Säästän poikani tilille joka kuukausi: Kari Kanala vastaa 8 kysymykseen rahasta

Kauppiaan poikana Halsualla kasvanut pappi ja Helsingin Paavalin seurakunnan kirkkoherra Kari Kanala haluaa tukea pieniä yrittäjiä.

Uskollisuus on tärkeä asia, ja niinpä OP Halsua on edelleen hänen, ja nyt myös hänen pienen poikansa, pankki.

Kanala vastaa kahdeksaan kysymykseen rahasta.

Millaisia ovat ensimmäiset rahaan liittyvät muistosi?

Vanhemmillani oli kioskikauppa Halsualla. Tiskin takana seisominen oli minulle kuin kotityötä, enkä saanut siitä fyrkkaa. Ensimmäiset palkat sain, kun olin isosena rippileirillä ja apulaisena K-kaupassa Kaustisella kansanmusiikkijuhlien aikana. Se oli hauskaa: päivät täytin hyllyjä ja illat kuljin turkkilaisten tanssijatyttöjen perässä.

Palkkarahoilla ostin pyörän. Poljin heti yli 300 kilometriä Lahteen nähdäkseni tytön, jonka olin tavannut kirkon nuorisopäivillä. Perille päästyäni olin niin väsynyt ja jännittynyt, etten uskaltanut puhua ihastukselleni mitään. No, pyörä kuitenkin pääsi kovaan käyttöön.

Mitä opit vanhemmiltasi rahan käyttämisestä?

Omasta kaupasta söimme tuotteet, jotka olivat menossa vanhaksi. Opin rahan arvon ja sen, kuinka paljon tuotteet maksavat. Rahaa meillä ei ollut kovin paljon, mutta mitään ei puuttunutkaan eikä mitään heitetty hukkaan. Sain suuren osan vaatteista käytettynä.

Kaupassa meillä oli vihko, johon merkittiin ihmisten velat. Ymmärsin hyvin, miten kauppiaana rakennetaan luottamusta ja yhteisöllisyyttä, ja siksi haluan edelleenkin tukea esimerkiksi kauppahallien yrittäjiä. 

Milloin ja miten aloit suunnitella omaa talouttasi?

Kaikki konkretisoitui kirjoitusten myötä. Halsualla oli sellainen tapa, että pankeilla oli listat tuleville ylioppilaille annettavia lahjoituksia varten. Olin kauppiaan poika, joten minua muistettiin aika paljon. Ja kun lähdin opiskelemaan teologiseen tiedekuntaan Helsingin yliopistoon, ajoin ensimmäisen vuoden aikana itselleni ajokortin ylioppilasrahoilla.

Kaikkien näiden vuosien ajan minulla on ollut tili OP Halsuassa, ja nyt on myös omalla pojalla.

Olen sitä mieltä, että rahassa on kysymys luottamuksesta.

Mikä on paras tapa varautua tulevaisuuteen? 

Olen aina elänyt hetkessä. Ihmisenä ja pappina ajattelen, ettei rahalla voi varautua kaikkeen siihen, mitä elämä tuo eteen. En siis ole ollut kovin suunnitelmallinen säästäjä, mutta nykyään panen poikani tilille 50 euroa joka kuukausi. Koen sen velvollisuudekseni. 

Millaisia rahaan liittyviä haasteita olet kohdannut?

Lähdin Yhdysvaltoihin opiskelemaan 1990-luvun alussa, kun sain stipendin. Olin silloin 23-vuotias. Minulla oli isän rinnakkais-Visa. Isäni ei ymmärtänyt englantia, mutta sen hän ymmärsi, että olueen meni jonkin verran rahaa.

Myöhemmin oman Visan kanssa elin pitkään lainakierteessä ja kädestä suuhun, vaikka teinkin töitä opintojen ohessa. Kun siirryin kokonaan työelämään, rahaa alkoi vihdoin jäädä yli ja se tuntui hyvältä. Ja onneksi nykyään Visa-laskua voi lyhentää osissa.

Olen sitä mieltä, että rahassa on kysymys luottamuksesta. Minulle on tärkeää, että meillä on vaimoni kanssa omat tilit ja rahat, mutta laskut maksetaan aina sen mukaan, kummalla on rahaa.

Mikä on ollut elämäsi tärkein hankinta?

Ehdottomasti rättikattoinen Kupla, jonka ostin vuonna 2007 Lontoosta. Se oli mahtava! Vaikka olin menossa töihin, katon avaaminen toi loman ja vapauden tunnelmaa.

Yhteinen taipaleemme kesti 14 vuotta. Vuonna 2021 siitä puhkesi kumi, törmäsin sillankaiteeseen ja auto meni lunastukseen. Vaikka sanotaan, että pelti on peltiä, Kuplalla oli paljon tunnearvoa: olimme tehneet vaimoni kanssa sillä yli 8000 kilometrin häämatkan ympäri Eurooppaa, ja sillä samalla Kuplalla hain vaimoni ja poikani pois synnytyssairaalasta. 

Millaisissa tilanteissa suhtaudut rahaan suurpiirteisesti?

Urheiluun ja liikuntaan satsatut rahat tulevat aina takaisin. Monia hyviä urheiluvälineitä saa edullisesti käytettynä. Poikani on nyt innostunut jalkapallosta, joten viimeksi ostin hänelle maalivahdin hanskat ja meille molemmille liput Suomi–Slovenia -peliin. Jalkapalloon menee jonkin verran rahaa, mutta Arsenalin peleihin pääseminen on aina sen arvoista.

Paljonko on tarpeeksi rahaa? 

Opiskelijana ajattelin, että se oli parasta elämää: rahaa oli vähän, mutta ei ollut vastuutakaan. Toisaalta nyt mietin, että on hyvä asia, että minulla on mahdollisuus säästä pojalleni. Ja jokapäiväisessä leivässä on pohjimmiltaan kysymys jakamisesta ja se tarkoittaa esimerkiksi kehitysapua.

—

Ikä: 55

Asuinpaikka: Helsinki

Mistä tunnetaan: Pappi ja Helsingin Paavalin seurakunnan kirkkoherra. Esiintynyt muun muassa Ensitreffit alttarilla -ohjelmassa asiantuntijana. Kirjoittanut vaimonsa Milla Mäkitalon kanssa kirjan Suhteellista – pilkettä ja pohdintaa parisuhteesta (Kirjapaja 2019). Innokas jalkapallofani, suosikkijoukkue Arsenal.

Ajankohtaista: Pitää 44. rippileirinsä kesäkuussa Porkkalassa, lähellä luovutettuja alueita. Myös mediaan on tulossa materiaalia, mutta niistä ei voi vielä puhua.

Motto: Armonlahjoista suurin on vieraanvaraisuus. – ”Tulen onnelliseksi aina kun voin tarjota ystävilleni ruoat ja juomat.”

Lue myös:

Jarkko säästi kummitytölleen 30 euroa kuussa 14 vuoden ajan: ”Se on raha, jota ei ole osannut edes kaivata”

Anu Sinisalo: ”Olen joutunut luopumaan ajatuksesta, että kaikki isot hankinnat hoidetaan säästöillä”‍

Teppo Ruohonen: ”Jos saadaan lapsenlapset ja lapset kasaan, niin pappa betalar!”‍