Kaisa osti vanhan pappilan ja remontoi siitä upean hotellin: ”Koen, että teen nyt sitä, missä olen parhaimmillani”

Kohtaus oli kuin elokuvasta. Oli joulukuinen myöhäisilta vuonna 2017 ja Kaisa Kaihola selaili epätoivoisena kiinteistöjä netissä.

Hän haaveili ihanasta erämökistä jostain päin pohjoista, mielellään mahdollisimman keskeltä metsää. Mökkiajatus liittyi haluun päästä pois kaikesta hälinästä, kiireestä ja stressin sävyttämästä elämästä.

Kaisa kaipasi kauas kaikesta. Hälinästä, kiireestä, stressin sävyttämästä elämästä.

Hän jäänyt sairaslomalle sisustussuunnittelijan työstään kaksi kuukautta aiemmin. Sairasloman syynä oli työuupumus. Ensimmäistä kertaa elämässään Kaisa tunsi ajelehtivansa täysin vailla suuntaa. Hän tiesi ainoastaan sen, ettei voisi enää palata vanhaan työhönsä.

– Epävarmuus ahdisti minua, pakonomaista suorittajaa ja kontrollifriikkiä.

Kaisa päätyi kuitenkin katselemaan kiinteistöjä myös Ähtäristä, puolisonsa Juhan kotipaikkakunnalta. Hän asui itse tuolloin Valkeakoskella, eikä ollut edes harkinnut muuttamista miehen perässä pieneen kaupunkiin.

– En osaa itsekään selittää sitä, mutta jotenkin löysin itseni katselemasta Ähtärin asuntotarjontaa.

Sitten vastaan tuli myynti-ilmoitus, joka sai Kaisan haukkomaan henkeään. Vanha, hirsinen pappila oli myynnissä pilkkahintaan. Lisäkuvia selatessa Kaisan päässä alkoi surista.

– Ideat alkoivat lentää kuin itsestään. Tiesin heti, millainen pappilasta voisi tulla. Nappasin hätäpäissäni lehtiön käteeni ja piirsin pappilan keskelle sivua. Aloin kirjoittaa ideoita ylös sen ympärille ja siitä syntyi pohja tulevalle liiketoimintasuunnitelmalle, Kaisa muistelee.

– Olin ollut monta kuukautta kuin zombie ja nyt yhtäkkiä olin virtaa täynnä. Kuin salama olisi iskenyt.

Tosissaan oleva hullu

Tämähän kuulostaa loistavalta – harrastusmielessä! Se oli pankin vastaus, kun Kaisa esitteli pappilan ideaa rahoitusneuvottelussa. Hän halusi remontoida rakennuksen täysin. Vanhasta pappilasta tulisi boutiquehotelli ja kahvila.

Ensimmäisen pankin lataama täystyrmäys ei lannistanut Kaisaa. Siitä sisuuntuneena hän marssi suoraan toiseen pankkiin.

– Onneksi en luovuttanut, sillä siellä ymmärrettiin heti, mitä olin tavoittelemassa.

Budjetti oli hieman alle 500 000 euroa talon hinta mukaan luettuna. Säästimme hurjasti siinä, kun teimme niin paljon itse.

Puoliso Juha piti ideaa pappilan ostamisesta aluksi jonkin sortin vitsinä. Asioiden todellinen laita selvisi miehelle vasta, kun Kaisa alkoi kuvailla remonttisuunnitelmaansa ”suu vaahdossa”, kuten hän itse asian ilmaisee.

– Olimme saunan lauteilla ja huomasin, kuinka Juha vajosi lysyyn sitä mukaa, kun pääsin suunnitelmissani vauhtiin. Hän tajusi, että tuo hullu on tosissaan.

Lopulta Kaisa sai vakuutettua puolisonsa ideastaan. Pariskunta kävi heti läpi työnjaon: Kaisa tekisi konseptin ja suunnitelmat, Juha olisi mukana kaikessa muussa sen, mitä päivätyöltään pystyisi.

– Ilman Juhaa koko homma olisi jäänyt toteutumatta. Hän luotti visiooni, vaikka se olisikin vain minun pääni sisällä. Juha ei koskaan kyseenalaistanut minua.

Pari teki pappilasta 195 000 euron tarjouksen tammikuun lopussa – vain puolitoista kuukautta myynti-ilmoituksen näkemisen jälkeen. Kauppakirjat lyötiin lukkoon lopullisesti vasta elokuussa, kun kirkkohallitus oli hyväksynyt kaupan.

Kaisa muistaa edelleen piinallisen tunteen, joka hänet valtasi avainten saamisen jälkeen. Hän oli irtisanoutunut työstään ja oli kirjaimellisesti tyhjän päällä. Kaikki oli nyt kiinni pappilassa.

– Meillä ei ollut ainuttakaan työntekijää eikä minkäänlaista käsitystä siitä, mistä pitäisi aloittaa. Siinä tuli hetkeksi äitiä ikävä.

Toisen burnoutin partaalla

Pariskunta päätti aloittaa purkutyöt kahdestaan.

Pappilan tammiparketti oli siistissä kunnossa, mutta Kaisa halusi silti vaihtaa lattiamateriaalin. Hän ilmoitti Facebookissa, että kuka tahansa halukas voisi tulla noutamaan parkettia ilmaiseksi. Puoli tuntia myöhemmin pappilan pihaan pyöräili nuorimies.

– Kysyin häneltä paikkakunnan kirvesmiehistä ja hän suositteli serkkupoikaansa ja tämän ystävää. Ja millaiset tyypit löysimmekään! He olivat täysin korvaamattomia.

Kirvesmiesten lisäksi pari palkkasi urakkaan sähkömiehen ja putkimiehen. Kaiken muun he hoitivat itse: purkivat, saumasivat, tasoittivat, maalisivat ja tapetoivat. Kaisa hoiti suunnitelmat, paperisodat ja kaikki hankinnat haarukoista huonekaluihin.

Remontti oli valmis vain kahdeksan kuukautta myöhemmin, huhtikuussa 2019. Kaisa tunnustaa, että toinen työuupumus ei ollut kaukana.

– Olin päättänyt, että huhtikuun 12. päivä avataan, enkä jästipäänä suostunut antamaan periksi, Kaisa sanoo.

– Avajaispäivänä äitini kysyi, aionko mennä suihkuun ollenkaan. Tein silloin vielä viimeisiä maalaushommia. Halusin, että kaikki on täydellistä.

Kaisa kuvailee Hetken sisustuksen ja tunnelman olevan oodi jokaiselle vuosikymmenelle. Hän halusi ottaa vaikutteita eri aikakausilta ja luoda niistä uniikin yhdistelmän.

– Täällä on viitteitä oikeastaan kaikilta vuosikymmeniltä 1800-luvulta tähän päivään. Ja lisäksi tämä on sekoitus kartanoa, mummolaa ja mökkisaunaa. Sekamelska, mutta rauhoittava sellainen.

Pappilan pinnat remontoitiin lattiasta kattoon. Sähköt menivät uusiksi, samoin osa viemäröinnistä. Lisäksi 7 000 neliön tontille on rakennettu rantasauna.

– Budjetti oli hieman alle 500 000 euroa talon hinta mukaan luettuna. Säästimme hurjasti siinä, kun teimme niin paljon itse.

Pappilan nimi syntyi remontin alkuvaiheessa. Kaisa ja Juha olivat menneet ruokailun jälkeen levolle. Kaisa makasi Juhan kainalossa ja huokasi: ai että, miten ihana hetki.

– Tajusin heti, että se on oikea nimi. Meillä ei ole muuta kuin tämä hetki, ja siitä pitää tehdä mahdollisimman merkityksellinen. Osata elää hetkessä.

Pakopaikka arjelta

Vanha Pappila Hetki on ollut auki kaksi vuotta, ja kävijöitä on riittänyt mukavasti.

Kaisaa naurattaa, kun hän miettii, että jotkut ajattelevat hänen elämänsä olevan nyt täyttä unelmaa. Pelkkää kartanonrouvan huoletonta liihottelua tiluksilla.

Kova työnteko ei suinkaan loppunut remonttiin. Kaisa ja Juha ovat pitäneet vain muutaman viikon jakson lomaa avaamisen jälkeen. Töitä tehdään joka päivä aamusta iltaan.

– Yrittäjä raataa alkuvuosina, kunnes lattianpesemisen voi jättää toisille. Alamme pikkuhiljaa päästä siihen pisteeseen, että voimme palkata apuvoimaa, joka voi hoitaa osan töistä.

Työnteko on kuitenkin nyt erilaista, merkityksellisempää. Kaisa ja Juha haluavat tarjota asiakkailleen pakopaikan, jossa arkiset murheet unohtuvat. Juuri sellaisen, jota hän itse kaipasi stressaavimpina aikoina.

Pariskunta vaikuttaa onnistuneen tavoitteessaan. Hetki on kerännyt hotellien varauspalveluissa hyviä arvioita ja kehuja. Asiakkaita tulee ympäri Suomen, eritoten pääkaupunkiseudulta.

Kaisalle suurin palkinto on se, kun hän näkee asiakkaiden tulevan aamupalalle hymyillen ja hyvin levänneinä.

– Se tuntuu uskomattoman hyvältä. Koen, että teen sitä, missä olen oikeasti parhaimmillani.

Kaisa on käynyt burnoutinsa jälkeen terapiassa ja harrastanut paljon itsetutkiskelua. Hän tunnistaa nyt ankaran suorittajan itsessään ja osaa kuunnella herkällä korvalla merkkejä siitä, jos kierrokset ovat vaarassa kohota liian suuriksi.

Kaisa sanoo olevansa nyt pääosin onnellinen, mutta huonoja päiviä tulee edelleen vastaan. Hän sallii itselleen kaikki tunteet.

– Suorittajaluonteeni on myös hyvä asia, sillä pitkälti sen ansiosta Hetki toteutui, Kaisa sanoo.

– Se puoli pitää kuitenkin osata valjastaa oikein – ja se on elämän mittainen oppikoulu.

Lue myös:

Purkukohteesta sukeutui unelmien mummonmökki – näin yhden naisen remontti onnistui‍