Suomalaisessa ruokaviennissä on turhan usein kyse jalostamattoman raaka-aineen viennistä, eikä korkeamman jalostusarvon tuotteista, kuten pakatuista kuluttajatuotteista, kertoo Myllyn Parhaan toimitusjohtaja Miska Kuusela.

Kuuselalla on pitkä kokemus ruokaviennistä. Ennen nykyistä pestiään hän työskenteli esimerkiksi Dava Foodsin, Helsingin Myllyn ja Fennobonin toimitusjohtajana.

Kuusela vertaa Suomen raaka-ainelähtöistä ruokavientiä naapurimaahan Ruotsiin, jossa elintarviketeollisuudella on viimeisen päälle hiotut tuotteet, brändit ja mielikuvat.

– Ongelma on tiivistetysti siinä, että suomalainen insinöörikansa myy maailmalle raakakauraa, mutta ruotsalainen kauratuotebrändi Oatly listautuu pörssiin miljardisummalla. 

Itsestäänselvyys onkin erikoisuus

Suomalaisen ruokaviennin maatalouslähtöisyys ei itsessään ole ongelma. Kuusela huomauttaa, että kyllähän suomalaista huippulaatuista raaka-ainetta kelpaa viedä, mutta käytännössä menetämme rahaa, kun jätämme raaka-aineen jalostamatta ja brändäämättä.

Suomella olisi lukuisia ässiä hihassaan, jos ne vain osattaisiin valjastaa hyödyttämään vientiä. Kuusela muistuttaa, että suomalainen ruoantuotanto on poikkeuksellisen puhdasta, turvallista sekä tauti- ja antibioottivapaata.

Alkutuotannon vastuullisuus on Suomessa melkein pelkästään erinomaisella tasolla, Kuusela huomauttaa.

– Tämä erinomaisuus on meille perustaso ja itsestäänselvyys, mutta maailman keskiarvoihin verrattuna ero on hurja meidän eduksemme. Harmi, ettei tätä ole osattu viestiä tai pystytty viestimään eteenpäin, ja sen vuoksi suomalaista alkutuotantoa ei ole pystytty muuttamaan euroiksi tai vientitonneiksi nykyistä isommin.

Maataloussektori ei yksinään voi viedä suomalaista ruokaa maailmalle, ja siksi elintarviketeollisuus onkin viennissä paljon vartijana. Kuusela kuitenkin kehottaa myös suomalaista viljelijää pohtimaan suomalaisen ruoantuotannon erityisyyttä.

– Jo ennen kaurabuumia paasasin viljelijöille kaikissa seminaareissa, että tulevaisuus on kauraa, kauraa ja kauraa.

Miksi juuri kaura? Siksi, että kyseinen vilja viihtyy koleassa ilmastossamme. Suomessa on siis mahdollista kasvattaa huippulaatuista kauraa, kun taas muualla maailmassa on silmänkantamattomiin vehnä- ja ohrapeltoja, joiden kanssa suomalaisen vehnän ja ohran on vaikea kilpailla viennissä muuten kuin halpana rehuna.

Kauran lisäksi Kuusela muistuttaa, että pelkästään kauran tai vaikka palkokasvien kylvämään patistelun sijaan kokonaisuus on laajempi. Sitä viljellään, mille on markkinoita, ja kokonaisuus on monimutkainen yhdistelmä viljelyä, jatkojalostusta, vientiä, markkinointia ja kasvinjalostusta.

Ruokamaan imago ei synny itsestään

Suomalaisuus ei ole vielä valtti ruokaviennissä, Kuusela muistuttaa. Syy siihen ei ole suomalaisen ruoantuotannon laadussa, vaan mielikuvissa. Esimerkiksi Ranska ja Italia mielletään ruokamaiksi ympäri maailmaa, Suomea ei.

– Kärjistetysti muualla maailmassa kysytään, että oho, oletteko olemassa ja onko teillä ruokaakin. Poikkeuksen muodostaa kaura, sillä kaurantuotannon suurvaltana Suomi tunnetaan.

Kuuselan mukaan käytännön apua olisi esimerkiksi siitä, jos elintarviketeollisuuden kehityshankkeisiin suunnattua tukea tarkasteltaisiin muustakin kuin tuotekehityksen näkökulmasta. Nykyään tukirahoilla saa tehdä vain tuotekehitystä, mutta tuen puitteissa ei saa myydä eikä markkinoida.

– Tässäkin olemme insinöörikansaa. Tietenkin Suomessa kansainvälisen kaupan historia on nuori ylipäätään, ja siitäkin iso osa on tehty bilateraalista idänkauppaa, jonka opit eivät ole enää kovin relevantteja.

Suomen elintarvikeviennin käännekohtana voi Kuuselan mukaan pitää vuotta 2014, jolloin Venäjän-vienti käytännössä loppui kuin seinään. Äkkipysähdyksen jälkeen elintarvikevientiä alettiin vetää valtiotasolla Food from Finland -ohjelman avulla.

Kuusela pitää kahdeksan vuoden aikana tapahtunutta kehitystä myönteisenä, sillä mikään yksittäinen yritys ei pysty viemään Suomi-brändiä maailmalle siksikään, että Suomen mittapuulla suuret yritykset ovat maailman mittapuulla pieniä tekijöitä. Food from Finland -ohjelman merkitys on ollut Kuuselan mukaan ratkaisevan tärkeä ja onnistunut etenkin pkt-elintarvikeyritysten viennin avaamisessa.

– Loppujen lopuksi Suomen ruokabrändin nostamisessa kyse on markkinoinnista, ja siinä yhteistyö on valttia, jotta jokainen ei yritä keksiä pyörää uudelleen itsekseen, Kuusela kuvailee.

Vaikka vuonna 2014 Venäjän-vientiin aiheutunut aukko on saatu korvattua, paljon enemmän pitäisi Kuuselan mukaan tehdä. Food from Finland toimii aivan liian pienillä resursseilla.

Kuusela on nähnyt monta kertaa, miten kansainvälisillä messuilla Suomella on yksi esittelypiste, mutta esimerkiksi Italialla tai Turkilla kokonainen halli.

– Emme tietenkään pysty pienenä maana samaan kuin meitä kymmeniä kertoja suuremmat maat, mutta nykyistä enemmän olisi kyllä mahdollista tehdä.

Pitkäjänteisyys kannattaa

Vienti on kaikkea muuta kuin hätäisen hommaa, Kuusela muistuttaa. Jos nyt uhraa ajatuksen viennille, tuloksia voi odottaa aikaisintaan viiden vuoden kuluttua.

Viennissä pätevät eri lainalaisuudet kuin kotimaassa. Suomen rajojen sisällä myyjä yleensä tietää, kuka voisi ostaa, mutta maailmalla tilanne on eri.

Kuusela korostaa messuilla käymisen merkitystä. Messuilla saa selville, mikä kiinnostaa ja mikä ei, ja kun kuviot alkavat olla selvillä, voidaan alkaa edetä kohti kaupantekoa.

– Tänä digitaalisten yhteyksien aikanakin henkilökohtaiset tapaamiset ovat B2B-kaupassa keskeisen tärkeitä, ja ehkä vanhanaikaisenkin tuntuiset messut ovat erinomaisen helppo ja tehokas tapa luoda tällaisia kontakteja.

Voit tutustua maatalousyrittäjien palveluihin op.fi sivustolla‍.

Lue myös:

"Viljelyolosuhteiden muuttumisen ja viljelijän käteen jäävien eurojen välille on mahdotonta laskea kaavaa"‍

Miten suomalaisyritys pääsee kansainvälisille markkinoille? Näin pirkanmaalainen Lojer onnistui‍