Mikkeliläisessä Lintumäen perheessä päivä alkaa varhain ja tutuilla rutiineilla.

5-vuotias Hugo Lintumäki nousee ensimmäisenä aamukuuden aikaan, jolloin hän saa avata television. Sieltä tulevat Hugon suosikkiohjelmat Tuire ja Sateenkaarimaa sekä Pyjamasankarit.

Asta, Jari ja 1-vuotias Veeti-Eemeli Lintumäki heräilevät hieman Hugoa myöhemmin.

Aamulla perhe ehtii viettää hetken yhdessä ennen kuin Asta lähtee töihin ja vie Hugon päiväkotiin, jossa hän käy kahtena tai kolmena päivänä viikossa.
Kun talo hieman hiljenee, Jari ja Veeti-Eemeli jäävät eteiseen pukemaan ulkovaatteita. Sitten he suuntaavat lähimpään leikkipuistoon kiikkumaan – ilman kiirettä.

– Koti-isänä saan luoda arjen sellaiseksi kuin haluan, Jari sanoo.

Työssäkäyvä maksaa yhteiset menot

Päätös Jarin kotiin jäämisestä oli yhteinen. Kun Veeti-Eemeli oli vielä alle 1-vuotias, Asta huomasi ilmoituksen kiinnostavasta työpaikasta.

– Kun Jari tarjoutui jäämään töistä pois, hain paikkaa ja sain sen. Olimme jo aiemmin ajatelleet, että jompikumpi meistä olisi Veeti-Eemelin kanssa kotona hieman pidempään, Asta sanoo.

Astalla on parempi palkka, joten sekin on vaikuttanut aika paljon siihen, että minä olen jäänyt kotiin.

Jarilla oli jo kokemusta koti-isyydestä: kun Hugo oli pieni, perhe asui hetken Espanjassa säästöjen turvin ja kumpikin vanhemmista oli kotona. Jari oli muutaman kuukauden hoitovapaalla myös Hugon ollessa 2-vuotias.

– Mielestäni on hyvä, että toinen vanhemmista on pienen lapsen kanssa kotona, jos vain talous antaa myöten. Se tekee hyvää kiintymyssuhteelle.

Astalla on parempi palkka, joten sekin on vaikuttanut aika paljon siihen, että minä olen jäänyt kotiin, psykiatrisena sairaanhoitajana työskennellyt Jari sanoo.

Isä pitää toista lasta sylissä ja toinen seisoo jakkaralla keittiössä.
Jari Lintumäki ottaa lapset Veeti-Eemelin (sylissä) ja Hugon mukaan ruoanlaittoon. "5-vuotias haluaa osallistua ja 1-vuotias huutaa, jos ei näe", Jari kertoo.

Asta aloitti uudessa työpaikassaan asianajajana elokuussa. Jari on hoitovapaalla, eli hän saa Kelalta kotihoidon tukea reilut 320 euroa kuussa. Raha-asioista on sovittu niin, että se maksaa, jolla on rahaa.

– Molemmilla on omat rahat, mutta käytännössä tällä hetkellä mennään maksukyvyn mukaan. Minä maksan talouden yhteiset menot eli lähinnä asumisen ja lasten menot, Asta sanoo.

– Meillä on myös säästöjä jonkin verran, Jari lisää.

Päivärutiineista on keskusteltu yhdessä

Jari on suunnitellut arkeen tarkan rakenteen. Päivärutiineista on keskusteltu yhdessä, jotta myös Asta on tietoinen niistä.

– Kaikki tekeminen tapahtuu ruokailu- ja uniaikojen ehdoilla. Pyrin huolehtimaan, ettei lapsille tule nälkäkiukkuja ja että heillä on mahdollisuus nukkua päiväunet. Silloin elämä on hyvää, Jari kertoo.

Jari ja lapset ulkoilevat usein aamupäivisin. Joskus Asta saattaa vinkata jostain lasten tapahtumasta, jossa kannattaisi käydä. Lounasta syödään ennen Veeti-Eemelin päiväunia.

– Kun Hugo ei ole päiväkodissa, pohdin hänen kanssaan etukäteen, mitä hän tekee sillä välin kun laitan Veeti-Eemelin nukkumaan, Jari sanoo.

Isä askartelee lapsen kanssa pöydän ääressä.
Suunnittelu tekee päivärutiineista sujuvia. Jari käy lasten kanssa aamupäivisin läheisessä leikkipuistossa, Hugon päiväkodin yhteydessä olevassa avoimen varhaiskasvatuksen kerhossa, kirjastossa tai kaupungilla. Veeti-Eemelin päiväunien aikana isällä ja Hugolla on kahdenkeskistä aikaa.

Päiväunien ajan Jari ja Hugo tekevät kahdestaan jotain, esimerkiksi leikkivät, piirtävät tai katsovat lempiohjelmiaan. Jari hoitaa myös kotitöitä, pesee pyykkiä tai tiskaa. Jos Hugo on päiväkodissa, hän lepäilee Veeti-Eemelin päiväunien aikaan.

– Yleensä käytän päiväunista ehkä puolet siihen, etten suorita mitään.
Jari ottaa molemmat pojat mielellään mukaan kotitöihin – imuroimaan, työntämään kädet jauhoihin tai hämmentämään jauhelihakastiketta.

– Ruuanlaitossa se on melkein pakollista, sillä 5-vuotias haluaa osallistua ja 1-vuotias huutaa, jos ei näe. Lasten osallistaminen on tärkeää ja kivaa, vaikka sotkua tuleekin.

Ajoittain lapset riitelevät keskenään, mutta Jari pääsee todistamaan myös hienoja hetkiä: eilen Hugo antoi Veeti-Eemelille tämän ensimmäisen xylitol-pastillin ja oli riemuissaan siitä, miten iloiseksi pikkuveli tuli.

– Arjessa on paljon arvokkaita pieniä asioita, Jari sanoo.

“Tämä on pieni hinta siitä, että saan olla lasten kanssa”

Jari aikoo olla lasten kanssa kotona kaikkiaan noin vuoden. Koti-isyyden vaikutusta eläkkeeseensä hän ei ole juuri pohtinut.

Vanhemmat lukevat sohvalla lasten kanssa kirjaa.
Jari ja Asta Lintumäki ovat tyytyväisiä järjestelyyn, jossa Jari hoitaa lapsia kotona ja Asta käy töissä.

Jos vanhempainpäivärahakauden jälkeen jää kotiin hoitamaan alle 3-vuotiasta lasta, eläkettä kertyy jonkin verran, mutta kertymä on huomattavasti pienempi kuin palkasta kertyvä eläke.

– Eläkekertymän väheneminen on pieni hinta siitä, että saa olla lasten kanssa, kun he ovat vielä pieniä. Se on myös arvokysymys.

Meille on vieras ajatus, että lapsista huolehtiminen kuuluisi äidille.

Astan mukaan parasta järjestelyssä on, että hän voi keskittyä täysillä työelämään.

– Meidän perheellemme on sopinut se, että toinen on lasten kanssa kotona. Tiedämme kokemuksesta, että pikkulapsiaika voi olla hyvin raskasta, kun molemmat ovat töissä.

Jarille on tärkeää olla läheisesti mukana lastensa elämässä.

– Kun olen kotona, opin oikeasti ymmärtämään heitä ja heidän tarpeitaan.

Koti-isän arki on Jarin mukaan stressaavaa ja väsyttävämpää kuin työssä käyminen – mutta myös ihanaa ja ainutlaatuista.

– Kasvamme kaikki tässä samalla. Se on mukavaa, sillä lapset kasvattavat myös minua. Nukkumaan käydessä hoitamattomat asiat ja työstressi eivät pyöri mielessä.

Miksi isät eivät pidä vanhempainvapaitaan?

Kelan vanhempainpäivärahat‍ uudistuivat elokuussa 2022. Lintumäen perheeseen sillä ei ollut vaikutusta, sillä muutokset koskevat vain perheitä, joissa lapsi on syntynyt 4.9.2022 tai sen jälkeen. Uudistuksen on tarkoitus tukea vanhempia perhevapaiden tasaisemmassa jakamisessa.

Lapsi kaataa maitoa lasiin pöydän ääressä.
Hugon, pikkuveli Veeti-Eemelin ja isän arki on tarkasti suunniteltua ja mukavaa. Jarin ja Astan vinkki on, että vaikka toinen vanhemmista on kotona lasten kanssa, arjen työnjako kannattaa tehdä selväksi.

Suomalaisia isiä on ollut vaikea houkutella pitämään vanhempainvapaitaan. Jari ja Asta arvelevat, että yksi syy on raha.

– Moni ei ole ehkä valmis tinkimään toimeentulostaan, sillä perhevapaan aikana tulot laskevat, Asta sanoo.

Suurempi syy saattavat olla asenteet: perinteisesti on ajateltu, että lapsista huolehtiminen kuuluu äideille.

– Meille se on vieras ajatus, Asta sanoo.

– Maailma on muuttunut. Lasten kanssa kotona oleminen on miehillekin nykyisin ok, eikä se ole pois omasta elämästä, Jari lisää.

Hän aikoo käyttää osan vanhempainrahakaudestaan myöhemmin.

– Minulle on tärkeää, että isyysvapaat tulevat pidettyä. Suosittelen sitä kaikille.

Säännöllinen arki tuo turvaa

Asta tulee yleensä töistä kotiin viiden jälkeen illalla. Silloin Jari ja lapset syövät jo iltaruokaa. Ruokailun jälkeen perheessä tapahtuu vahdinvaihto: Asta ottaa vastuun lasten kanssa olemisesta, ja Jari voi vaikka käydä kuntosalilla.

Ruokakaupassa käy se, jonka vuoro kulloinkin on. Vanhemmat hoitavat iltatoimia lasten kanssa kahdestaan, jotta molemmat saavat aikuiselta huomiota vain itselleen. Ennen nukkumaanmenoa laitetaan kaikki valmiiksi seuraavaa aamua varten.

– Tehtävien jako kannattaa tehdä hyvinkin tietoisesti, ettei käy niin, että toiselta vain odotetaan joitain puhumatta siitä, Asta sanoo.

Jarin mielestä arki sujuu, sillä rutiinit tuovat turvaa.

– Lapselle alkaa tulla rytmi, ja itse voi tuottaa siihen väliin kaikkea kivaa. Isän vaistot kyllä heräävät, Jari sanoo.

Piditkö artikkelista? Tilaa maksuton OP Median uutiskirje, ja saat sähköpostiisi ajankohtaiset vinkit oman taloutesi hallintaan sekä asumiseen kerran viikossa.

Lue myös:

Isovanhemmat muuttivat lähemmäs lapsenlapsiaan: ”On ihana olla osa heidän arkeaan”

Miten perhevapaiden taloudelliset vaikutukset pitäisi jakaa vanhempien kesken?‍

Lapsen itsellisesti saanut Milla: Oli päästettävä irti haaveesta perustaa perhe jonkun kanssa‍