia, joita kaahailu voisi aiheuttaa, sanoo Liikenneturvan koulutusohjaaja Erkka Savolainen.

Savolaisen mukaan toinen kaahaileva riskiryhmä ovat keski-ikäistyneet miehet, jotka ovat hankkineet kenties 50 vuoden kynnyksellä uuden järeämmän auton tai moottoripyörän.

– Lapset ovat lentäneet pesästä, elämässä on enemmän vapaa-aikaa ja uusien menopelien kanssa rupeaa leikittämään liikenteessä, Savolainen toteaa.

Kaahailu on yleisintä kesäisin, mutta ylinopeutta ajetaan läpi vuoden tuulessa ja tuiskussa. Nyt tosin kannattaa valpastua nopeuksien kanssa, kun uudet nopeusvalvontakamerat alkavat yleistyä tieosuuksilla.

Ne mittaavat ajoneuvojen nopeuksia jopa 150 metrin etäisyydeltä eivätkä viime hetken äkkijarrutukset enää pelasta sakolta tai rikesakolta.

Aikasäästö näennäinen riskeihin nähden

Nopeusrajoituksia nopeampaan ajoon liittyy illuusio, että maantiellä saavuttaisiin ripeämmin aiottuun kohteeseen. Savolaisen mukaan saavutettu aikahyöty on kuitenkin näennäisen vähäinen riskeihin verrattuna.

– Jos esimerkiksi 50 kilometrin maantiematkalla rajoitus on 100 kilometriä tunnissa ja kuljettaja ajaa vaikkapa 10 kilometriä ylinopeutta, säästyy matka-aikaa teoriassa noin kolme minuuttia. Käytännössä kuitenkin harvoin voidaan ajaa tasaista keskinopeutta. Muusta liikennevirrasta poikkeava nopeus aiheuttaa sen sijaan turhia vaaratilanteita ja tuo poukkoilevuutta liikennevirtaan, Savolainen sanoo.

Kaahailu kuluttaa kukkaroa ja luontoa

Ylinopeutta ajava kuski aiheuttaa myös taloudellisia ja ekologisia riskejä, sillä turhat kiihdytykset ja jarrutukset kuluttavat enemmän bensiiniä ja lisäävät näin myös CO2-päästöjä.

– Mitä enemmän on vauhtia, sitä enemmän on tuulen vastusta. Myös pysähtymismatkat pitenevät. Kun ajoneuvon vauhti kaksinkertaistuu, sen jarrutusmatka ja törmäysvoima nelinkertaistuvat, Savolainen sanoo.

Silloin voi syntyä pahaa jälkeä, jos törmää toiseen autoon, muihin tiellä liikkujiin tai suistuu kovan vauhdin myötä pois tieltä.

Pysähtymismatkan pidentymisestä Savolainen kertoo hyvän käytännön esimerkin. Kuvitellaan tilanne kaupungin keskusta-alueella, jossa on 40 km/h rajoitus. Kun autoilija näkee suojatielle tulevan jalankulkijan 20 metrin päässä, menee hänellä pysähtymismatkaan noin 20 metriä.

– Kun aivoista lähtee impulssi jarruttaa, on sekunnin aikana edetty jo 11 metriä. Tämän reaktiomatkan lisäksi todellisen jarrutusmatkan pituus on noin 9 metriä. Kuljettaja ehtii jarruttaa ennen jalankulkijaa, Savolainen laskee.

Rinnakkaiskaistalla 50 kilometriä tunnissa ajava kaahailija näkee jalankulkijan samassa kohdassa, mutta nopeuden vuoksi törmää väistämättä jalankulkijaan, sillä sekä reaktio- että jarrutusmatka ovat pidemmät.

Ylinopeus mukana joka kolmannessa kuolonkolarissa

Onnettomuustietoinstituutti OTI:n tutkimusten mukaan joka kolmannessa kuolemaan johtaneessa onnettomuudessa ylinopeus on ollut mukana yhtenä selittävänä syynä.

OTI:n vuoden 2017 raportin ‍mukaan ajonopeuteen liittyvät taustariskit, kuten ylinopeus, liian suuri nopeus olosuhteisiin, taitoon tai ajoneuvoon nähden olivat läsnä 33 prosentissa onnettomuuksista.

Onnettomuudet johtuvat usein kuitenkin monesta eri tekijästä, eikä ylinopeutta aina voida osoittaa onnettomuuden pääsyyksi. OTI:n vuosiraportin mukaan kuljettajan tilaan liittyvät taustariskit, kuten alkoholi, sairaus, väsymys tai mielentilaan liittyvä tekijä oli mukana 73 prosentissa onnettomuuksista.

Liikennerajoitukset kertovat tiestön luonteesta

Myös huonoon kuntoon päässyt tiestö voi aiheuttaa riskejä, minkä vuoksi ylinopeutta kaahaava voi aiheuttaa vahinkoa niin ajoneuvolleen, itselleen, kanssamatkustajilleen kuin muille tiellä liikkujille. Kelirikkoisella tiellä‍ kannattaa nopeusrajoituksiin suhtautua erityisen vakavasti.

– Liikennerajoituksia ei ole laadittu autoilijoiden kiusaksi, vaan ne antavat omalta osaltaan informaatiota tiellä liikkujille. Matalammat nopeudet ovat tavallisia siellä, missä tiestössä on risteyspaikkoja, huono näkyvyys tai esimerkiksi hirvivaara-alueita, Savolainen sanoo ja jatkaa:

– Moottoriteillä suurin sallittu nopeus 120 kilometriä tunnissa johtunee siitä, että moottoriteillä kulkee myös hitaampaa raskasta liikennettä ja rajoitusten avulla säädellään ajoneuvojen keskinäisiä nopeuseroja.

Kun vauhti kasvaa, näkökenttä kapenee

Moni joskus ylinopeutta ajanut tietää, että jo 140 kilometrin tuntinopeudella kaahaaminen pakottaa aistit valppaiksi eikä ajaminen ole mieluisaa.

– Nopeus vaikuttaa aisteihin. Mitä kovempaa ajaa, sitä pienemmäksi näkökenttä alkaa mennä. Parinsadan kilometrin tuntivauhdilla näkö putkeentuu, ja silmät havainnoivat sivuilta vain epämääräisiä vilauksia, kuvailee Savolainen kokemuksiaan 200 kilometriä tunnissa ajetuista testirataharjoituksista.

Moottoripyöräilijöiden ja iäkkäiden kuljettajien onnettomuudet kasvussa

Vuonna 2018 liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnat tutkivat kaikkiaan 224 kuolemaan johtanutta tieliikenneonnettomuutta, joissa menehtyi 246 henkilöä. Onnettomuuksia oli 13 ja kuolleita 18 enemmän kuin edeltävänä vuonna.

Onnettomuusmäärän kasvu johtui moottoriajoneuvo-onnettomuuksien lisääntymisestä. Kevyen liikenteen onnettomuuksien määrä sen sijaan väheni kuten edeltävinäkin vuosina.

Moottoriajoneuvo-onnettomuuksien yleisin onnettomuustyyppi oli edelleen suistumiset, mutta kohtaamisonnettomuuksien määrä lisääntyi selvästi, mikä selittää koko vuoden 2018 kokonaisonnettomuusmäärän kasvua.

Yli 64-vuotiaiden kuljettajien aiheuttamat onnettomuudet lisääntyivät vuonna 2018 merkittävästi, edellisvuoteen verrattuna heille tapahtui puolet enemmän onnettomuuksia onnettomuusmäärän (50 kpl) ollessa suurin viiteen vuoteen. Nuorempien, 21–24-vuotiaiden kuljettajien vuoden 2018 onnettomuusmäärä väheni ja oli ikäryhmäjaottelussa vertailtuna pienin.

Henkilöauto-onnettomuudet lisääntyivät, kun taas raskaiden ajoneuvojen onnettomuudet vähenivät. Edellisvuoteen nähden moottoripyöräonnettomuudet lisääntyivät suhteellisesti eniten: moottoripyöräilijän aiheuttamia onnettomuuksia oli miltei kaksinkertaisesti ja kasvua näkyi myös vastapuolena olleiden moottoripyöräilijöiden määrässä.