Kuin rahaa pankkiin – Lauri maksaa itselleen 1 euron joka kerta, kun tekee arkisen asian

Elokuun 6. päivä vuonna 2003. Silloin Lauri Sipilä perusti itselleen liikuntarahaston – eli aina kun hän lähti liikkumaan, oli sitten kyse uinnista, lenkkeilystä, jalkapallosta, pyöräilystä, sählystä, hiihdosta tai rullaluistelusta, hän päätti maksaa itselleen euron.

–  Rahasto on komea nimi, ja käytännössä kyse on kukkarosta, jonne maksan aina euron liikuntasuorituksen jälkeen. Tai tarkalleen ottaen maksan kerralla 10 euroa aina kymmenen suorituksen jälkeen, Lauri toteaa nauraen.

Hän on markkinoinnin ammattilainen, joka käyttää itsensä johtamiseen markkinoinnista tuttuja elementtejä.

– Kysymys on vähän kuin yhden hengen organisaation sisäisestä markkinoinnista, ja senhän tulee perustua tosiasioihin ja olla kannustavaa.

Nastat välineet motivoivat liikkumaan

Kaikki alkoi aikoinaan siitä, kun Lauri sai lahjaksi Polarin sykemittarin. Sykemittari oli Sipilälle kuin lelu, jota piti heti päästä kokeilemaan. Kun mittari antoi urheilusuorituksesta palautetta, hän halusi seuraavalla kerralla tehdä suorituksen vielä vähän paremmin.

– Siitä juontui sitten ajatus, että haluan palkita itseäni ja laittaa liikkumisesta rahaa sivuun. Itseni johtaminen kohti liikuntamyönteisyyttä koostuu ihan pienistä asioista, vaikka toki itse liikkuminen ja sen jälkeinen hyvä olo motivoivat minua.

Eräänä talvena Lauri meni urheiluliikkeeseen tiedustelemaan, löytyisikö sieltä nastaremmejä lenkkikenkiin. Myyjä alkoi esitellä hänelle nastalenkkareita.

– Liikuntarahastooni oli kertynyt juuri nastalenkkareiden verran rahaa, joten päätin ostaa ne. Ulkona oli pääkallokeli, ja minun piti heti päästä kokeilemaan, miten kengät pitävät. Tässä oli vähän sama juttu kuin sykemittarissa, nastakengät tekivät lenkistä leikkiä, Lauri kertoo.

Kun Lauri kysyy talven huonoilla säillä itseltään, lähtisikö hän lenkille, kysymykseen on aina valmis vastaus: tietenkin. Nastalenkkareiden vuoksi ei ole olemassa huonoa lenkkisäätä.

Liikuntarahaston varat käytetään liikkumiseen

Nastakenkien hankinta sai Laurin päättämään, että liikuntarahastoon kertyneet varat hän käyttää vain ja ainoastaan liikunnallisiin tarkoituksiin. Hän kokee, että se on tavallaan ylimääräistä rahaa, jonka hän voi käyttää hyvällä omallatunnolla. 
Liikuntarahastosta hän kustantaa esimerkiksi polkupyörän huollon.

– On niin mukava ottaa keväällä varastosta puhdas ja huollettu pyörä. Tällainen motivoi minua liikkeelle.

Liikuntarahaston varat käytetään vain ja ainoastaan liikunnallisiin tarkoituksiin.

Rahastosta on hankittu myös urheiluvaatteita. Lauri korostaa, ettei hän ole mikään tekstiiliurheilija, perusurheiluvarusteet riittävät hänelle. Mutta puuvillapaidan korvaaminen teknisellä urheilupaidalla oli käänteentekevä kokemus, eikä hän niistä luovu.

Nyt kun Laurilla on tarpeeksi urheiluvaatetusta ja -kenkiä, hän päätti kesän alussa sijoittaa liikuntarahastosta Espoon Leppävaaran maauimalan kesäkausikorttiin. Kausikortti toimii sekin loistavana motivaattorina uimiseen.

– Nyt pääsen neljän kuukauden aikana uimaan aina kun haluan, eikä tarvitse jonottaa kassalla. Kun minulla on kausikortti, en edes kyseenalaista, lähdenkö uimaan vai en, koska olen jo maksanut siitä.

Laurin viimeisin sijoitus on 30 euron uimalasit vahvuuksilla. Niitäkin oli heti päästävä testaamaan.

Liikunta on kerryttänyt useita tonneja

Lauri Sipilä on ollut aina innokas liikkuja ja ollut aikoinaan mukana niin sähly- kuin jalkapalloporukoissa.

– Sählyporukkamme Eiran liha oli vakiojengi, jonka kanssa pelasimme viikoittain ja kävimme turnauksissa. Jägermeister-turnauksen jopa voitimme Pasilan areenalla. Jalkapallo oli enemmänkin potkupalloa meren rannalla, kunnes jalkani eivät enää kestäneet, hän juttelee.

Intensiivisimpinä urheiluvuosina Lauri liikkui päivittäin. Hänen ennätyksensä on vuodelta 2011, jolloin liikuntakertoja kertyi yhteensä 557. Se tarkoittaa käytännössä puolitoista suoritusta päivää kohden. Laurin uintiennätys on vuodelta 2011, jolloin hän kävi uimassa 336 kertaa – siis lähes joka päivä, kilometri kerrallaan.

Ja näistä Lauri on kerryttänyt saman verran euroja.

Entä kuinka paljon euroja 21 vuoden aikana liikkumisesta on kaikkiaan kertynyt?

– En ole laskenut, mutta onhan se useita tonneja. Liikuntarahastosta olen käyttänyt varoja niin pikkujuttuihin kuin isompiinkin hankintoihin. Se on rahaa, jolla voin tehdä liikuntaan liittyviä heräteostoksia.

Liikuntaa kahdesta kolmeen kertaa viikossa

Vaikka sählyt ja jalkapallot ovat päälle kuusikymppiseltä jo jääneet, Lauri liikkuu edelleen kahdesta kolmeen kertaa viikossa. Uinti on edelleen rakas laji, jolla hän usein aloittaa aamunsa.

– Uin enää puoli kilometriä kerralla, mies kuittaa vaatimattomasti ja kertoo, että varsinainen urheilu on oikeastaan muuttunut liikunnaksi ja kaiken kaikkiaan sallivammaksi. Itse asiassa liikuntarahastokin oli ensin nimeltään urheilurahasto.

– Aikoinaan epäilin, onko kävely lainkaan liikuntaa. En sallinut itseni kävellä juoksulenkeillä, vaan minun oli juostava. Sykemittari sitten paljasti, että reipas 7 kilometrin kävelylenkki onkin erittäin hyvää liikuntaa kunnon ylläpitämiseen.  

Laurista liikunnan tulee olla kivaa, ja hän uskoo, että jokainen voi löytää oman tapansa liikkua niin, että sitä haluaa tehdä aina vain uudestaan. Myös sohvan vetovoimalla on merkityksensä, ja välillä on vain muistettava levätä.

– Nykyään maanantaisin en harrasta mitään liikuntaa, mutta tiistai alkaa yleensä uinnilla.

Edelleen Lauri maksaa itselleen euron jokaisesta liikuntakerrasta – käteisellä. Rahat hän käy nostamassa automaatilta.

– Yritän muutenkin olla vinguttamatta korttia. Rahalla maksaminen on konkreettista, ja joudun miettimään ostoksiani tarkemmin, Lauri myöntää.