Ylen urheilutoimittaja Laura Arffman nähdään syksyllä Amazing Race Suomi -ohjelmassa kilpailuparinaan kollegansa Petra Manner.

Nyt Arffman vastaa kahdeksaan kysymykseen rahasta.

Ensimmäinen omaan rahaan liittyvä muistosi?

Sain kahden viikon Tienaa tonni -pestin vaateliikkeestä ennen lukiota. Kesällä yksi liikkeen työntekijöistä kuoli traagisesti. Minua pyydettiin jatkamaan koko kesä. 

Tonnin jälkeen oikea palkka tuntui tosi isolta ja hienolta, ja silloin päätin, että minulla pitää aina olla työpaikka. Mahdollisuuteen tarttumisen ansiosta sain samasta ketjusta työpaikan myös opintojen ajaksi.

Mitä opit rahan käytöstä vanhemmiltasi?

Raha on vain rahaa, eikä se korvaa läheisiä tai rakkautta. Vanhemmat opettivat myös sen, että vaikka rahaa ei olisikaan paljon, sitä on aina sen verran, että kotiin voi tulla vaikka taksilla.

Millaisia omaan talouteen liittyviä suunnitelmia sinulla oli, ja mistä hankit tietoa?

Opiskeluaikana kuukausibudjettia piti ensimmäisen kerran suunnitella oikein kunnolla. Opintolainaakin otin, mutta tosi varoen.

Ensimmäiset vakavat suunnitelmat liittyivät ensimmäisen oman asunnon ostoon ja silloin olin suoraan yhteydessä pankkiin. Olin 27-vuotias. Jos jotain voisin muuttaa, niin ensimmäinen asunto olisi pitänyt ostaa vuosia aiemmin – ehdottomasti!

Mitä rahaan liittyviä haasteita olet kohdannut?

Avioero oli suurin taloudellinen haasteeni. Olen tasa-arvon kannattaja, ja minulla on aina ollut omat rahat sekä lainat ja olen huolehtinut taloudestani hyvin. Silti perhearjessa otin vähän turhankin ison maksajan roolin, ja niitä rahoja ei tietenkään erotilanteessa mitenkään huomioida.

Mitä taloudellisia tavoitteita sinulla on?

En havittele suuria summia, mutta voisihan elämä olla helpompaa. Olen aina sijoittanut ja haluan pitää talouteni tasapainossa. Nyt sijoittaminen tuntuu entistä tärkeämmältä, myös lapsia varten.

Nuorena ensimmäisen rahaston minulle avasi kummitätini, joka työskenteli koko uransa ajan Sotkamon Osuuspankissa.

Millaisina näet nuorten taloustaidot ja ymmärryksen rahasta?

Käteistä rahaa käytetään nykyään niin vähän, että rahan arvon ymmärtäminen on varmasti paljon hankalampaa nyt kuin omassa lapsuudessani.

Olen opettanut lapsilleni Japanissa käytettyä mallia: jos viikkoraha on viisi euroa, niin kaksi euroa saa käyttää mihin haluaa, kaksi euroa menee säästöön ja sijoituksiin, ja yksi euro hyväntekeväisyyteen.

Parhain ja huonoin ostoksesi?

Huonoin ”ostokseni” on ex-puolisoni autolainojen lyhentäminen ja muidenkin hänen autoihinsa liittyvien kulujen maksaminen. Ne liki 20 000 olisi pitänyt säästää ja sijoittaa. Itse käytin lasten kanssa julkisia kulkuvälineitä sekä Helsingissä että pidemmilläkin matkoilla.

Parhain hankintani taas on yhteisen kodin ostaminen erossa itselleni ja lapsilleni. Heillä säilyi sama osoite, ja olen siitä todella kiitollinen.

Mistä haaveilet, jos raha ei olisi esteenä?

Haaveilen vain siitä, että lainat olisi ihmeen kaupalla kuitattu. Muutaman vuoden päästä haluan viedä lapset Tansaniaan tai Zimbabween katsomaan eläimiä ja muutakin maailmaa. Toinen matkahaaveeni on päästä heidän kanssaan Japaniin.