Omistatko 90-luvun talon? Valmistaudu näihin remontteihin

Talojen rakenteille ja järjestelmille on määritelty keskimääräiset laskennalliset käyttöiät. 1990-luvun omakotitaloissa moni isompi peruskorjaus alkaa nyt olla lähellä. 

Hämeen ammattikorkeakoulun (HAMK) energiatekniikan asiantuntija Ona Vassallo ja rakennustekniikan asiantuntija Michela Galassini suosittelevat, että peruskorjausikään ennättäneeseen omakotitaloon tehdään kuntokartoitus. 

Jokainen rakennus on yksilö, ja asiantuntijan tekemän raportin perusteella voidaan määrittää todelliset korjaustarpeet ja niiden kiireellisyys.

Kylppäriremontilla jo kiire

90-luvun talojen remontointitarpeet perustuvat tavanomaiseen ikääntymiseen, mutta myös rakennusaikakaudelle tyypillisiin riskirakenteisiin, sanovat Galassini ja Vassallo.

He ovat tutkineet 90-luvulla valmistuneiden omakotitalojen peruskorjaustarpeita ja mahdollisuuksia parantaa talojen energiatehokkuutta peruskorjausten yhteydessä. 

Vanhat sähköpatterit ovat jo turvallisuusriski.

– Alkuperäiskuntoisessa 90-luvun talossa kiireellisintä on remontoida märkätilat, jotka ovat ylittäneet teknisen käyttöikänsä. Myös ikkunoiden ja salaojien uusiminen voi olla tarpeen. 90-luvulla salaojat asennettiin tyypillisesti talon perustuksiin nähden liian ylös. Näin perustus on saattanut päästä kastumaan, Galassini toteaa.

Käyttöikänsä päässä ovat usein myös alkuperäiset sähköpatterit ja vesi- ja öljykattilat.

– Vanhat sähköpatterit ovat jo paloturvallisuusriski. Niiden uusiminen parantaa myös oleellisesti talon energiatehokkuutta, Vassallo sanoo.

Kurkista ulkoseinän sisään

1990-luvun taloissa tyypillisiä riskirakenteita ovat kellarikerroksen maanvastaiset, sisäpuolelta eristetyt seinärakenteet, asuinkerroksen valesokkelirakenteet ja eristyskerrokset, jotka on tehty pohjalaatan yläpuolelle tai kahden pohjalaatan väliin.

Galassinin mukaan nämä rakentamisaikakaudelle tyypilliset rakenneratkaisut on sittemmin todettu vaurioitumisherkäksi. Ne voivat olla alttiita kosteus- ja homevaurioille.

90-luvun taloissa voi myös olla virheellisesti rakennettuja ulkoseinärakenteita.

– Tiiliverhouksen takaa saattaa puuttua tuuletusrako, tai se on suositeltua kapeampi. Riittävän tuuletusraon puuttuessa sadevesi voi päästä eristekerrokseen, eikä seinärakenne pääse kuivumaan. Tuuletusraon olemassaolon voi tarkastaa poistamalla ikkunan smyygilaudan tai ikkunapellin, Galassini opastaa.

Smyygilaudalla viimeistellään ikkunoiden reunat.

Lisää villaa yläpohjaan

Suurin osa rakennusten lämmönhukasta tapahtuu yläpohjan ja ulkoseinien aukotusten kautta, Vassallo ja Galassini sanovat. Helpoin tapa parantaa 90-luvun talon energiatehokkuutta on lisätä puhallusvillaa yläpohjaan ja uusia alkuperäiset ikkunat ja ulko-ovet.

Useimmat energiaa säästävät toimenpiteet kannattaa tehdä muiden remonttien yhteydessä.

 – Kohtuullisilla investoinneilla saavutetaan suuri energiasäästö. Esimerkiksi kasvattamalla yläpohjan eristepaksuutta 250 millimetristä 450–500 millimetriin energiankulutus laskee merkittävästi. Investoinnin takaisinmaksuaika on 3–5 vuotta, Galassini arvioi.

Useimmat energiaa säästävistä toimenpiteistä on järkevä sijoittaa muiden remonttien yhteyteen. Esimerkiksi julkisivuverhouksen uusimisen ja salaojaremontin yhteydessä on järkevää päivittää talon eristystä nykypäivän tasolle.

– Tuulettumaton tiiliverhottu ulkoseinärakenne puretaan usein seinärunkoon asti. Vanhat eristeet vaihdetaan nykysuositusten mukaisiksi, ja eristekerroksen päälle asennetaan tuulensuojalevy. Jotta eristevahvuus ja tuuletusrako saadaan riittäviksi eikä seinärakenne levene liikaa, käytetään verhouksessa aiempaa ohuempia tiiliä, Galassini muistuttaa.

Lämpöpumput säästävät energiaa

Kun talon lämmitysjärjestelmä on tiensä päässä, on aika harkita energiaremonttia. Vaihtoehtona on joko uuden vastaavan järjestelmän hankinta tai järjestelmän vaihtaminen energiatehokkaampaan vaihtoehtoon.

Vassallon mukaan 90-luvun taloissa yleistä suoraa sähkölämmitystä voidaan tehostaa parhaiten uusimalla sähköpatterit ja hankkimalla niiden rinnalle energiatehokkuutta parantava ilmalämpöpumppu, varaava takka tai aurinkosähköjärjestelmä.

Öljylämmitys puolestaan vaihdetaan usein maalämpö- tai ilma-vesilämpöjärjestelmään.

– On hyvä huomioida, että öljylämmitys tuottaa paljon suuremman kiertoveden lämpötilan kuin lämpöpumput. Talon vanhat patterit ja putkistot on optimoitu toimimaan kuumemmalla veden lämpötilalla. Siksi lämmönjakojärjestelmä on yleensä uusittava energiaremontin yhteydessä, Vassallo muistuttaa.

Jos harkinnassa on aurinkopaneelien hankkiminen katolle, kannattaa pohtia, onko niiden asentaminen järkevää vasta kattoremontin jälkeen. Se on edessä, kun talo on 40–50-vuotias.

– Taloissa joissa on suora sähkölämmitys tai lämpöpumppu, aurinkopaneelit tuovat merkittävän säästön, koska tuotettu aurinkosähkö voidaan käyttää tehokkaasti itse. Paneelien laskennallinen käyttöikä on 30 vuotta. Jos paneelit asennetaan katolle, on hyvä pohtia, missä katon elinkaaren vaiheessa ne kannattaa asentaa, Vassallo sanoo.

Ensin rakenteet, sitten talotekniikka

90-luvun taloissa ilmanvaihto on toteutettu usein painovoimaisena tai poistoilmanvaihtokoneella. Jos taloon tehdään laajempaa sisä- tai yläpohjaremonttia, kannattaa Vassallon mielestä pohtia siirtymistä koneelliseen, lämmöntalteenotolla varustettuun tulo-poistoilmanvaihtoon.

Vassallo on kehittämässä Hämeen ammattikorkeakoulun energiaobservatiorion hankkeessa‍ uudenlaista laskuria, jolla voidaan arvioida energiaremonttien säästöpotentiaalia. Laskuri julkaistaan loppuvuodesta.

– Laskuri etsii järkevimmän vaihtoehdon energiaremontin toteuttamiseen. Se huomioi sekä rakenteiden että teknisten järjestelmien päivittämisellä aikaansaadut säästöt. Järkevintä on suunnitella taloon ensin energiatehokkaammat rakenteet ja laskea sitten, millaisen lämmitysjärjestelmän talo tarvitsee, Vassallo vinkkaa.

”Silloin korjataan, kun jokin menee rikki”

Tulevaisuuden asumisen asiantuntija Kimmo Rönkä on yksi 1990-luvun pientaloasujista. Hän asuu Helsingin Kannelmäessä kolmikerroksisessa paritalossa, jonka hän rakennutti yhdessä isänsä kanssa vuonna 1998. 

Röngän talon kellarikerroksen ulkoseinät ovat lämpöharkkoa ja alapohjassa on perinteinen, tuulettuva rossipohja. Maanpäällisten kerrosten seinissä on puurunko, lasivillaeristys ja puupaneeliverhous. Vesikatto on konesaumattua peltiä, lämmitys hoituu kaukolämmöllä ja ilma vaihtuu poistokoneella.

On tärkeää, että korjaussuunnittelussa huomioidaan tulevaisuuden asumistarpeet.

Rönkä kyseenalaistaisi rakennusalan ammattilaisten puheet rakenteiden teknisestä käyttöiästä ja remonttien toteuttamisen kiireellisyydestä.

– Hyvällä huolenpidolla remonttitarvetta voi siirtää. Silloin korjataan, kun jokin menee rikki. Kun jotain korjataan, se tehdään pitkälle tulevaisuuteen, suunnitelmallisesti ja harkiten.

Röngän mielestä on tärkeää, että korjaussuunnittelussa huomioidaan asukkaiden toiveet ja tulevaisuuden asumistarpeet, ilmastonmuutoksen haasteet ja lisääntyvä tarve omavaraisuuteen.

– Oman talomme remonteista ja parannuksista tärkeimpiä ovat olleet lämmönsiirtimen uusiminen, varaavan takan asennuttaminen, ilmalämpöpumpun hankinta viilennykseen, julkisivumaalaus ja sähköauton latauspisteen hankinta.

Kallis keittiöremontti ohitti Röngän perheessä energiatehokkuuden parantamisen. Ruokakeskeisille ihmisille laadukas keittiö on keskeinen osa kotia.

Talon ikkunat, eristeet ja julkisivulaudoitus ovat alkuperäisiä ja hyvässä kunnossa. Tulevista remonteista kiireellisin on saunaosaston märkätilaremontti. Nyt Rönkä kuivaa kylpytilat huolellisesti lattialastalla, käyttämällä lattialämmitystä ja varmistamalla riittävän ilmanvaihdon.

Harkinnassa on myös ilmanvaihdon ja yläpohjan lämmöneristyksen parantaminen.

– Talon isoin ongelma on energiaa hukkaava koneellinen poisto. Sen uusiminen voi olla ajankohtainen tuulettimen hajotessa tai kattoremontin yhteydessä.