On monenlaisia kesäautoharrastajia: Jotkut ajavat rakkaalla historia-autollaan vain kesäisin ja laittavat sen talveksi talliin säilöön, toiset taas ostavat halvan auton kesän seikkailuja varten ja myyvät sen sitten yhtä halvalla pois.

Vanha Lada, avo-Mersu vai Cadillac? Onko sinulla kesäautoa? Tässä jutussa sukelletaan syvemmälle kesäautojen maailmaan – mitä ne oikein ovat?

Kesäautona kiiltävä historia-auto

– Jos puhutaan merkeistä, niin Mercedes-Benz on yleinen, Volvot ja Saabit myös. Sitten amerikkalaiset autot ovat oma lajinsa: Fordit, Packardit ja Mercuryt. On sanonta, että kyllähän jokamiehellä pitää Cadillac olla. Ja sitten on vielä Chevrolet, kertoo Autohistoriallisen Seuran varapuheenjohtaja Markku Pellinen. Hän puhuu historiallisista autoista, jotka useimmiten ovat niitä muusta liikenteestä erottuvia, kiiltäviä ja näyttäviä autoja, omistajiensa varsinaisia silmäteriä.

Historia-autot jakautuvat vielä kahteen eri alalajiin. Harrasteajoneuvo on ikäisekseen vähän ajettu, vastaavaa samanikäistä paremmassa kunnossa. Se on entisöity tai kunnostettu auto, jota käytetään harrastajien tapahtumissa ja näyttelyissä. Harrasteajoneuvona voidaan pitää autoa, joka on yli 20 vuotta vanha ja on normaalissa ajorekisterissä.

Toinen historia-autojen tyyppi on museoajoneuvo. Se on tarkastettu museoajoneuvoiksi ja merkitty museoajoneuvorekisteriin. Sen tulee olla vähintään 30-vuotias, ja sillä saa ajaa enintään 30 päivää vuodessa.

Vaikka autoharrastaja omistaa historia-autonsa kesät talvet, niin yleensä historia-auto mielletään kesäautoksi. Pellisen mukaan historia-autot ovat kesäautoja, koska – noh – ensinnäkin niillä on mahtava ajaa kesällä. Jos autolla saa ajaa 30 päivää vuodessa, sillä kannattaa ajaa silloin, kun on hyvä keli. Toisena tulevat käytännön syyt.

– Osa historia-autoista ei ole kovin käytännöllisiä talvella, sillä vielä 60-luvun alussakin autojen sisälämmitys oli lapsenkengissä. Sitten kun mennään 20-luvun autoihin, niin ne olivat usein avoautoja, tai niissä oli vain kangaskatto, Pellinen kuvailee.

Tien pinnassa oleva suola myös ruostuttaa autoa nopeammin talvisin.

Millaiset autot päätyvät omistajiensa silmäteriksi? Yleensä ne ovat niitä nuoruuden ensimmäisiä autoja, joista on jäänyt hyvät muistot.

– Minulla on 403 Peugeot, jollaisia isälläni oli kaksi kappaletta silloin, kun on olin vielä nuori. Se oli nostalgiahankinta. Myös vaimoni perheessä oli aikanaan 403.

Historia-auton vakuuttaminen

Kesäauton pitämisestä koituu toki kuluja. Normaalit huoltokulut käytännössä, eli katsastusta ja öljyn vaihtoa. Museoajoneuvorekisterissä olevista autoista ei tarvitse maksaa ajoneuvoveroa. Vakuutusten suhteen ei ole paljon eroa sillä, onko kesäautona harrasteauto vai museoajoneuvo.

Esimerkiksi Pohjola Vakuutuksella harrasteajoneuvon vakuutukseen kuuluvat Laaja tai Suppea Harrastekasko.

– Lähtökohtana on se, että harrasteajoneuvo on arvokkaampi kuin tavallinen auto. Koska autolla ei ajeta ympäri vuoden, vakuutusmaksuista saa hyvitystä siltä ajalta, kun auto on poissa liikennekäytöstä. Vahinkohistoriatiedot ja bonuskäytännöt ovat samat kuin tavallisilla ajoneuvoilla, kertoo Pohjola Vakuutuksen tuoteasiantuntija Teuvo Kaipainen.

Museoajoneuvojen vakuutus on vakuutusehdoiltaan samanlainen kuin harrasteajoneuvojen, mutta vakuutuksen hinnassa on otettu huomioon se, että autolla saa ajaa vain 30 päivää vuodessa.

Pohjolan vakuutuksissa yleisimmät vakuutettavat harrasteautot ovat Chevrolet, Ford ja Volkswagen. Keski-ikä kaikilla harrasteautoilla on 45 vuotta ja yleisin käyttöönottovuosi -75–76.

Kaikkia yli 20-vuotiaita autoja ei vakuuteta harrasteajoneuvoina. Osa voi olla aivan tavallisessa käytössä käyttöautona, jolloin ne OP:llä vakuutetaan normaaleilla vakuutustuotteilla.

Kesäautona ”vanha romu”

Toisaalta osa yli 20-vuotiaista autoista on ”mielenkiintoisia vanhoja romuja”, jolloin päästään kesäauton toiseen määritelmään: ostetaan halvalla auto, pidetään hauskaa kesä, ja myydään auto pois kesän jälkeen.

– Saadaan vapaus mennä mihin halutaan, kuten mökille, festareille ja kavereiden luokse. Rahallinen riski on joka tapauksessa pieni, kertoo Teekkarien autokerhon puheenjohtaja Juho Lehto.

Lehdon mukaan sopiva budjetti tällaiselle kesäautolle on 100 –2000 euroa. Jos haluaa varmemmin ehjänä pysyvän yksilön, niin mieluiten kannattaa ostaa yli 1000 euron auto. Noin 1000 ja 2000 euron välillä autojen taso nimittäin kasvaa jyrkästi. Hyviä autoja löytyy muun muassa Nettiautosta.

– Parhaat diilit löytää jostain, jotka ovat piilomyynnissä. Esimerkiksi naapurilla on auto parkissa, ja hän on siitä luopumassa, Lehto pohtii.

Muutama asia kannattaa muistaa: Auton pitäisi olla katsastettu, jotta osa kesästä ei kuluisi ensin katsastuksen ja sitten auton korjauksen hoitamiseen.

– Kun auto täräyttää käyntiin, ei pitäisi nousta rohinoita ja sivuääniä eikä pakoputkesta tulla savupilveä.

Turvavöiden pitäisi myös toimia ja renkaissa olla pintaa, jotta ajaminen on turvallista.

Pakollinen liikennevakuutus riittää hyvin, mutta vakuutusyhtiöstä voi tiedustella myös kaskovakuutusta.

Lehto itse ei ole koskaan omistanut varsinaista kesäautoa, mutta useita muutaman sadan euron autoja hänellä on ollut.

– Osa on ollut ihan loistavia, osa taas on laitettu puristimeen, kun niistä ei ole lopulta tullut mitään.

Tutustu harrasteajoneuvojen ja museoajoneuvojen vakuuttamiseen