Tampereella, Hakametsän jäähallin parkkipaikalla riittää autoloistoa: tuossa kimaltelee uudenkarhea Audi, sen vieressä korkeamman hintaluokan BMW, hieman taaempana komea Mercedes-Benz…

Ei ole sattumaa, että juuri nyt parkkipaikalla on rivissä huomattavasti keskivertoa kalliimpia menopelejä. Sisällä hallissa on nimittäin iso joukko pääosin alle 30-vuotiaita nuoria miehiä, jotka tienaavat hyvin.

Käynnissä on Tapparan – yhden Liigan kovimman palkanmaksajan – harjoitukset.

Jääkiekkoilijoiden pelaajayhdistyksen eli Suomen Jääkiekkoilijat ry:n arvioiden mukaan liigapelaajan keskipalkka on nykyisin noin 75 000 euroa kaudessa.

Se on iso raha nuorelle miehelle, jonkalainen liigapelaaja tavallisesti on. Ennen kuluvan kauden alkua liigapelaajien keski-ikä oli noin 24,5 vuotta.

Kolmekymppinen keskiverto liigakiekkoilija on voinut tienata noin kymmenen kautta kestäneellä liigaurallaan jo noin miljoonan euron bruttotulot.

Mitä he tällä rahalla tekevät?

– Eivät he ainakaan törsää.

Noin naurahtaa Suomen Jääkiekkoilijat ry:n toiminnanjohtaja Jarmo Saarela. Hän on työnsä puolesta jo miltei kahden vuosikymmen ajan neuvonut liigapelaajia heidän rahankäytössään.

Vähemmän alumiinivanteita, enemmän säästämistä

Trendi on hänen mukaansa selkeä: Yhä useampi sijoittaa osan palkastaan odottamaan urheilu-uran jälkeistä alkaa. Niin tekee kovapalkkainen ja kaikkien tuntema tähtipelaaja, mutta myös parikymppinen nuorukainen, jonka elämä voi mullistua saadessaan ensimmäisen ja rahakkaan ammattilaissopimuksen.

– Säästäminen kannattaa aina, ja sitä olemme jo vuosikausia jankuttaneet pelaajille. Kierrämme joka kausi läpi kaikki joukkueet ja pelaajat tuoden esille sitä, että käyttörahan lisääntyessä autoon ei kannata ostaa uusia alumiinivanteita, vaan mieluummin säästää.

Vaikka jääkiekkoilijat ovat Suomessa etuoikeutetussa asemassa ja huippupelaajien palkat pyörivät sadoissatuhansissa euroissa per kausi, eivät summat tee edes palkkakuninkaista taloudellisesti riippumattomia.

Siihen vaaditaan ponnistusta ulkomaille ja pääsyä NHL:n tai KHL:n miljoonapottien äärelle.

– Tieto ja ymmärrys siitä, että urheilu-ura ei ole ikuinen, on kasvanut. Itse asiassa se on uraputkena lopulta aika lyhyt, eikä ammattiuran aikana ole välttämättä ehtinyt hankkia koulutusta eikä tietenkään työkokemusta. On tärkeää, että uran jälkeistä aikaa mietitään taloudellisesta näkökulmasta jo uran aikana, vaikka se olisi vasta alkamassa.

Rahastot tuovat veroetua

Jääkiekkoilijoille säästäminen tarkoittaa sijoituksia tulevaisuuteen ennen kaikkea urheilijarahastojen kautta.

Urheilijarahastot tulivat Suomessa käyttöön vuonna 1999. Ne antavat urheilijoille mahdollisuuden siirtää rahastoon vuosittain verovapaasti 50 prosenttia urheilulla saamistaan tuloista. Maksimissaan rahastoon voi sijoittaa 100 000 euroa vuodessa.

Urheilu-uran päätyttyä urheilija voi keskittyä esimerkiksi opiskeluun ja nostaa varojaan pois urheilijarahastosta, jolloin tuloja verotetaan normaaleina ansiotuloina. Urheilijan pitää purkaa rahastonsa kymmenen vuoden kuluessa urheilu-uran päättymisestä.

Yksittäisten kiekkoilijoiden rahastoihin sijoittamat summat vaihtelevat muutamista satasista aina kuusinumeroisiin summiin.

– Aloitin tässä työssä vuonna 2001, jolloin jääkiekkoilijoiden urheilijarahastossa oli noin 2,5 miljoonaa euroa. Nyt siellä on 35 miljoonaa, Saarela paljastaa.

Urheilijarahasto hyödyttää urheilijoita kahdella tavalla: Ensinnäkin rahastointi tuo urheilijoille selkeää veroetua. Saarela kertoo esimerkin kahdesta 100 000 euroa kaudessa tienaavasta pelaajasta.

– Pelaaja, joka ei rahastoi ollenkaan, maksaisi tuloistaan 35–40 prosentin tuloveron. Pelaaja, joka puolestaan rahastoi maksimisumman eli 50 000 euroa, maksaa jäljelle jäävistä 50 000 euron vuosituloista ehkä noin 25 prosentin tuloveron.

– Onhan siinä aika iso ero, hän huomauttaa.

Rahat pyritään myös sijoittamaan tuottavasti pankkitilillä makuuttamisen sijaan. Jääkiekkoilijoiden urheilijarahastojen sijoitustoiminnasta vastaa entisen liigakiekkoilija Jani Nikon johtama varainhoitoyhtiö Obsido Oy.

– Urheilijan tehtäväksi jää keskusteluiden jälkeen valita, minkälaisiin sijoituskohteisiin rahoja laitetaan. Voi valita joko varovaisen, tasapainoisen tai aggressiivisen sijoituskohteiden väliltä. Järjestelmä on toiminut erinomaisesti, ja sijoitukset ovat tuottaneet hyvin.

Tapparan harjoitusten jälkeen pukukopissa saatetaankin puhua sijoitusrahastoista ja osakekursseista. Lähes puolet liigakiekkoilijoista onkin omalla tavallaan sijoittajia, sillä noin 40 prosenttia kaikista pelaajista käyttää urheilijarahastoja.

Hakametsän jäähallin parkkipaikalla kimaltelevat autotkaan tuskin ovat hetken mielijohteesta tehtyjä ostoksia – vaan todennäköisemmin harkittuja sijoituksia.

– Suomalainen jääkiekkoilija on säästeliäs ja fiksu rahankäyttäjä, Saarela päättää.