Oli aika suunnata auto kohti Jethron ja Robinin kotikaupunkina ja ennen kaikkea Ruisrockista ja tuomiokirkostaan tunnettuun Suomen lounaisrannikon helmeen. Muuttokuorma takakontissa autolla perille hurautti Espoosta puolessatoista tunnissa, junalla tai bussilla matkaan kuluisi hieman kauemmin.

Olimme ennakoineet muuttoa ja tällä kertaa ohjelmassa oli ainoastaan tutustumista naapurustoon ja huonekalujen viemistä paikalle. Lopullinen siirtymiseni uudelle paikkakunnalle koitti vasta muutaman viikon kuluttua.

Muuttoapua olin pyytänyt kavereiltani, mikä auttoi suuresti. Kivassa porukassa muutto sujui paljon joutuisammin ja lisäksi samalla toteutui monen toive nähdä uusi kotini.

Vaikka hain avaimet uuteen kotiini vasta tuona ikimuistoisena päivänä, valmistelut olivat alkaneet jo aiemmin. Esimerkiksi kotivakuutuksen‍ olin hankkinut jo ennen muuttoa: se kannattaa, jotta saa turvaa myös muutonaikaisilta vahingoilta.

Elokuisena maanantaina oli aika suunnata lopullisesti uuteen asuntoon ja ristiriitaiset tunteet jylläsivät päässäni. Toisaalta olin pidemmän aikaa halunnut muuttaa pois kotoa mutta silti se tuntui hyvin haikealta.

Istuessani suuressa luentosalissa Turun kauppakorkeakoulussa ensimmäistä päivää, ympärilläni oli parisataa kaltaistani nuorta aikuista. Joku voisi todeta, että meillä “elämä on edessä” mutta nopean gallupin jälkeen selviää myös toisenlainen ajatusmaailma: “lapsuus on takana.”

Minäkin havahduin siihen, että olen ottamassa itselleni kotivakuutusta. Soitan sähkösopimusta ja pesen pyykkiä. Kotimatkalla tulee käytyä ruokaostoksilla ja pesukone pyörii perjantai-iltaisin. Mitä ihmettä tapahtui?

Olen kuullut sanottavan, että vapaus tuo vastuuta ja niin edelleen…

Olen toisaalta nauttinut siitä, että halutessani saan kääntää vaikka ruokapöydän ylösalaisin. Samalla kuitenkin kannan vastuun siitä, että arkipäiväiset asiat hoituvat.

Olen huomannut, ettei yksin asuminen ole ainoastaan vapautta kokata omia lempiruokiaan ja ihailla niiden ääressä auringonlaskuja parvekkeelta. Se tarkoittaa myös tiskaamista ja kiireessä taitettuja reissuja lähikauppaan juuri ennen sulkemisaikaa.

Yksin asuessa myös omasta rauhasta nauttimisen ja yksinäisyyden raja on veteen piirretty viiva. Toisaalta kukaan ei häiritse mutta toisaalta ketään ei ole, jos kaipaa seuraa.

Huomaankin, että nykyään tartun puhelimeen useammin ainoastaan soittaakseni kuulumisia. Vastapuolikin yleensä ilahtuu saadessaan yllätyspuhelun.

On syytä muistaa, että vaikka poismuutto kotoa on iso asia sinulle, se voi olla vielä suurempi asia vanhemmillesi.

Sinun elämään tulee uutta roimakaupalla uutta sisältöä, esimerkiksi opiskelujen aloittamisen myötä. Vanhempiesi elämään jää sen sijaan tyhjä huone ja puhelinnumerosi osoitekirjassa. Niinpä myös heille on syytä soitella aika ajoin.

Koottuja vinkkejä kotoa pois muuttavalle nuorelle

Toivotan onnea kaikkiin uusiin koteihin ympäri Suomen! Onko sinulla vinkkejä omaan asuntoon muuttaville?

Tutustu seuraavaksi:

OP Nano Kotivakuutus‍