Näin kolme naista sijoittaa – pienistä summista voi kasvaa kunnon salkku

Vuosi sitten sijoittamisen aloittanut, muutaman vuoden sijoittanut ja sijoittamisen konkari kertovat, miten he sijoittavat ja säästävät ja miksi.  

Sanna Latvala, Lahti

 ”Sijoittaminen ja säästäminen sai alkunsa vuosi sitten Thaimaassa, kun korona puhkesi. Makoilin hotellin sängyllä, kun sain tiedon, että työpaikallani alkavat yt-neuvottelut. Olin tyhjentänyt tilini reissua varten, ja elänyt muutenkin tili tuli, tili meni -arkea, vaikka olinkin lyhentänyt asuntolainaani haipakkaa vauhtia enkä koskaan ole ollut holtiton rahankäyttäjä. Tavoitteeni oli maksaa asuntolaina 10 vuodessa. 

Vaikka työpaikkani silloin säästyi, koin ensimmäistä kertaa herätyksen, ettei mikään ole varmaa, vaikka olen tunnollinen työntekijä. Tuo oivallus muutti kaiken, ja aloin lukea sijoitusaiheisia kirjoja. Ostin niitä nettikirjakaupasta, mutta kun huomasin, että niihin uppoaa satasia, aloin hyödyntää kirjastoa. 

Kuuntelin raha-aiheisia podcasteja, kuten Rahamaniaa ja Taloudellista mielenrauhaa. Aloin ymmärtää, että sen sijaan, että lyhennän asuntolainaa hurjaa vauhtia, kannattaa kerryttää puskuria. Asetin tavoitteekseni sen, että tililläni olisi aina 3 000 euroa. Jos jäisin työttömäksi, en olisi heti pulassa. 

Päätin hankkia sijoitusasunnon‍ ja asetin hakuvahdin tietyille alueille. Toukokuussa vuosi sitten hakuvahti hälytti. Kohde oli loistava: asunnossa oli ollut sama vuokralainen 32 vuotta, ja taloyhtiön isot remontit oli tehty. Nopeasti tein tarjouksen ja kaupat. Omasta asuntolainastani oli maksettavaa enää 40 000 euroa. Pankki hyväksyi sen vakuudeksi uuteen lainaan. Minusta oli tullut asuntosijoittaja, mikä tuntui isolta askeleelta polulla kohti vaurastumista. 

Heinäkuussa hankin toisen asunnon. Hakuvahti piippasi jälleen, ja tein tarjouksen ilman, että näin asuntoa. Sitten tuntui siltä, että oli aika pitää taukoa. Asetin kuitenkin itselleni tavoitteen, että haluan hankkia viisi sijoitusasuntoa.

Tänä vuonna toukokuun alussa ostin kolmannen sijoitusasunnon. Tiedostan toki riskin, että asuntojen arvo voi laskea, ja Lahdessa niiden arvo tuskin nousee. Kuitenkin vuokralainen lyhentää lainaa, ja sitten kun asunnot ovat velattomia, myyn ne pois. Nämä ovat pitkän ajan sijoituksia. Viimeiseen asuntoon tarvitsin 7 000 euroa omaa rahaa, joten tyhjensin puskurin ja matkakassan. Nyt alan kerryttää puskuria kasaan uudestaan. 

Samaan aikaan kun ostin ensimmäisen sijoitusasunnon, osakkeet‍ ja rahastot‍ tulivat kuvioihin. Aloittelijana tein virheitä, ja ostin Finnairin osakkeita turhan korkealla hinnalla. Pahimmillaan olin 800 euroa miinuksella, mutta uskon Finnairin nousuun, kun korona on ohi.  

Aloitin myös indeksisäästämisen‍, ja sijoitan 300 euroa kuukaudessa eri yhtiöiden indeksirahastoihin. Jos osake on kuin hedelmä, indeksirahasto on kuin hedelmäsalaatti. 

Käyn myös kasvohoidossa ja kampaajalla, vaikka budjetoin menoni tarkasti. Sen jälkeen, kun aloin pitää budjettia, en ole enää ihmetellyt, mihin rahat katoavat. Kun aloin kirjata menoja ylös, aloin löytää 10–20 euron menoeriä, joista kertyi satasia. Viikkoa ennen tilipäivää ostin jo luottokortilla. Olin siis jo syönyt omasta kuormasta eli seuraavasta palkasta, ennen kuin se oli edes tililläni.  

Säästämisestä ja kulutuksen seuraamisesta‍ on tullut harrastus. Asetan itselleni tavoitteita säästöprosentin muodossa, ja olen huomannut, että 30–40 prosenttia 2000 euron nettopalkasta on itselleni sopiva säästötavoite. 

Tavoittelen taloudellista riippumattomuutta, sellaista vapautta, ettei koko ajan tarvitse miettiä rahaa. Kun vertaan tilannettani vuoden takaiseen, tuntuu tämä uskomattomalta ja olen ylittänyt itseni monta kertaa. Isoin muutos on suhtautumiseni rahaan. Raha ei aiheuta enää turhautumista tai ahdistusta, ja voin puhua siitä samalla tavalla kuin vaikkapa päivän säästä.”

Marja-Leena Haapanen, Helsinki

”Aloin sijoittaa 35 vuotta sitten haparoiden, en tiennyt siitä oikeastaan mitään.  Etsin elämääni jotain uutta ja innostavaa, ja työkaverini ehdotti, että osta osakkeita. Aloin tutkia sijoittamista ja kipinä syttyi. Halusin ymmärtää enemmän yrityksistä ja siitä, mitä sijoittaminen on. Se meni veriin eikä palo ole sammunut. 

Työskentelin tuolloin hyvässä toimessa Fazerilla. Saatoin ajaa taksilla jonkin yhtiön yhtiökokoukseen, jos en sinne työpäiväni jälkeen julkisilla ehtinyt. Halusin kuulla toimitusjohtajien katsauksia ja hengailla saman henkisten ihmisten parissa. Lakkasin lukemasta naistenlehtiä, ja intohimolla tartuin Kauppalehteen ja sen Saldo-liitteeseen. Löysin Seppo Saarion kirjat ja luin niitä jatkuvasti, edes takaisin. Puolisoni ihmetteli, että taasko luet noita kirjoja, olet kuin Roope Ankka, sinulla on varmaan paljon rahaa, hän kyseli. Huvittuneena totesin, että ei ole, ja kohta ei ole hänelläkään, jos hän ei ala sijoittaa. Mieheni rakasti rahaa, mutta ei ymmärtänyt sijoittamista, vaikka oli yrittäjä. 

Sitten mieheni menehtyi yllättäen oltuaan aivan terve. Jouduin taistelemaan hänen aikuisen lapsensa kanssa oikeudesta asua mieheni ja minun yhteisessä kodissamme. Noin kolmen vuoden riidan, ja tuhansien eurojen lakimieskustannusten jälkeen voitin jutun ja lopulta ostin lapsen perintöosuuden ulos. Onneksi olin jo kerännyt arvo-osuussalkun‍, josta myin puolet, jotta sain pitää kotini. Puolisoni kuolema oli tragedia, joka vahvisti ajatusta siitä, että naisen on pidettävä huolta toimeentulostaan, koska elämässä voi tapahtua mitä tahansa. Kun oma talous on kunnossa, ei joudu tyhjän päälle, jos toinen kuolee tai ottaa eron. 

2000-luvun alussa aloin kiertää Suomea puhumassa sijoittamisesta naisille esimerkiksi pankkien tilaisuuksissa. Salit ovat olleet aina täydet. Missioni on saada naiset sijoittamaan. Jos osaa pyörittää omaa talouttaan, osaa myös sijoittaa. Sijoittaminen on yhtä normaalia arkista toimintaa kuin työssä käyminen. 

Elämässä pitää olla myös Rivieraa, arjen luksusta! Kun rahatalous on kunnossa, se vapauttaa ajattelemaan muitakin asioita.

Itse hyppäsin pois hyvästä työstäni 58-vuotiaana. En olisi voinut tehdä elämänmuutosta ilman arvopaperisalkkua. Raha mahdollistaa asioita ja auttaa sallimaan itselleen myös ylellisyyksiä. Elämässä pitää olla myös Rivieraa, arjen luksusta! Kun rahatalous on kunnossa, se vapauttaa ajattelemaan muitakin asioita. Elämä on vapaampaa. Raha on tärkeää, ja sitä tarvitaan. 

En kuitenkaan ole miljonääri, eikä se ole ollut tavoitteeni ikinä. Riittää, että on sen verran rahaa, että pystyy elämään mukavasti ja sellaisessa asumismuodossa, josta tykkää. Nuorempana jouduin venyttämään penniä, joten tiedän, mitä se on, kun joutuu miettimään, ostaako ruusukimpun vai juustopaketin. Olen tosi ylpeä siitä, mitä olen sijoittamisella saavuttanut. 

Olen perustanut Naisten Oman Pörssiklubin, Virtual Money Clubin ja koulutan myös Miss Suomi -kandidaatteja sijoittamaan. Kannustan kaikkia naisia ottamaan vastuuta elämästään. Testamentin ja avioehdon tulee olla kunnossa, elämä saa olla itsenäistä eikä huonoihin ihmissuhteisiin kannata jäädä roikkumaan. 

Elän ja hengitän sijoittamista. Kaupungilla katson kursseja puhelimesta ja kotona on tietokone aina päällä. Sijoittamiseen tulee himo. Uskon, että sijoittaminen, yritysten tutkiminen ja sijoitusuutisten lukeminen tekee hyvää aivoille ja ehkäisee Alzheimeria, varmaan enemmänkin kuin esimerkiksi tanssiminen. 

Olen edelleen laatusijoittaja, ja luotan alansa markkinajohtajiin, kuten Keskoon ja Fortumiin, jotka maksavat hyvää osinkoa ja joihin on mahdollisimman turvallista sijoittaa. Mausteena salkussa voi olla kasvuyhtiöitä, kuten QT-Groupia, joka on tuottanut jo satoja prosentteja voittoa.

Startup-yrityksiä en suosittele aloittelijoille. Aloittelijoiden ei myöskään kannattaisi jatkuvasti ostaa ja myydä, vaan enimmäkseen vain ostaa, ja myydä harvoin. 

Uusin sijoituskohteeni on Usan pörssin SPAC. Se tarkoittaa Special Purpose Acquisitions Companya eli yritysostoa varten perustettua yhtiötä. Ensimmäinen SPAC on nyt salkussani ja uteliaana katson, mitä tapahtuu. Toistaiseksi se on lähes 50 prosenttia miinuksella, mutta uskon yritykseen ja kurssinousuun.” 

Anni Turpeinen, Oulu

 ”Monella on ajatus, että kun opiskelee, etenkin perheellisenä, ja tulot ovat pienet, ei ole mahdollista säästää tai sijoittaa. Omalla kohdallani olen saanut huomata, ettei uskomus pidä paikkaansa. 

Matkani sijoittajaksi alkoi, kun sain mummiltani Nordean osakkeita perintönä täyttäessäni 18 vuotta. En kuitenkaan tuolloin tarvinnut rahaa ja ajattelin, että perehdyn asiaan myöhemmin. Ne osakkeet ovat minulla yhä. 

Sitten yksi isoveljistäni alkoi puhua, että olisi järkevää alkaa sijoittaa jo nuorena, jotta saa kunnolla korkoa korolle‍. Välillä asia pyöri mielessäni, mutten tehnyt sille juuri mitään, kunnes pari vuotta sitten aktivoin jo aiemmin perustamani sijoitustilin ja aloitin. Armeijasta juuri päässyt mieheni työskenteli tuolloin valokuvausyrittäjänä ja hänellä oli vaihtelevat tulot. Itse olin äitiysvapaalla. Vaikka oli vaikea tietää, kuinka paljon rahaa saamme kuukaudessa, aloitimme pienillä summilla.

Sain tietoa kuuntelemalla Mimmit sijoittaa -podcastia ja kyselin apua läheisiltäni. Moni puhui indeksirahasto Suomesta, joka tuntui hyvältä aloituskohteelta. En perustanut automaattista säästösopimusta, vaan sijoitin tilanteen mukaan. Summat vaihtelivat kuukausittain 15–50 euron välillä. Nyt, tulojen tasaannuttua, summa on 40 euroa tai enemmän, mikäli kuukauden lopulla rahaa on jäänyt reilusti.

Viime syksynä perustimme kahdelle lapsellemme rahastot‍, joihin laitamme 5 euroa kuussa. Se kuulostaa tosi pieneltä rahalta, mutta vuosien varrella siitä muodostuu iso summa. Lapset saavat rahastot lahjaksi täyttäessään 18 vuotta.

Myös ruokaostoistamme kertyvät bonukset menevät nykyään suoraan rahastoon. Sen summan olemme ajatelleet käyttää parisuhteemme hyvinvointiin tulevaisuudessa, esimerkiksi 10-vuotishääpäivän viettoon ulkomailla. ASP- eli asuntosäästöpalkkiotilin‍ avasin myös 1,5 vuotta sitten toisen isoveljeni vihjeestä. Hajautan rahoja eri paikkoihin, mikä pitää riskit pienenä. 

Vaikka sijoitan tulevaisuuttamme varten, haluan elää tässä hetkessä ja nauttia siitä. Sen, että säästää ja sijoittaa, ei tarvitse tarkoittaa, että syö pelkkää makaronia eikä koskaan tee mitään hauskaa.

Pari vuotta sitten aloin suunnitella perheellemme budjettia eri ajanjaksoille. Lasken joka kuukausi kaikki tulomme, jotka pääasiassa koostuvat tuista ja opintolainoista, ja menomme, jotka olen eritellyt muutamaan kategoriaan. Menoista lasken keskiarvon, jonka perusteella varaan budjetista kuhunkin kategoriaan sopivan määrän rahaa kuukausittain. Joka kuukausi ylijäävästä rahasta 70 prosenttia siirrän ASP-tilille, mikäli sinne vielä mahtuu, ja 30 prosenttia säästötilille hätätilanteita varten. Viime vuonna ASP-tilille siirrettävä summa oli noin 850 euroa kuukaudessa.

Puolisoni ei ole kiinnostunut perheemme raha-asioista, joten hän on antanut minulle vapaat kädet niiden hallinnassa. Hän kyllä kannustaa ja on ylpeä siitä, että haluan säästää ja sijoittaa perheemme tulevaisuuden parhaaksi.

Olen raha-asioissa järjestelmällinen ja jo lapsena olin säästeliäs. Puolisoltani olen kuitenkin oppinut, että rahaa saa myös käyttää, vaikka säästää ja sijoittaa. Olemme muun muassa sopineet, että emme nuukaile ruokaostoksissa. 

Vaikka sijoitan tulevaisuuttamme varten, haluan elää tässä hetkessä ja nauttia siitä. Sen, että säästää ja sijoittaa, ei tarvitse tarkoittaa, että syö pelkkää makaronia eikä koskaan tee mitään hauskaa.”  

Lue myös:

Sijoittajan vinkit vuodelle 2021‍

Naisten sijoittaminen on nousussa‍

Vaihtoehtoiset sijoitukset, mitä ne ovat?‍

Rahastoja hallinnoi OP-Rahastoyhtiö Oy. Sijoittamisen palvelut tarjoaa Osuuspankki.