EU:ssa on meneillään kansainvälisesti merkittävä hanke vastuullisuustiedon raportoinnin yhtenäistämiseksi. Ainutlaatuiseksi projektin tekee EU:n aikomus laajentaa ei-taloudellisen tiedon raportointi sääntelyn piiriin; kaikki muut olemassa olevat kansainväliset ei-taloudellisen tiedon standardit ovat toistaiseksi vapaaehtoisia. Lisäksi EU aikoo satsata yritysten digitaaliseen raportointiin, mikä sisältää sekä talous- että vastuullisuustiedot. Euroopan Komissio on ilmoittanut perustavansa näille tiedoille keskitetyn datarekisterin*, jonka avulla mahdollistetaan tiedon saatavuus ja vertailtavuus laajoille sidosryhmille.

Rinnakkain EU:n ponnistusten kanssa ovat meneillään myös mittavat kansainväliset yhteistyökeskustelut keskeisten ei-taloudellisen tiedon raportoinnin standardeja ja viitekehyksiä ylläpitävien tahojen kesken. On mielenkiintoista laittaa tämä kehitys historian perspektiiviin. Tänä vuonna kansainvälinen taloudellisen raportoinnin standardi IFRS täyttää 20 vuotta, joka tarkoittaa, että kansainvälisesti toimivista yrityksistä on saatu täysin vertailukelpoista dataa vasta pari vuosikymmentä. Lisäksi täytyy muistaa, että talouslukujen auditointi alkoi 1930-luvulla talouskriisin seurauksena, ja riskiajattelu yleistyi finanssialalla vasta 1950-luvulla.

Vastuullisuustiedon raportoinnin osalta tilanne on tällä hetkellä hankalampi, kuin se oli taloudellisen tiedon raportoinnin osalta ennen IFRS:n syntyä. Olen mukana EFRAG:in työryhmä‍ssä**, jonka tavoitteena on helmikuussa 2021 tehdä Euroopan Komissiolle suositus siitä, miten EU:ssa pitäisi luoda ei-taloudellisen tiedon standardi‍.  EFRAG:in työryhmä‍ on tunnistanut yli 90 kansainvälistä viitekehystä ja niiden lisäksi yli 600 sellaista toimijaa, jotka hyötyvät vastuullisuustiedon saatavuuden ja vertailtavuuden haasteista. Näin laaja kirjo datan keruun ja jakelun kanavia yhdessä tiedon saatavuuden haasteiden kanssa hidastaa rahoitussektorin pyrkimyksiä allokoida varoja tehokkaasti ilmastonmuutoksen torjumiseen ja muihin vastuullisuusratkaisuihin.

Mikä muuttuu?

Tuleva EU:n standardi pyrkii ratkaisemaan laajasti eri kysymyksiä. Keskiössä on pragmaattinen ongelmanratkaisu ja EU:n jo olemassa olevan sääntelyn harmonisointi.  

Asioita, joihin tuleva standardi tulee tammikuussa julkaistun väliraportin‍ mukaan puuttumaan, ovat esimerkiksi:

  • Olennaisen vastuullisuustiedon määrityksen tarkennus. Nykyistä ”kaksoisolennaisuuden” periaatetta tullaan syventämään ja tarkentamaan. Olennaisuus tarkoittaa niitä aihealueita ja mittareita, joita nähdään vastuullisuusnäkökulmasta tärkeiksi raportoida joko toimialakohtaisesti tai yleisesti kaikille toimialoille. EU:n standardi tulee määrittelemään ei-toimialakohtaiset, toimialakohtaiset ja yhtiökohtaiset raportointivaateet. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjunta tulee todennäköisesti olemaan niiden kysymysten joukossa, joista tullaan määrittämään kaikille toimialoille yhteiset raportointivelvoitteet. Yhtiökohtaisen raportoinnin tavoitteena on keskittyä yrityksen liiketoiminnan kannalta olennaisimpien vastuullisuustietojen julkistamiseen.
  • Pienten ja keskisuurten yhtiöiden mukaan ottaminen raportoinnin piiriin kevennettyjen vaateiden puitteissa.
  • Integroidun raportoinnin edistäminen ja liittäminen tiiviimmin osaksi johdon strategiaraportointia. Tämä tarkoittaa taloudellisen- ja ei-taloudellisen tiedon linkitystä keskenään osaksi yhtenäistä käsitystä siitä, miten yhtiö luo arvoa. Lisäksi tämä integroi myös luonnon, älyllisen, inhimillisen ja sosiaalisen pääoman vastuullisuustiedon kanssa.
  • Positiivisena haasteena nähdään aineettoman pääoman linkitys osaksi ei-taloudellista raportointia. Nykyisin vahvasti yhtiöiden markkina-arvoon vaikuttavaa aineetonta pääomaa ei pystytä riittävän hyvin huomioimaan taloudellisessa raportoinnissa. Vastuullisuustiedon kanssa sillä on paljon yhtymäkohtia: esimerkiksi patentit (mukaan lukien vihreät patentit), asiakkaiden ja henkilöstön tyytyväisyys, innovaatiokyky ja brändi ovat aineettoman pääoman ja vastuullisuustiedon yhtymäkohtia.
  • Innovaatiokyvykkyyden mittaaminen: innovaatiokyvykkyys on nousemassa yhä tärkeämmäksi yhtiöiden toiminnan kestävyysarvioinneissa.

Lisäksi finanssialan yhtiöiden osalta standardiin luodaan erikoisasema, sillä finanssiala kuuluu sekä ei-taloudellisen tiedon käyttäjien että sen vaikutusten raportoijien joukkoon. Epäsuorat vaikutukset, eli rahoitettavien tahojen ESG-vaikutukset (ympäristö-, sosiaaliset- ja hallintatapa), ovat moninkertaisesti suuremmat finanssialan suoriin ESG-vaikutuksiin verrattuna.

Nähtäväksi jää missä määrin tuleva standardi pystyy huomioimaan euromääräiset, muut kvantitatiiviset ja kvalitatiiviset mittarit. Euromääräiset mittarit voivat tarkoittaa esimerkiksi ympäristösaasteiden, mukaan lukien hiilidioksidipäästöjen ns. ”yhteiskunnallista kustannusta” tai toteutuneita vahinkoja johtuen ilmastonmuutoksen aiheuttamista ilmiöistä, kuten tulvista. Kvalitatiiviset mittarit ovat kuvauksia esimerkiksi yhtiön tasa-arvoisesta henkilöstöpolitiikasta. Kvantitatiiviset mittarit auttaisivat yhdenvertaistamaan eri yhtiöiden tiedon ja suhteuttamaan sen esimerkiksi yhtiöiden taloudellisiin tuloksiin. Tämä taas auttaisi markkinaa hinnoittelemaan yhtiöiden positiivisen ja negatiivisen vaikuttavuuden (esimerkiksi saasteet) osaksi markkina-arvoa ja edesauttaisi päästömarkkinoiden kehitystä. Lisäksi euromääräisesti mitattu vaikuttavuus voisi olla tärkeässä roolissa EU:n vihreän taksonomian vaatimassa yhtiöiden sivuvaikutusten arvioinnissa.  

EU:n pyrkimys huomioida tulevassa standardissa tietoja hyvin laajasti on kansainvälisessäkin mittakaavassa ainutlaatuinen. EU tulee näin ollen luomaan tärkeän edelläkävijäesimerkin. Omassa roolissani toimin finanssialaa käsittelevässä alatyöryhmässä ja lisäksi osallistun muiden alatyöryhmien keskusteluihin.

*) OP Varainhoito osallistui syksyllä 2019 aloitteeseen, joka sai kesällä 2020 EU-laajuisen finanssialan tuen‍, ja jonka tavoitteena on tulevaisuudessa ESG-tietojen keräys EU:ssa julkiseen datarekisteriin.

**) EFRAG on eurooppalainen taloudellisen raportoinnin neuvoa antava ryhmä. Se on yksityinen yhdistys, joka perustettiin vuonna 2001 Euroopan komission kannustuksella palvelemaan yleistä etua. EFRAG on tällä hetkellä muuttamassa statustaan EU:n julkiseksi yhdistykseksi, jolle keskitetään jatkossa vastuu yritysten raportoinnin standardoinnista ja parhaiden käytäntöjen kehityksestä. Sen jäsenjärjestöt ovat tällä hetkellä eurooppalaisia ​​sidosryhmiä ja kansallisia organisaatioita, joilla on tietoa ja kiinnostusta IFRS-standardien kehittämiseen ja siihen, miten ne vaikuttavat pääomamarkkinoiden tehokkuuteen.