Viime vuosina rinnalle ovat tulleet myös ns. vaihtoehtoiset omaisuusluokat, jotka ovat hyvin kirjava ryhmä. Ehkäpä on hyvä avata suomeksi kaikki mahdollinen, mitä vaihtoehtoiset sijoitukset voivat olla ja mitä hyötyä niistä voi olla ihan tavalliselle suomalaiselle sijoittajalle. Ja jos tarkkoja ollaan, suomalaiset ovat keskimäärin varsin kokeneita vaihtoehtoisiin omaisuusluokkiin sijoittajia.

Mistä ihmeestä on kyse?

Kun puhutaan vaihtoehtoisista sijoituksista laajimman määritelmän mukaan, kyse on omaisuusluokista, jotka eivät ole perinteisiä osake- tai korkosijoituksia. Osakesijoituksia ovat siis suorat pörssiosakkeet, niihin sijoittavat osakerahastot sekä pörssinoteeratut osakeindeksirahastot eli ETF:t (Exchange Traded Fund). Korkosijoituksia ovat talletukset, valtion obligaatiot, yritysten liikkeelle laskemat joukkovelkakirjalainat sekä näihin sijoittavat rahastot ja ETF:t. Niiden tuotto riippuu joko osake- tai korkosijoitusten tuottokehityksestä. Aika selvää ja suoraviivaista siis. Vaihtoehtoisia sijoituksia ovat sitten kaikki muut. Esimerkiksi ne suomalaisten suosimat sijoituskohteet, kuten sijoitusasunnot tai metsätilat, ovat vaihtoehtoisia sijoituskohteita. Niistä saatava tuotto ei riipu suoraan osake- tai korkosijoituksen tuotosta. Asunnon tuotto riippuu saatavista vuokrista sekä asunnon arvonnoususta. Metsän tuotto riippuu metsän kasvusta sekä metsätilojen hintojen noususta. Nykypäivänä sijoitusasuntoihin ja metsiinkin voi sijoittaa myös kätevästi rahaston välityksellä (esim. OP-Vuokratuotto ja OP-Metsänomistaja). Silloin sijoittajan ei tarvitse kiistellä vuokraajan kanssa vessanpöntön kannen korjaamisesta tai miettiä harvennushakkuita.

Häkkyrät, hyrrät ja strutsit

Kaksi edellistä ovat sijoituskohteina varsin helppoja ymmärtää, mutta vaihtoehtoiset sijoituskohteet käsittävät paljon muutakin. Niitä ovat myös mm. raaka-aineet ja hedge-rahastot sekä strukturoidut sijoitustuotteet. Kaksi viimeistä ovat jo sanoina sellaisia, että herkempi saattaa mennä umpisolmuun. Teen parhaani selittääkseni niiden sisältöä. Raaka-aineet ovat sijoituskohteina tietyllä tapaa spekulatiivisia. Niistä itsessään ei saada mitään tulovirtaa kuten osakkeista (osinko) tai korkosijoituksista (kuponkikorko), vaan saatava tuotto perustuu yksin ja ainoastaan yksittäisen raaka-aineen (esim. kulta tai öljy) tai raaka-aineiden hintojen nousuun. Niinpä niihin kannattaa sijoittaa, jos uskoo raaka-aineiden hintojen nousevan tulevaisuudessa nykytasoiltaan. Hedge-rahastoja markkinoidaan monesti sijoitusmarkkinoiden liikkeistä riippumatonta tuottoa tekevinä sijoituskohteina. Yleensä rahastolla on jokin sijoitusmalli, jonka avulla pyritään tekemään tuottoa, oli sijoitusmarkkinoiden suunta sitten ylös tai alas. Näiden rahastojen menestys perustuu yleensä salkunhoitomallin tai salkunhoitajan etevyyteen. Niinpä etukäteen on vaikea arvioida sijoituksen tuotto-odotusta. Sijoittajalle ne tuovat hajautushyötyjä, sillä sijoituksen tuotto tai tuottamattomuus menee eritahtisesti korko- ja osakesijoitusten kanssa. Hedge-rahastojen riskitasot vaihtelevat paljon rahastoittain. Strukturoidut tuotteet ovat monenkirjava omaisuusluokka. Perusidea on kuitenkin seuraava: pankki laskee liikkeelle velkakirjan, jolla on eräpäivä ja jonka tuotto riippuu valitun kohde-etuuden kehityksestä. Tämä kohde-etuus liittyy yleensä korko- tai osakemarkkinoiden tuottoon, mutta strukturoiduissa tuotteissa tuotolle tai tappiolle voidaan määritellä rajoja eri tavoin. Tällöin voidaan sijoittaa esimerkiksi osakemarkkinoille suoraa sijoitusta pienemmällä riskillä, mutta samalla joudutaan yleensä luopumaan korkeimmista tuottomahdollisuuksista (nimellispääomaturvatut indeksilainat). Tai voidaan sijoittaa tietyn osakkeen tai osakekorin kehitykseen normaalia suuremmalla tuottokertoimella, mutta luovutaan osakkeesta saatavasta osinkotuotosta (booster-tuotteet). Lisäksi on paljon korkomarkkinoista riippuvaisia strukturoituja tuotteita, joissa tuotto voi riippua joidenkin yritysten velkojen takaisinmaksusta tai kokonaisen korkomarkkinan kehityksestä. Näissä tuotteissa sijoittaja saa kiinteän kuponkikoron ja kantaa riskin mahdollisista yritysten maksuhäiriöistä. Perusidealtaan tämä ei paljoa poikkea sijoittamisesta yrityslainoihin sijoittavaan rahastoon. Strukturoiduissa ratkaisuissa voidaan kohde-etuudeksi rajata kuitenkin vain muutaman valitun yrityksen luottoriski, jolloin sijoittaja tuntee paremmin, mistä tuotto ja riski sijoituskohteessa muodostuvat.

Vaihtoehtoisista tuotteista monia hyötyjä

Kokonaisuutena vaihtoehtoiset sijoitustuotteet tuovat mahdollisuuksia sijoitussalkun hajauttamiseen. Kun omassa salkussa on sekä perinteisiä että vaihtoehtoisia sijoituksia, varallisuuden kokonaisarvo heiluu vähemmän kuin se muuten tekisi. Lisäksi nykyinen matala korkotaso on painanut tavanomaisten korkosijoitusten tuottopotentiaalin hyvin matalaksi. Silloin kiinteistö- ja metsäsijoitukset sekä korkomarkkinoista riippuvaiset strukturoidut tuotteet voivat olla hyvä lisä salkkuun, kun tavoitellaan tuottoa maltillisella riskitasolla. Lisäksi osakepohjaiset strukturoidut tuotteet mahdollistavat osakeriskin pienentämisen ja toisaalta myös sen suurentamisen halutusti.