Joulu yli kymmenen sukulaisen kesken. Kuulostaa ehkä jonkun korvaan pahimman luokan painajaiselta, mutta Saara Suomäki, 31, ei voisi kuvitella muunlaista joulunviettoa. Hän on juhlinut joulua aina isolla porukalla suvun kanssa.

– Meidän on helppoa olla keskenämme, Saara sanoo.

– Samanlainen huumori, rentous ja kyky heittäytyä yhdistävät.

Joulua vietetään Keski-Suomessa. Saaran äidin puolen suku on sieltä kotoisin, ja sekä Saaran vanhemmat että hänen toinen tätinsä asuvat edelleen siellä.

– Molemmilla on isot talot, joihin koko suku mahtuu kerralla. Usein vietämme joulua molempien luona. Meitä serkuksia on yhteensä kymmenen, ja minä olen kolmanneksi nuorin.

Serkukset ovat pienestä pitäen olleet läheisiä, oikeastaan enemmän ystäviä kuin sukulaisia. Katraan vanhimmalla ja nuorimmalla on hieman yli kymmenen vuotta ikäeroa, mutta iso ikähaitari ei ole ollut ongelma.

– Olemme kasvaneet tähän meininkiin, sillä meitä on pidetty lapsesta asti paljon yhdessä. Uskon, että haluamme siirtää samanlaisen kasvatuksen myös seuraavalle sukupolvelle.

Lapset mukana järjestelyissä

Jouluna yhteen kokoontuvat siis Saaran lapsuudenperhe ja serkut lapsineen ja puolisoineen.

– Kokoonpano vaihtelee hieman vuosittain, ja porukkaa joskus paikalla jopa 20 henkilöä.

Saara ei muista, että jouluun liittyisi juurikaan stressiä. Ei, vaikka juhlan järjestäminen isolle poppoolle on taatusti työlästä hommaa.

Hän arvelee stressittömyyden johtuvat siitä, että asioita on pyritty aina järjestelemään ja tekemään yhdessä. Lapsia on osallistettu pienestä pitäen auttamaan esimerkiksi siivouksessa ja ruuanlaitossa sekä kuusen hakemisessa ja koristelussa.

– Nykyisin autan eritoten ruokahommissa. Bravuurini ovat jälkiruuat ja lohirulla.

Lisäksi joulunvietto on yleensä jaettu kahteen eri paikkaan. Silloin emännöinti ei jää kokonaan yhden harteille. Jako on mennyt luontevasti esimerkiksi niin, että ensin on syöty jouluateria toisessa paikassa, ja siirrytty illaksi saunomaan ja odottamaan pukkia toiseen.

– Tämän vuoden järjestelyistä en vielä tarkasti tiedä. Sitä puidaan paraikaa suvun Whatsapp-ryhmässä.

Jouluaattoaamu alkaa yleensä riisipuurolla ja sen jälkeen lähdetään viemään kynttilät haudalle. Sitten syödään jouluruoka, jonka jälkeen saunotaan ja lämmitetään ehkä palju.

– Aattoiltana pelataan yleensä lautapelejä. Äidilläni on tapana ostaa joka jouluksi uusi peli, jota sitten testaillaan porukalla.

Kaikki juhlat yhdessä

Sukulaiset kokoontuvat yhteen muutenkin kuin vain jouluna. Yhdessä vietetään ainakin pääsiäiset ja juhannukset sekä lähes vuosittain järjestettävät vaihtuvat yllätysjuhlat. Viime kesänä juhlittiin esimerkiksi Saaran vanhempien 60-vuotisjuhlia.

Kun koko suku kerääntyy yhteen, porukkaa ja melskettä riittää sen verran, että välillä hermot väkisinkin kiristyvät. Saara kuitenkin sanoo, ettei suvun kesken synny juurikaan riitoja. Kaikki ovat valmiita joustamaan ja osaavat ottaa asiat tarpeeksi rennosti. Riittävä tilakin auttaa, kun hälinää tarvittaessa pakoon.

– Ajattelen myös, että tekemisen kautta on helppo olla yhdessä. Jos vain istua pönöttäisimme ja kuuntelisimme kellon tikitystä, ei homma varmasti toimisi näin hyvin.

Joulustressiä on pyritty vähentämään jo vuosien ajan niin, että aikuiset ostavat lahjan vain yhdelle toiselle aikuiselle. Lahjansaajat arvotaan, ja lahjan maksimihinta on 30 euroa.

Lapset saavat useampia paketteja, mutta eivät hekään kovin montaa. Suvun kesken on päätetty, ettei joulun tarvitse olla järjetön kulutusjuhla.

– Voin suositella tuota käytäntöä ihan kaikille. Se säästää rahaa, vaivaa ja ympäristöä.

Saara voisi kuvitella viettävänsä joulua jossain muualla kuin Hankasalmella. Eikä juhlatunnelmaan tarvittaisi välttämättä jouluruokia, saunaa tai lahjojakaan – kunhan suku on yhdessä.

– Olemme viettäneet yhden joulun Riikassa, mutta silloinkin oli koko poppoo mukana. Tärkeintä joulussa ovat rakkaat ihmiset.

Lue myös:

Käykö joulu kukkaron päälle? Näin juhlan kustannuksia voi jakaa‍