Huithapelit, tahallaan tai tahattomasti riskejä ottavat optimistit ovat vaaraksi. Keitä he ovat? Miksi osa ihmisistä näkee riskit ja osa ei isojakaan?

Oulun yliopiston psykologian professori Mirka Hintsanen kertoo, että kaikilla ihmisillä on niin sanottu lähestymistaipumus ja välttämistaipumus. Taipumukset näkyvät eri ihmisissä eri tavalla ja voivat vaikuttaa siihen, miten riskeihin suhtaudutaan.

Lähestymistaipuvaisia ihmisiä voisi kutsua ulospäin suuntautuneiksi optimisteiksi.

– He menevät rohkeasti uusiin tilanteisiin ja tapaavat helposti uusia ihmisiä. He eivät pysähdy miettimään riskejä, vaan näkevät tilanteet mahdollisuuksina.

He eivät välitä, vaikka välillä tulisi näpeille. Entä ne riskien välttelijät?

– Välttämistaipumus tarkoittaa sitä, että ihminen näkee tilanteissa potentiaalisia riskejä. Nämä temperamenttiin liittyvät taipumukset näkyvät jo lapsilla.

Aikuisille taipumusten päälle tulee vielä paljon muuta, kuten opittuja toimintamalleja. Hintsanen muistuttaa, ettei jako taipumuksiin ole selkeä. Joillakin voi olla molemmat taipumukset vahvoina.

Yksi huithapeli pistää töissä kaiken sekaisin

Työturvallisuus voi nykyisin melko hyvin. Asiat ovat teknisesti kunnossa. Työympäristöt ovat kohtalaisen siistejä ja turvallisia. Yksi riskejä ottava työntekijä voi kuitenkin pistää koko työpaikan hyvinkin nopeasti sekaisin, muistuttaa filosofian tohtori ja espoolaisen EcoOnline Oy:n johtava asiantuntija Marita Hyttinen.

– Tällaista voidaan estää sillä, että esimerkiksi uuteen asennuskohteeseen saapuvaa työntekijää ei päästetä työmaalle ennen kuin hän on selvittänyt turvallisuustilanteen ja lähettänyt esimiehelleen tiedon siitä, että työturvallisuusasiat ovat kunnossa. Useinkaan kyse ei ole persoonallisuudesta, vaan siitä, että ihminen on jätetty yksin vaikean päätöksen ja ison vastuun kanssa, kertoo Hyttinen, joka palkittiin vuonna 2017 turvallisuusalan elämäntyöpalkinnolla.

Huithapelia voi auttaa. Hänelle voi antaa vaikkapa tarkistuslistan.

Jos tapaturmia sattuu, niistä kannattaa ottaa kaikki opit irti. Aina se ei ole helppoa.

Tutkimusten perusteella ihmiset ovat jossain määrin sokeita vieraille numeroille ja todennäköisyyksille. Esimerkiksi tutkijat Luxi Shen ja Oleg Urminsky ovat julkaisseet Psychological Science -tiedejulkaisussa artikkelin siitä, miten ihmiset suhtautuvat mittayksiköihin, joita he eivät tunne. Jos mittayksikkö ei ole tuttu, järkeä on turha pyytää apuun.

Tämä voi näkyä myös arkipäiväisissä asioissa. Yksi savuke lisää sepelvaltimotaudin riskiä 40 prosenttia! Kännykän käyttö nelinkertaistaa riskin joutua vakavaan liikenneonnettomuuteen! Lukuja vain, ei koske minua, huithapeli ajattelee.

Ihminen ei usko, että juuri itselle voi sattua jotain ikävää. Tätä kutsutaan optimismiharhaksi.

Tämä näkyy myös selfie-kuolemissa. Yhdysvaltalainen Carnegie Mellon -yliopisto tutki 127 selfie-kuolemaa vuosilta 2014–2016. Selfie-kuolemien taustalla on usein adrenaliinin ja dopamiinin kaipuu sekä tarve tulla huomatuksi muiden silmissä. Tällaiset tarpeet hämärtävät riskien arviointikykyä.

Prosenttien lisäksi kyse on epämääräisestä kielestä. Mitä tarkoittaa esimerkiksi se, että riski kuolla liikenteessä on kymmenkertainen työelämään verrattuna? Tarkoittaako se sitä, että työelämässä riskejä ei tarvitse huomioida ollenkaan? Harvoin töissä mitään vakavaa sattuu, huoleton ajattelee.

Riskien lausuminen hitaasti ja kovaan ääneen ei myöskään auta, jos sanat ovat vääriä.

Tiedejulkaisu Cognitionissa käsiteltiin epämääräisten englanninkielisten sanojen vaikutusta ihmisten kykyyn ymmärtää riskejä. Tuloksena oli, että todennäköisyyksiin viittaavia sanoja ei kannattaisi käyttää lainkaan, koska oikeastaan kukaan ei tiedä, mitä ne tarkoittavat.

Nöyryyden puute aiheuttaa tapaturmia

Työelämässä kuolemaan johtavat tapaturmat sattuvat usein kokeneille ammattilaisille.

Suomessa kuolee vuosittain 20–25 palkansaajaa. Työtapaturmia on vuodessa noin 127 000. Kokemattomille sattuu pieniä tapaturmia. Konkareiden pahojen onnettomuuksien syy voi olla nöyryyden puute ja sokeutuminen sille, että tutussa työssä voisi olla vaaranpaikkoja.

– Sokeutuminen omaan työhön vähentää keskittymiskykyä ja varovaisuutta. Kokeneiden työntekijöiden tekemistä katsotaan hyvin usein sormien läpi, eikä heille uskalleta sanoa virheistä, Hyttinen kertoo.

Hän sanoo, että konkarit ovat esimerkkejä muille. Heidän käytöstään matkitaan. Jos konkari ottaa riskejä, nuorista työntekijöistä kasvaa samanlaisia.

Pitääkö töissä siis olla perfektionisti? Täydellinen, virheitä välttelevä ja harkitseva. Joissakin töissä se on välttämätöntä. Keskittymiskyvytön kirurgi tai levoton lennonjohtaja voi aiheuttaa valtavaa vahinkoa.

– Perfektionismi on hyvä ominaisuus työturvallisuuden kannalta, mutta liioitella ei kannata. Suurempi ongelma on se, ettei töissä mietitä nykyhetkeä pidemmälle. Jos työntekijä avaa terävällä veitsellä laatikkoa, hänen pitäisi tietää, miten veistä käytetään turvallisesti. Lipsahdukset ovat nimittäin hyvin yleisiä työtapaturmien aiheuttajia, Hyttinen sanoo.

Joskus rekrytoinnissa alalle päätyy vääräntyyppinen ihminen. Jo työhaastattelussa olisi hyvä kertoa, että kaikkien pysyminen terveinä ja hengissä on tärkeää. Vaaroista ja läheltä piti -tilanteista pitää ilmoittaa heti, jotta turvallisuuskulttuuri ei rapistu.

– Jos työntekijä aiheuttaa vaaraa itselleen tai muille, eikä keskustelu ja työnopastus auta, niin valitettavasti irtisanominen on viimeinen vaihtoehto. Ihmisen, joka on omissa maailmoissaan tai työskentelee ohjeiden vastaisesti, voi olla parempi etsiä työtä, jossa ei tarvita hyvää tarkkaavaisuutta, Hyttinen kertoo.

Onko huithapelilla toivoa?

Ihmisen persoonallisuutta on vaikea muuttaa, mutta käytökseen voi vaikuttaa.

– Jos ihminen ei näe riskejä tai tiedosta niitä, hänelle voidaan opettaa tiedostamista esimerkkien avulla. Yksi tapa on antaa vaarojen tunnistus -lomake käteen ja sen avulla opetella yhdessä näkemään työympäristö uudella tavalla. Myös tietoisuus- ja havainnointitaitoja voi opettaa, Hyttinen muistuttaa.

Miten?

– Herää ennen kuin alat tehdä jotakin uutta juttua. Älä nouse pöydästä ja lähde liikkeelle ajatuksissasi, jotta et törmää tai kaadu. Liikkuminen sisältää paljon riskejä ja edellyttää hyvää valppautta. Myös portaissa kaadutaan paljon matkapuhelimen käytön takia, Hyttinen sanoo.

Mistä vastuuttoman sitten tunnistaa? Jos ihminen läikyttää kahvia lattialle, eikä pyyhi kahvia pois, hänessä on riskinottajan piirteitä. Vieläpä sellaisen, joka voi aiheuttaa vahinkoa muille.

– Kaikki eivät ilmoita ympäristössä näkemiään vaaroja, vaikka työturvallisuuslaki edellyttää, että jokaisen pitää edistää omaa ja muiden turvallisuutta töissä. Omantunnon pitäisi soimata, jos havainnon jättää ilmoittamatta, Hyttinen kertoo.

Hyttinen kehuu digitaalisia apuvälineitä, joilla ilmoittaminen on helppoa. Lisäksi voidaan tarkkailla sitä, että ongelmat ratkotaan oikeasti. Mirka Hintsasen mukaan ilmoittamisessa kannattaa keskittyä palkitsemiseen, eikä rankaisemiseen.

– Harmillisen usein työelämässä unohdetaan se, että yleensä ihminen tekee mielellään sitä, mistä häntä palkitaan. Sekin on selvää, että tyytyväiset työntekijät ilmoittavat puutteista herkemmin kuin ne, joilla ei ole motivaatiota mihinkään, Hintsanen sanoo.

Laita työturvallisuus kuntoon - lataa avuksesi maksuton riskienhallinnan muistilista!‍