Maatalous on keksimisestään asti perustunut ajatukselle, miten resursseja käytetään tehokkaasti ja turhia haaskaamatta. Hiljainen tieto on perinteisesti kulkenut sukupolvelta ja naapurilta toiselle, mutta nykyään tietoa on saatavissa aivan eri mittakaavassa kuin ennen, huomauttaa Nordic FoodTech VC:n perustaja, biotekniikan tohtori Lauri Reuter.

– Rautalangasta väännettynä kyse on siitä, että saadaan enemmän vähemmällä. Mitä enemmän viljelijä tietää tilan tapahtumista, sitä enemmän hän säästää resursseja, mutta saa silti suurempia satoja.

Kun tietoa on saatavilla, ei tarvitse arvailla. Esimerkiksi viljavuustutkimuksilla voidaan selvittää, mitä lannoitteita mihinkin peltolohkoon kannattaa lisätä.

Myös nykyaikainen navetta tarjoaa paljon esimerkkejä datan keräämisestä ja hyödyntämisestä. Ennen lehmät tunnettiin nimeltä, mutta nykyaikainen navetta tietää tarkkaan, paljonko kukin lehmä on syönyt ja montako litraa ja millaista maitoa lypsänyt.

– Tiedämme lehmien syömiset tarkemmin kuin omamme, Reuter vertaa.

Tiedon hyödyntäminen on eräänlainen suomalaisen ruoantuotannon kivijalka.

– Jotta näin ankarissa olosuhteissa saa ylipäänsä yhtään mitään kasvamaan, se perustuu osaamiseen, joka vaatii tietoa, Reuter sanoo.

Lauri Reuter painottaa, että tieto on maatalouden kivijalka etenkin Suomessa. Jotta näin ankarissa olosuhteissa saa ylipäänsä yhtään mitään kasvamaan, se perustuu osaamiseen, joka vaatii tietoa. 

Perspektiivin vaihtaminen auttaa

Dataa kerätään siis jo nyt maataloutta varten, mutta Reuter kysyykin, mitä seuraavaksi. Jokaisella kasvilla on satopotentiaali, eli se voi tuottaa ihanteellisissa olosuhteissa tietyn määrän ruokaa. Satopotentiaaliin on tietenkin järkevää pyrkiä haaskaamatta resursseja, kuten vettä, lannoitteita, kasvinsuojeluaineita ja viljelijän aikaa.

Esimerkiksi traktori voidaan valjastaa tarkkailemaan kasvustoa ja hienosäätämään lannoitusta sen mukaan, miltä kasvusto näyttää missäkin päin lohkoa. Peltoon on myös mahdollista haudata sensoreita tutkimaan, millainen kosteus mullan alla vallitsee.  Valtaosa Suomen pelloista on salaojitettu, jotta liika vesi saadaan pois pelloilta. Jos maaperän kosteus tiedetään, voisi ojitusta säätämällä pitää olosuhteet juuri sopivina.

Myös perspektiivin vaihtaminen auttaa näkemään aivan uudella tavalla asiat, joita on totuttu tarkkailemaan vain ihmissilmien korkeudelta.

Dronejen hinnat ovat viime vuosina pudonneet sille tasolle, että niitä on järkevää lennättää. Yläilmoista näkee aivan uudella tavalla esimerkiksi kuivuuden ja kasvitautien vaikutukset. Kone voi myös nähdä enemmän kuin ihmissilmä ja havaita esimerkiksi kasvitauteja ennen kuin ihminen voi niitä nähdä.

Yläilmoista tarkastelun ei tietenkään tarvitse päättyä dronen parinsadan metrin lentokorkeuteen. Jo nyt Espoon Otaniemessä rakennetaan satelliitteja, joiden avulla pystytään avaruudesta käsin tarkastelemaan esimerkiksi, paljonko hiiltä sitoutuu kasvustoon ja maaperään.

– Sekä tiedon määrä että laatu paranevat valtavaa vauhtia. Eri asia on, miten älykkäästi käytämme kaikkea tietoa, jota olisi saatavilla, Reuter huomauttaa.

Tiedämme lehmien syömiset tarkemmin kuin omamme.

Robotti kitkemään ja poimimaan

Tehokkuuden säätämisen lisäksi maataloudessa on myös mahdollista ajatella nykyajan laatikon ulkopuolelta. Asioita ei tarvitse tehdä viime vuosikymmenten tavalla ihan vain siksi, että vanhoihin tapoihin on totuttu.

Reuterin mukaan yksi kiinnostava kehityskulku liittyy rikkaruohojen kitkemiseen. Kasvinsuojeluaineiden avulla rikkakasveja ei tarvitse kitkeä ihmiskäsin, mutta toisaalta torjunta-aineita käytetään nyt tarpeettoman paljon.

– Jos kone oppii erottamaan porkkanan ja rikkakasvin, se voi ohjata kitkentäkouraa tai pientä kasvinsuojeluaineruiskua tai tuhota rikkakasvin laserilla.

Toinen esimerkki datan ja mekaanisen osaamisen yhdistämisestä voisi liittyä esimerkiksi mansikoiden poimimiseen. Toistaiseksi mansikoiden koneellinen poimiminen on ollut käytännössä mahdotonta, mutta Reuter uskoo, että datan lisääntyessä se voi tulevaisuudessa muuttua.

Tieto itsessään ei johda mihinkään, ellei sitä aio käyttää. Reuter huomauttaa, että suomalaiset ruoantuottajat ovat erittäin osaavia ja tarttuvat uusiin teknologioihin hanakasti. Pellepelottomat jopa rakentavat uusia työkaluja ja laitteita itse.

– Tieto on tärkeää myös saada kulkemaan myös koko ruokaketjun läpi kumpaankin suuntaan. Tällä tavoin kuluttaja saa tietoa koko tuotantoketjusta ja tuottaja kuluttajien mielenliikkeistä.

Lue seuraavaksi:

Yhtiöittäminen kiinnostaa maatalousyrittäjiä‍

Kolme laajennusta 15 vuodessa – Lahtelan Puutarha pitää jatkuvasti katseen tulevaisuudessa‍