Mårten rakensi ekokodin entiseen kasvihuoneeseen: ”Teen tästä museon!”
Lisää aiheesta
Mårten Bondestam totuttelee elämään leskenä persoonallisessa kodissaan, jossa edesmenneen vaimon kädenjälki näkyy kaikkialla. Ekologisuus toteutuu rakennuksessa ja asumisessa monin tavoin. Valoa tuo se, että elämä jatkuu jälkipolvissa.
Kirkkonummen perukoilla Luomassa ollaan kaukana pääkaupunkiseudun kiihkeästä elämänrytmistä ja melusta. Sieltä Mårten ja Kati Bondestam löysivät reilut kymmenen vuotta sitten paikan, joka viehätti vehreydellään. Vaimo ihastui tontilla kasvavaan ikivanhaan mäntyyn. Pihalla seisoi muutakin kiinnostavaa: pitkulainen kasvihuone, joka oli jäänyt tyhjilleen. Siinä oli kasvatettu tomaatteja ja kenties ruusujakin. Siihen he päättivät perustaa uuden kodin.
Vaimon ääni lohduttaa
Mårten Bondestam oli tehnyt pitkän työuran arkkitehtinä. Hän hyödynsi kasvihuoneen rakenteita läpikotaisessa remontissa. Lopputulos on uniikki miljöö, joka taipuu niin asumiseen kuin työskentelyyn. Mårten rakensi kasvihuoneeseen reilun 50 neliön suuruisen asuintilan ja sadan neliön kokoisen ateljeen. Kati Bondestam oli kuvataiteilija. Hän sai kasvihuoneesta monikäyttöisen tilan taiteen tekemiseen.
Keväällä 2022 vaimo menehtyi.
– Kun istun aamukahvilla, tuntuu kuin puolet aivoista kuuluisi Katille ja hän puhuisi minulle pään sisällä. Oltiin naimisissa kuusikymmentä vuotta, Mårten Bondestam, 88, kertoo.
Vaimo on siis yhä läsnä kodissa, tai ainakin aviomiehen mielessä. Usein leskeä itkettää. Hän juttelee vaimolleen ja vaimo vastaa: "Mårten, mä olen elossa!"
Yksinoloon ei ole helppo tottua pitkän yhteisolon jälkeen.
– Kaikki pitivät Katista. Hän oli niin… miten se sanotaan… niin rakastavainen, leskimies muistelee.
Bondestam kiinnittää huomion olohuoneen seinälle ripustettuun tauluun. Se on vaimon maalaama teos Iloinen kesä. Olohuoneessa on taidetta vaimon äidiltäkin, Ina Collianderilta. Koti tulvii taidetta. Se tuntuu valavan valoisuutta lesken mieleen.
Kierrätys pitää kustannukset kurissa
Mårten esittelee myöhäiskesän auringossa kylpevää tonttiaan mielellään. Pihalta käsin on otollista tarkastella rakennuksen taloteknisiä ratkaisuja. Niistä on riitettävä moneen, sillä kunnallistekniikkaa rakennuksessa ei ole. Katolle on asennettu aurinkopaneeleita ja niiden viereen aurinkovedenlämmitin eli vesiputkisto, joka on yhteydessä lämminvesivaraajaan.
Ulkoseinään on kiinnitetty ilmalämpöpumppu. Se näkyy ikkunasta sisälle taloon, mikä on kätevää. Jos pumppuun kasautuu jäätä, talon asukas tietää heti käydä irrottamassa sen.
– Olohuoneessa on isot, lämpölasista valmistetut ikkunat etelään. Auringonvalosta syntynyt lämpö pääsee sisään, mutta ei ulos, Bondestam kertoo.
Ekologisuutta tukevat myös vedenotto ja jätehuolto. Vesi tulee omasta kaivosta ilmaiseksi. Jäteastiat odottavat tyhjennystä tontille vievän tien alkupäässä. Tie ei kulu, kun raskaan jäteauton ei tarvitse ajaa pihalle asti. Kylpyhuoneessa on erotteleva, vedetön Separett-kuivakäymälä. Eritteitä käytetään puutarhassa lannoitteina. Se siis selittää osaltaan pihan yltäkylläisyyden.
Hyväntuulinen isäntä luettelee monta muutakin seikkaa, jotka vastaavat hänen filosofiaansa ekologisesta elämästä ja asumisesta. Oma puutarha tuottaa ruokaa – muun muassa perunoita ja yrttejä – ja luonnon tapahtumien seuraamisesta saa nautintoa ympäri vuoden. Loppukesällä pihalla hehkuvat tummansiniset ukonhatut ja keltaiset loistopäivähatut.
Kierrätystä Bondestam suosii niin rakentamisessa kuin henkilökohtaisessa arjessaankin. Talon rungossa entinen kaupunkisuunnittelija hyödynsi kasvihuoneen rakenteita. Ilmalämpöpumpunkin Bondestam osti käytettynä. Kustannukset pysyivät aisoissa juuri kierrätyksen ansiosta. Talomateriaaleista rakentaja kertoo maksaneensa yksitoistatuhatta euroa.
Bondestam varoo muutenkin liiallista kuluttamista. Hän ajaa yli 30 vuotta vanhalla autolla ja käyttää vanhoja tietokoneita, joita huusholliin on kertynyt kuusi. Vaatteita ja huonekaluja taiteilijakotiin on hankittu kierrätyskeskuksesta.
Ateljeessa leijataivas
Ekokodin isoin yhtenäinen tila avautuu edesmenneen vaimon ateljeessa, jonne isäntä johdattaa vieraansa iloisesti rupatellen.
Vaikutelma lyö ällikällä: yläilmoissa leijuu valtava määrä leijoja. Bondestamin laskujen mukaan leijoja on parituhatta. Paljon pariskunnan rakentamia leijoja tosiaan on, ja yksi on toista ihmeellisempi.
Ateljee on tupaten täynnä muitakin katseenvangitsijoita, taidetarvikkeita ja teoksia. Lattialle on aseteltu siisteihin pinoihin vaimon teoksia, joista aviomies on järjestämässä näyttelyä syksyllä Helsingin Arbiksessa. Hän haluaa näyttää yleisölle, miten laaja-alainen hänen vaimonsa oli taiteilijana.
– Teen tästä museon jonkin yleishyödyllisen yhdistyksen avulla, Bondestam sanoo ja poseeraa vaimon nuoruudenkuva rintaansa vasten.
Osana sukupolvien ketjua
Nelisenkymmentä metriä pitkään rakennukseen mahtuu kaikenlaista pariskunnan pitkästä yhteisestä historiasta. Ateljeessa seinävitriiniin on aseteltu simpukoita ja näkinkenkiä kaukomailta. Kodin puolelta löytyy isännän pyydystämiä eksoottisia perhosia ja kovakuoriaisia, sekä emännän keräämiä lasiesineitä. Vanhat viherkasvit kukoistavat.
Mårten Bondestam kertoo kaipaavansa vierelleen seuraa, mutta yksin hänen ei ole tarvinnut jäädä. Suku on lähellä, tytärkin asuu naapurissa. Bondestam näyttää kännykästään ensimmäisen lapsenlapsenlapsensa kuvan. Oma jälkipolvi on saanut lisäystä kolmen lapsen ja kuuden lapsenlapsen jälkeen. Uusi tulokas ilahduttaa selvästi perheen vanhinta.
– Se on sosiaalista kiertoa. Kun minä putoan pois, lapset jatkavat, tuore isoisoisä sanoo leikkisään tyyliinsä.
Elinikäisen kumppaninsa menetyksestä huolimatta Mårten Bondestam ei ole kadottanut elämäniloaan ja huumorintajuaan.
Etsittekö uutta kotia? OP Kodin myynnissä olevat asunnot löytyvät täältä |
Lue myös:
Heidi viihtyy vähissä neliöissä: ”Pienessä kodissa ei ole tilaa turhalle
Irja, 72, muutti karjatilalta kerrostaloon elämän keskelle: ”Minä lähdin mieluummin jo valmiille”