Kunnan ja valtion suhteella on valtava merkitys kuntatalouden kannalta. Jatkuva vääntö saatavista valtionosuuksista sääntelee talouden kireyttä. Niiden osuus kuntien menoista kattaa vajaat 20 prosenttia, puolet tulee kunnallisverosta ja loput palvelumaksuista ja muista tuotoista.

Kuntaliiton pääekonomisti Minna Punakallio paljastaa, että vastoin yleistä käsitystä kunnallisverotuotot kasvoivat vuonna 2020 ennätysvauhtia.

– Viiden prosentin kasvu on ennätyksellisen paljon, eikä siinä tuntuisi olevan mitään järkeä koronavuonna. Taustalta löytyy erilaisia rytmitystekijöitä, kuten tulorekisterin käyttöönotto ja uusi verokortti sekä vain yksi veroprosentti esimerkiksi freelancereille.

Alkuvuosi 2021 näyttää etenevän samaa vauhtia. Eläkkeet, etuudet ja palkkatulot kannattelevat verokertymää, ja rajoitukset palvelutarjonnassa tuovat toisaalla säästöä. Kun poikkeuksellisen avokätistä tukipolitiikkaa harjoittava maan hallitus kompensoi menoja, kunnilla menee nyt hyvin.

– Korona kannattelee kuntataloutta toistaiseksi, kiitos lempeän valtion. Ensi vuonna totuus iskee jälleen karusti silmille. Tulopohja pettää, kun valtionosuudet ja verotulot putoavat roimasti, joten menojen ja investointien kanssa tulee olla tarkkana.

Suhdanteen tulee heijastua tehtäviin päätöksiin

Kun Punakallio puhuu kuntataloudesta, hän käyttää keskimääräisiä tietoja, ja tilanne eri kuntien välillä vaihtelee suuresti. Hän muistuttaa, että rahaa ei ole koskaan liikaa ja halu lisätä palveluja ja tehtäviä kilpailutekijänä luo lisää painetta talouteen.

Kuntatalous on irtaantunut liikaa normaalista taloudesta. Kun menee hyvin, tulokehitys matelee ja menot kasvavat. Kun tulee huono aika, valtio leikkaa kunnilta tuloja.

Lainsäädäntö on asettanut kunnille paljon tehtäviä, ja näiden velvoitteiden täyttäminen tietää menoja. Se, mikä kuuluu kunnalle ja mikä valtiolle, on ikuisuuskysymys. Punakallion mukaan kunnat olivat pitkään tasapainotalouksia, ja vasta 2000-luvulla alijäämästä on tullut yleistä, kun rahat eivät enää riitä.

– Kuntatalous on irtaantunut liikaa normaalista taloudesta. Kun menee hyvin, tulokehitys matelee ja menot kasvavat. Kun tulee huono aika, valtio leikkaa kunnilta tuloja ja laajentaa samaan aikaan kuntien velvoitteita. Asiat eivät saa olla irrallisia, vaan niiden tulee kulkea käsi kädessä.

Verovähennyksillä on merkittävä osuus kuntien taloudessa. Osa kuntalaisista ei maksa kunnallisveroa lainkaan, ja heikko kunnallisverojen kehitys onkin kunnille vakavan pohdinnan paikka. Niinpä kunnat ovat valtionosuusriippuvaisia jo ennen sotea, ja korona tuli vielä väliin tuomaan oman sävynsä muutokseen.

Ennen vuotta 2023 koittavaa soteuudistuksen käynnistymistä kuntien on selätettävä vielä vuonna 2022 eteen tulevat haasteet.

– Valtionosuudet vähenevät 0,5 miljardia euroa. Verotulot pienenevät nekin, kun koronatukena myönnetty yhteisöveron korotus poistuu.

Tarkkaa harkintaa ja toimivaa perusterveydenhuoltoa

Kuntien katseet kohdistuvat tarkasti valtion kehys- ja budjettiriihien tuloksiin. Suuria veromuutoksia ei kunnille ole tulossa, mutta kuntien valtionosuuksista leikataan satoja miljoonia pois.

– Toivon hyvin tarkkaa harkintaa kuntien tulopohjaan kohdistuviin leikkauksiin. Perinteinen leikkauslista ei ole tätä päivää, vaan yleisen talouden kehityksen tulee ohjata ratkaisuja.

Yhdessä ja paremmin ovat sanat, jotka on liitetty pian toteutuvaan mullistavaan soteuudistukseen. Punakalliolla ei ole mitään yhteistyötä vastaan, kunhan se toteutuu avoimesti kansalaisten parhaaksi. Soten suhteen hän on epäilevällä kannalla.

– Sote ei pelasta kaikkea. Minusta olisi tärkeämpää vain varmistaa perusterveydenhuollon toimivuus, se riittäisi meille vallan hyvin.