Linnea, 29, muuttui tuhlarista säästäjäksi noudattamalla yhtä neuvoa

Kirjanpitäjä Linnea Laitiselle opetettiin lapsena, että jos saa euron, siitä kannattaa pistää kymmenen senttiä säästöön.

– Mielestäni saimme kahden pikkuveljeni kanssa ihan hyvän rahakasvatuksen, hän sanoo.

Isä kävi töissä ja elätti perheen, ja äiti oli kotona kolmen lapsen kanssa. Lapsilta ei puuttunut mitään. Tilanne muuttui, kun vanhemmat erosivat Laitisen ollessa 14-vuotias. Lapset jäivät asumaan äidin luo.

Pari vuotta vanhempien eron jälkeen Laitisen isä menehtyi. Äiti oli siinä vaiheessa yrittäjä ja kolmen lapsen yksinhuoltaja. Perheen taloudellinen tilanne muuttui tiukaksi.

– Elimme kädestä suuhun.

Kaikki mikä tuli myös meni: kenkiin, laukkuihin ja reissaamiseen kavereiden kanssa.

Laitinen muutti omilleen heti 18-vuotiaana. Hän opiskeli taloushallinnon merkonomiksi ja teki opintojen ohessa muutaman kerran viikossa töitä kaupan kassalla.

Palkka, opintotuki, asumistuki ja opintolaina‍ menivät elämiseen, ja jos joskus jäi jotain ylimääräistä, Laitinen tuhlasi sen. Säästöön ei kertynyt mitään.

Kun Laitinen valmistui merkonomiksi, hän perusti oman kirjanpitotoimiston. 19-vuotiaan yrittäjän tulot olivat pienet, ja sama elämäntyyli jatkui. Kaikki mikä tuli myös meni: kenkiin, laukkuihin ja reissaamiseen kavereiden kanssa.

Maksoi verottajalle varatuilla rahoilla autokoululaskun

Kun Laitinen sai ajokortin, autokoulusta tuli lasku, johon hän ei ollut varautunut. Säästöjä ei ollut, mutta hän ajatteli ensin toiveikkaasti saavansa summan jotenkin kokoon.

Eräpäivän koittaessa rahat uupuivat yhä. Lopulta Laitinen keksi keinon autokoululaskun maksamiseen.

Hän säilytti arvonlisäveroon tarkoitettuja varoja erillisellä tilillä, josta hän siirsi rahat neljä kertaa vuodessa verottajalle. Aiemmin hän oli ajatellut, ettei ikinä koskisi rahoihin, koska verot oli maksettava joka tapauksessa.

Tilanne hävetti ja ahdisti Laitista. Hän ei kehdannut puhua siitä kenenkään kanssa, vaan työnsi asian pois mielestään. Autokoululasku oli maksettu, mutta alv-rahat puuttuivat. Hän pelkäsi joutuvansa pahimmassa tapauksessa ulosottokierteeseen, jos ei saisi maksettua rahoja verottajalle.

Kun verojen eräpäivä läheni, hänen oli pyydettävä apua.

– Lainasin lopulta rahat isovanhemmiltani.

Saamansa avun turvin Laitinen jatkoi työtään kirjanpitäjänä. Hän oivalsi, ettei hän voisi jatkaa työssään, jos ei saisi omaa rahankäyttöään paremmin hallintaan.

– En halunnut olla suutarin lapsi ilman kenkiä. Jos neuvoo muita talousasioissa, pitäisi oma talous olla kunnossa.

Nyt yli puolet tuloista menee säästöön

Laitinen avasi autokouluepisodin jälkeen säästötilin‍. Hän otti lapsuudesta tutun neuvon käyttöön: kymmenen prosenttia tuloista aina suoraan säästötilille. Ensin säästöön menevät summat olivat pieniä, mutta kun kirjanpitäjä sai lisää asiakkaita, tulot kasvoivat, ja niiden mukana karttuivat säästöt.

En enää kokenut tarvitsevani merkkilaukkua.

Laitisen suhde kuluttamiseen muuttui. Hän oivalsi, ettei materia tuo hänelle onnea.

– En enää kokenut tarvitsevani esimerkiksi merkkilaukkua.

Kun hän viime syksynä osti puolisonsa kanssa ensiasunnon Nummelassa sijaitsevasta rivitalosta, hän maksoi käsirahan asunnosta suoraan asp-tililtään‍.

Kahdeksan vuotta pohjakosketuksen jälkeen Laitisella on omistusasunnon lisäksi sijoituksia useissa rahastoissa ja osakkeissa‍. Rahatilanteeseen on vaikuttanut kirjanpitoasiakkaiden määrän lisääntyminen.

– Jokainen vuosi on ollut tulokseltaan edellistä parempi.

Vaikka Laitisen tulot ovat nousseet, kulut eivät ole juurikaan kasvaneet. Tällä hetkellä hänen nettotulonsa ovat noin 3000 euroa kuukaudessa, josta hän siirtää 1250 euroa yhteistilille. Sieltä maksetaan parin yhteiset kulut, kuten asuntolaina, yhtiövastike, vakuutukset, ruoka, auton kulut, netti ja suoratoistopalvelut.

Henkilökohtaisia kuluja Laitisella on muutama satanen kuukaudessa. Osan rahoista hän jättää tilille puskuriksi ja loput hän sijoittaa.

Jos hän kuluttaa rahaa johonkin muuhun kuin elämiseen, kyseessä on yleensä matka tai kokemus, ei materia.

Säästöihin ei saa päästä käsiksi helposti

Jos suunnanmuutos tuhlarista säästäjäksi kiinnostaa, Laitinen neuvoo ensin ottamaan tarkkaan selvää, mihin rahat kuluvat kuukausitasolla. Kun tietää kulunsa tarkkaan, voi miettiä, mistä voisi pihistää.

Kirjanpitäjä kannustaa miettimään, millaista mielihyvää esimerkiksi uuden t-paidan ostaminen tuottaa. Onko se hintansa arvoinen?

Osamaksulla ei kannata Laitisen mukaan ostaa mitään, jollei ole pakko, ja ruokakaupassa on hyvä olla tarkkana. Laitinenkin tekee niin, vaikka hänen ei enää tarvitsisi.

– Poikaystäväni sanoi, että on oppinut katsomaan minun esimerkistäni kilohintoja, Laitinen sanoo ja naurahtaa.

Säästämisen voi aloittaa pienestä. Sitä varten kannattaa avata erillinen tili, josta ei saa siirrettyä varoja käyttötilille kovin helposti. Toinen vaihtoehto on säästää rahastoihin tai sijoittaa osakkeisiin.

– Tärkeintä on, ettei säästöihin pääse käsiksi silloin, kun on ostoskeskuksessa tai baarissa, hän täsmentää.