Tilastokeskuksen tuoreiden tietojen mukaan kotitalouksien velkaantumisaste, velkojen suhde käytettävissä oleviin tuloihin, oli 122 vuonna 2025. Tämä on matalin taso sitten vuoden 2021 ja jokseenkin samalla tasolla kuin kymmenisen vuotta sitten. 

Onko tämä hyvä vai huono asia, ja mikä olisi hyvä taso tuolle velkasuhteelle?

Yhdysvaltain keskuspankin johtajana vuosina 1987-2006 toiminut Alan Greenspan kirjoitti muistelmissaan, miten jo 1950-luvulla kannettiin huolta kotitalouksien liiallisesta velkaantumisesta. Sittemmin kotitalouksien velan suhde tuloihin on moninkertaistunut.

Greenspan itse arvioi velkaantumisasteen nousun olevan normaali kehitys vaurastuvassa taloudessa, jossa sekä varat että velat kasvavat tuloja nopeammin.

Greenspanin arvio on asiallinen vielä seitsemän vuosikymmenen jälkeenkin. Tiedämme, että varakkaammissa valtioissa kotitalouksien velka-asteet ovat korkeampia kuin vähemmän kehittyneissä.

Mikä mahtaa olla Suomen tilanne? Kotitalouksien velkasuhde on merkittävästi muita Pohjoismaita matalampi. Vastaavan tulotason eurooppalaisiin maihin verrattuna Suomi on keskikastia. Erot maiden välillä ovat toki suuria.

Jo Greenspanin pohdinnoista lähtien voitaneen silti todeta, että vähittäinen kotitalouksien velkasuhteen nousu on yhteydessä vaurastumiseen. Kotitalouksien velkasuhteen painaminen laskuun tai jäädyttäminen saattaa olla ristiriidassa talouskasvun tavoittelemisen kanssa.

Toki tiedämme, että nopea velkasuhteen nousu kertoo talouden haitallisesta ylikuumenemisesta, joka voi johtaa jyrkkään taantumaan.

Kultainen keskitie on se paras. Kotitalouksien velkasuhde on Suomessa ollut lähes samalla tasolla jo puolitoista vuosikymmentä. Taso on alle keskeisten pohjoismaisten verrokkien.

Kehitys Suomessa on yhteydessä heikkoon talouskehitykseen. Jos talous kasvaisi kohtuullisen hyvin, suurella todennäköisyydellä myös velkasuhde nousisi. Vähittäinen kotitalouksien velkaantumisasteen nousu on tavanomaista vaurastuvissa talouksissa.