”En olisi voinut hoitaa äitiä etänä” – Hoivavastuu kannusti Suvin yrittäjäksi

Vielä muutama vuosi sitten Suvi Honkanen työskenteli henkilöstöjohtajana isossa pohjoissavolaisessa kaupan alan yrityksessä. Kolmisen vuotta sitten hän päätti ryhtyä konsultointialan yrittäjäksi.

– Merkittävä asia päätöksen taustalla oli iäkkään äitini tilanne, perustelee Honkanen.

Aiemmin itsenäinen ja hyväkuntoinen äiti alkoi korona-aikaan oirehtia, hänen toimintakykynsä heikkeni eikä hän tuntenut oloaan yksin kotona turvalliseksi. Tilanne kehittyi nopeasti yhä huonompaan suuntaan.

– Kun olin vielä palkkatöissä, äiti saattoi soittaa aikaisin aamulla hätääntyneenä ja huolissaan. Huoli läheisestä ja se, ettei voinut auttaa arkisissa asioissa, kuormitti paljon.

Honkanen oli aiemmin asunut pääosin työpaikkakunnallaan, ja hänellä oli kakkosasunto 170 kilometrin päässä lähellä äitiä. Hoivavastuun takia hän muutti pysyvästi äidin kotikaupunkiin.

– En olisi mitenkään voinut hoitaa äitiä etänä. Olin käytännössä omaishoitaja ja kävin äidin luona useita kertoja päivässä. Turvattomuuden tunne näkyi kipuina ja muina oireina, joilla hän kuormitti perusterveydenhuoltoa.

Konkreettinen hoiva tarkoitti esimerkiksi ruokakaupassa käymistä, ruuanlaittoa, siivoamista, hygienia-asioissa avustamista ja lääkkeistä huolehtimista. Aiemman sopimuksen mukaisesti Honkasesta tuli myös äidin edunvalvontavaltuutettu, joka huolehtii raha- ja viranomaisasioista.

Työ kävi mahdottomaksi, koska johtotehtävät vaativat täyttä työaikaa ja läsnäoloa.

56-vuotias Honkanen oli tehnyt palkkatöitä lukioikäisestä asti ja miettinyt aiemminkin yrittäjyyttä vaihtoehtona. Äidin tilanteen takia aiempi työ kävi mahdottomaksi, koska johtotehtävät vaativat täyttä työaikaa ja läsnäoloa.

– Viime vuosina tilanne on parantunut ja yhä useampi yritys näkee, että joustojen tarjoaminen työntekijöille eri elämäntilanteissa kannattaa. 

Mahdollisuus säädellä omaa työaikaa on Honkasen mukaan paras asia yrittäjyydessä. Vain asiakastapaamiset on aikataulutettu, muuten työ on ajasta ja paikasta riippumatonta. Hän voi tarvittaessa työskennellä muutamana päivänä viikossa tai muutaman tunnin päivittäin.

Äidin hoivatyö oli tietoinen ja harkittu päätös

Vapauden hinta on tulojen putoaminen ”ihan merkittävästi”.

– Muutos tuloissa on todella iso, mutta tämä on tietoinen ja harkittu päätös. Tässä elämäntilanteessa ei ole enää huollettavia lapsia. Olen myös varautunut tähän, minulla on sekä eläkesäästöjä että muita säästöjä, joilla voin rahoittaa elämääni.

Vapauden hinta oli tulojen putoaminen merkittävästi.

Honkanen on siis ryhtynyt hoivatyöhön vapaaehtoisesti ja harkiten. Jos tätä mahdollisuutta ei olisi ollut, tilanne olisi ollut todella hankala.

– Äiti olisi voinut tosi huonosti tai jotakin ikävää olisi tapahtunut.

Honkasen kanssa samassa tilanteessa on iso joukko suomalaisia. Terve Suomi -kyselytutkimuksen mukaan noin 1,2 miljoonaa suomalaista auttaa läheistään selviytymään kotona. Jopa 350 000 ihmistä arvioi olevansa avuntarvitsijan ensisijainen auttaja. Virallisen omaishoitosopimuksen tehneitä on heistä vain murto-osa, runsas 50 000 henkeä.

Eläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murto herätteli taannoin keskustelua siitä, että kun väestö ikääntyy ja resurssit ovat rajalliset, perheiden pitää ottaa enemmän hoivavastuuta ikääntyvistä läheisistä. Myöhemmin hän täsmensi, että näinhän hoiva jo nyt reaalisesti toimii, vaikka lainsäädännön mukaan hoivasta vastaa yhteiskunta.

Äidin hoivapalvelun vaihtoehdot vähissä

Honkanen on samaa mieltä Murron kanssa. Hyvinvointialueen palvelut eivät vakuuttaneet häntä: kotihoidon toteutuneet tunnit eivät vastanneet virallista lupausta ja käynnit olivat hätäisiä.

Honkasen äidille ehdittiin tehdä useita virallisen käytännön mukaisia palvelutarpeen arviointeja, joiden tulos oli ettei hän ole oikeutettu hoitopaikkaan. Lopulta noin vuosi sitten äidille tarjottiin paikkaa yhteisöllisestä asumisesta, ja nyt 91-vuotiaan äidin tilanne on rauhoittunut.

– Hän on paikassa, jossa on turvallinen olo. Sekä muistiongelmat että fyysiset oireet ovat helpottaneet.

Sekin vaihtoehto on nostettu julkiseen keskusteluun, että ikääntyneet itse tai heidän läheisensä osallistuisivat hoivakustannuksiin omilla varoillaan.

Honkanen pitää tätä periaatteessa ymmärrettävänä, jos vain varaa on. Hänkin selvitti mahdollisuuksia hankkia palvelutalopaikka, jonka kustannuksista hän olisi vastannut.

Sopivaa tarjontaa ei kuitenkaan löytynyt. Palvelutaloasuminen olisi edellyttänyt, että ikäihminen pärjää itsenäisesti arjessa – tämä ei hänen äidillään enää toteutunut.

Omaishoitajalle vertaistukea ja keskusteluapua

Miten epävirallinen omaishoitaja huolehtii omasta jaksamisestaan? Honkanen neuvoo etsimään vertaistukea ja keskusteluapua.

– Minulle käänteentekevää oli keskustelu muistihoitajan kanssa. Hän kuvasi, mitä tulee tapahtumaan ja miten huolehtia omasta jaksamisestaan. Tutun muistisairaan ihmisen persoonallisuus muuttuu, etukäteen ei osaa ajatella miten tämä vaikuttaa omaan jaksamiseen.

Honkanen toivoo myös, että tutut tai naapurit osaisivat tarjota pienissä asioissa apua ikäihmiselle tai hoivavastuun kantajalle.

– Minulla olisi ollut tällaisia ihmisiä, mutta en osannut hyödyntää heitä, vaikka se olisi helpottanut valtavasti. Nyt voisin itse toimia tällaisena tukihenkilönä.

Tämä on lyhyt, mutta tärkeä aika elämästä.

Hoivavastuut jatkuvat Honkasella edelleen, mutta painopiste on nyt uudessa sukupolvessa. Hän tapaa säännöllisesti kahta lapsenlastaan ja keventää näin nuoren perheen arkea.

– Tämäkin on lyhyt, mutta kiintymyssuhteiden kannalta tärkeä aika elämästä. Muutaman vuoden kuluttua lapsenlapset ovat jo koululaisia.

Honkanen ajatteleekin, että läheisten hoivan pitäisi olla luonteva osa elämää. Vastuuta tulisi jakaa yksilön, yhteiskunnan ja myös työnantajien kesken.

– Näen työelämäjoustot ja monipaikkaisen työn yhtenä sosiaalisen vastuun teemana, jolla työnantajat voivat sitouttaa henkilöstöä, tukea työssä jatkamista sekä erottua ja parantaa työnantajakuvaansa. Ehkä tulevaisuudessa työnantajat tarjoavat ikääntyneiden hoivapalveluita.

Kenenkään työura ei jää vajaaksi siksi, että käyttää siitä muutaman vuoden hoivaan, vakuuttaa Honkanen. Hän on hyödyntänyt yrittäjyyden tuomaa väljyyttä myös opiskeluun ja itsensä kehittämiseen.

Jos tulot putoavat hoivavuosien takia, tämä vaikuttaa myös tulevaan eläkkeeseen. Honkanen on varautunut tähän, mutta muistuttaa että väljemmät vuodet voivat mahdollistaa työssä jatkamisen aiottua pidempään.

–  Jos mielekästä työtä on tarjolla, voin hyvin ajatella jatkavani työskentelyä vaikka seitsemänkymppiseksi. Paluu palkkatöihin tai vahvempi panostus omaan yritykseen ovat molemmat mahdollisia vaihtoehtoja.