Koronaviruskriisi paljasti pitkien tuotantoketjujen haavoittuvuuden. Tuotantoketjujen uudelleenjärjesteleminen ei kuitenkaan ole yksinkertaista tai aina välttämättä edes mahdollista.

– Suomi on ulkomaankaupan kautta riippuvaisempi ulkomaisista arvoketjuista kuin suurimmat taloudet, valottaa Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja Jyrki Ali-Yrkkö

Tarkemmin sanottuna Suomen viennistä noin kolme neljäsosaa on välituotteita, eli tuotteita mitä ei käytetä sellaisenaan. Tämä on kansainvälisesti vertailtuna melko paljon.

– Hyvä puoli välituotteiden tuonnissa on se, että meidän ei tarvitse tai edes kannata tehdä kaikkea itse. Pienessä maassa kannattaa erikoistua johonkin.

Suomessa välituotteiden tuontiriippuvuus on erityisen suurta elektroniikkakomponenteissa, ajoneuvojen osissa, lääkkeissä ja lääkkeiden ainesosissa. Yli 80 prosenttia näistä välituotteista ostetaan ulkomailta.

Ali-Yrkkö muistuttaa, että erikoistumisessa kannattaa pitää mielessä myös siihen liittyvät riskit. Erityisesti keväällä 2020 oli tilanteita, joissa suomalaisyritysten tarvitsemia komponenttivälituotteiden osia ei saatu maahan.

– Jossain tapauksissa tuotanto jouduttiin keskeyttämään täysin. Yhdessä tapauksessa tehdas meni kiinni, koska Saksan tehdas meni kiinni, mikä oli taas kiinni siitä, että Italiassa oli koronavirusta. Kerrannaisvaikutus siirtyi.

Nopeita keinoja ei ole

Suomalaisyritysten riippuvuuden vähentäminen kansainvälisistä arvoketjuista ei ole yksikertaista tai välttämättä edes tarpeellista.

– Jokainen yritys tekee päätöksiä omasta näkökulmasta, ei poliitikoilla ole siihen valtaa. Korkeintaan ehkä silloin, jos tulee tullimuureja, Ali-Yrkkö muistuttaa.

Mikäli yritys päättää olla käyttämättä tietyn toimittajan tuotteita, ei aina ole helppoa löytää korvaavaa toimittajaa.

– Kysymys on siitä, minkälaisia hankitut välituotteet ovat. Mitä monimutkaisempi esimerkiksi tietty komponentti on, sitä enemmän niihin liittyy patentteja, aineettomia oikeuksia ja koko lopputuotteen uudelleensuunnittelua.

Hyvien aikojen strategia

Vaikka koronakriisi aiheutti poikkeustilanteita tuotantoon ja logistiikkaan lähes kaikkialla maailmassa, on vielä ennenaikaista sanoa, mikä vaikutus sillä on tuotantoketjuihin pidemmällä aikavälillä.

– Ainakin se on nostanut esille just-in-time-ajattelun haavoittuvuuden ja sen, että se on viety nykyiseen laajuuteensa talouden kasvaessa. Kyseessä on hyvien aikojen strategia. Koronavirus osoitti, että jos tulee tilanne, missä varastoja ei ole ja linjalle ei tulekaan tavaraa, tuotanto tai logistiikka häiriintyy, Ali-Yrkkö analysoi.

Hän arvioi, että toimitusketjujen varmuus on noussut varmasti riskikartoitusten listoille.

–  Se, aiheuttaako tämä pysyviä muutoksia, jää nähtäväksi.