Näin hinnat ovat muuttuneet – Varpu on kirjannut ruoka- ja vaateostosten hinnat 30 vuodelta

400–500 euroa. Sillä summalla espoolainen Varpu Klemola, 62, toivoo selviävänsä kuukauden ruokaostoksista.

Välillä hän onnistuu, välillä ei. Klemola asuu yksin Espoossa, mutta niinä kuukausina, kun hänellä käy paljon vieraita, ruokakauppaan voi kulua 700–800 euroa.

Klemolan on helppo seurata tavoitteensa onnistumista, sillä hän kirjaa muistiin kaikki ostoksensa: ruoat, vaatteet ja tuliaiset sekä kirjat, kirpputorilöydöt ja pyörähuollot.

Tapa sai alkunsa 1980-luvulla, kun Klemolasta tuntui, että vaatteiden ostaminen lähti käsistä.

Olen jäänyt koukkuun seuraamiseen. Olen muutenkin sellainen listojen tekijä.

– Huomasin, että ostin vaatteita, joita en käyttänyt. Aloin kirjata ylös kaikki vaatteet, jotka ostin, ja sen, mitä niistä oikeasti käytin. Se auttoi.

Vuodesta 1994 alkaen Klemola on kirjannut ruutuvihkoon myös ruokaostoksensa ja aivan viime vuosina myös kaiken muun ostamansa.

– Olen jäänyt koukkuun seuraamiseen. Olen muutenkin sellainen listojen tekijä. Jos lainaan jollekin kirjan, laitan ylös, kenelle ja koska olen sen lainannut.

Suunnittelu auttoi lamavuosina

Laskeminen on Klemolalle tuttua myös töistä. Hän työskentelee työttömyyskassan etuuskäsittelyssä.

Kun Klemola alkoi pitää kirjaa ruokaostoksistaan, hän oli 2-vuotiaan lapsen yksinhuoltaja. Elettiin 1990-luvun lamaa, ja Klemolasta tuntui, että ruokaan meni valtavasti rahaa.

Arjesta selviäminen vaati suunnittelua. Klemola tinki omista vaateostoksistaan, vertaili hintoja ja teki paljon ruokaa pakkaseen.

– Luottokortit vinkuivat, ja tein kahta työtä samaan aikaan.

Nyt Klemolan poika asuu jo omillaan. Ostosten kirjaamiseen ei enää ole tarvetta, mutta siitä on tullut tapa, jota Klemola ei raaski lopettaa. Hän seuraa esimerkiksi sitä, miten paljon hän kuluttaa rahaa vuodessa.

Muita tapa usein huvittaa, mutta Klemolalle siitä on ollut hyötyä. Kirjaamisen ansiosta hänestä on tullut hyvin hintatietoinen.

– Jos käyn esimerkiksi Stockmannin Hulluilla päivillä tai Sokoksen 3+1-päivillä, tiedän, mitä tuotteet normaalisti maksavat. Outleteissa ulkomailla huomaan, onko jokin tuote oikeasti halpa vai ei.

Klemola on hyvin perillä myös ruoan hinnasta. Kalliiksi huomaamissaan ruokakaupoissa hän ei enää käy.

– Pari viikkoa sitten kävin kaupassa, jossa en yleensä käy, ja meinasin pyörtyä, koska tiesin, mitä juustopaketit tai jugurtit kadun toisella puolella maksavat.

Tonni vuodessa vaatteisiin

Kun rahat olivat lama-aikana vähissä, Klemola suunnitteli ruokaostokset ja lapsen pakolliset vaatehankinnat hyvissä ajoin etukäteen. Samaa hän suosittelee muillekin tiukassa taloustilanteessa oleville.

– Keväällä ja syksyllä menin ostoslistan kanssa Hulluille päiville ja ostin ulkovaatteet tarjouksesta. Ne olivat siihen aikaan tavallisesti tosi kalliita.

Vielä nykyäänkin Klemola suunnittelee usein etukäteen, mitä ostaa. Hän on esimerkiksi päättänyt, että vaateostoksiin saa mennä korkeintaan 1000 euroa vuodessa.

Kun hän meni kesällä Tallinnaan, ostoslistalla olivat villatakki ja lenkkarit. Muuta hän ei omien sääntöjensä mukaan saanut ostaa. Villatakki löytyi mutta sopivia lenkkareita ei.

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän tarvitsee.

Klemola säästää myös kulkemalla kaikkialle julkisilla tai pyörällä sekä asumalla pienissä neliöissä. Ennen Klemolalla oli kaksio, mutta kun lapsi muutti neljä vuotta sitten pois kotoa, asunto vaihtui yksiöön.

Iän myötä Klemolasta on tullut entistä harkitsevampi rahankäyttäjä.

– Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän tarvitsee. Pikkujouluihin voi hyvin mennä vanhassakin mekossa.

Oman kulutuksen seuraaminen on auttanut Klemolaa tunnistamaan turhat heräteostokset. Jos jotain vaatetta ei ole tullut kolmeen vuoteen käytettyä, Klemola vie sen kirpputorille.

– Kun aloin kirjata vaateostoksiani ylös, huomasin, että ostin joskus kivan vaatteen vain siksi, että sain siitä hyvän mielen.

Kalliimpi kahvi, halvemmat paidat

Ostosten kirjaaminen on näyttänyt Klemolalle, miten arkipäiväisten asioiden hinnat ovat vuosien saatossa muuttuneet. Esimerkiksi kahvin ja farkkujen hinnat ovat nousseet selvästi.

– Merkkifarkkuja ei saa enää neljälläkympillä. Jos joku olisi sanonut kaksikymmentä vuotta sitten, että maksaisin farkuista 110 euroa, olisin nauranut.

Viime vuosina Klemola on kiinnittänyt huomiota erityisesti ruoan hinnan nousuun. Vaikka hän ostaa nykyisin ruokaa vain itselleen, kauppalasku ei ole pienentynyt niin merkittävästi kuin hän oli kuvitellut.

– Kun poika asui kotona, ruokakauppaan meni 700–800 euroa kuussa. Periaatteessa siitä pitäisi olla nyt puolet pois mutta ei ole.

Klemola on kasvissyöjä, ja erityisesti kasvisten hinnat hirvittävät. Hintojen nousun vuoksi hän ei osta enää valmisruokia. Hän on myös tarkka siitä, ettei ruokaa mene roskiin.

Klemola on huomannut, että joidenkin tuotteiden hinnat ovat vuosien saatossa myös laskeneet. Se on yllättänyt.

– Esimerkiksi paitojen ja ulkovaatteiden hinnat ovat tulleet alaspäin. Yhteen aikaan talvitakit maksoivat kepeästi 200 euroa, mutta nyt sadallakin eurolla voi saada ihan toimivan takin.