Bruttotulosta puhutaan, kun kyseessä on niin sanotusti koko potti – palkka, josta ei ole vielä vähennetty mitään. Nettotulo taas on se summa, josta on vähennetty lakisääteiset verot ja mahdolliset luontoisedut.

Bruttotulo on lähtökohta

Bruttopalkka on työnantajan maksama palkka, josta ei ole vähennetty veroja eikä muita lakisääteisiä kuluja.

Kun istahdat työhaastatteluun ja sinulta kysytään palkkatoivetta tai kun sukujuhlissa vaarisi tiedustelee palkkaasi, silloin tarkoitetaan yleensä aina bruttotuloa. Tämä onkin hyvä muistaa esimerkiksi juuri palkkaneuvotteluissa. Käteen jäävä summa ei koskaan ole bruttosumma.

Niinpä bruttosumman pitää olla riittävän kokoinen, jotta verojen ja luontoisetujen jälkeen käteen jäävä palkka riittää kattamaan elämisen kustannukset.

Bruttopalkkaan voi sisältyä myös luontoisetuja, kuten autoetu tai puhelinetu. Mutta palataan luontoisetuihin hieman myöhemmin – puhutaan ensin nettotulosta.

Nettotulo on käteen jäävä osuus

Kun palkka kilahtaa tilillesi, se on nettopalkka. Siksi se ei koskaan vastaa sitä lukemaa, josta olet työhaastattelussa sopinut.

Tilille tulevasta rahasta on vähennetty verot ja muut lakisääteiset maksut, esimerkiksi työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksut. Kansankielellä nettopalkka on ”omaa rahaa” – verottaja on jo saanut osuutensa tuloistasi, kun palkka tulee tilillesi.

Se, paljonko nettotulo viime kädessä on, riippuu muutamasta seikasta. Henkilökohtainen veroprosenttisi on tässä isoin määrittävä tekijä. Verot määräytyvät tulojen mukaan progressiivisen verotuksen periaatteen mukaisesti. Niinpä isompi palkka tarkoittaa aina myös enemmän veroja. Veroprosenttiin vaikuttavat myös esimerkiksi alaikäisten elätettävien määrä ja asuinpaikkakunta.

Luontoisetu on veronalaista tuloa

Työntekijän palkkaan voi rahapalkan lisäksi kuulua rahanarvoisia etuja. Näistä käytetään nimitystä luontoisedut. Tällaisia etuja voivat olla esimerkiksi puhelinetu, autoetu tai asuntoetu.

Luontoisetuja voidaan käytännössä tarjota monella eri tavalla: luontoisetu voidaan antaa sovitun rahapalkan päälle tai se voi sisältyä sovittuun palkkaan.

Luontoisedulla on kuitenkin aina rahallinen arvo, ja siksi sitä pääsääntöisesti myös verotetaan, kuten rahapalkkaa. Usein edun arvo lisätään rahapalkkaan ja ennakonpidätys lasketaan rahapalkan ja luontoisetujen verotusarvon yhteissumman perusteella.

Jotkut luontoisedut, kuten polkupyöräetu, saattavat kuitenkin olla myös täysin verovapaita.

Koska liikkumavaraa voi luontoisetujen sopimisessa olla työntekijän ja työnantajan välillä paljonkin, etujen sopimisessa kannattaa olla tarkkana jo työsopimusta laadittaessa. Lisätietoja luontoiseduista ja niiden verotusarvoista löytyy esimerkiksi verottajalta.  

Lue lisää:

Kuinka monen kuukauden palkka olisi hyvä olla säästössä – ja kuinka summa kannattaa kerryttää?

Viisi oman talouden nyrkkisääntöä, jotka jokaisella tulisi olla hallussa

Moni herää säästämään keski-iän kynnyksellä – millaisen potin nelikymppinen ehtii kasata eläkevuosia varten