Balettitanssija Evelyn Robinsonin, 24, työpäivä alkaa kymmeneltä. Siitä huolimatta hän tulee Oopperatalolle jo puoli yhdeksäksi. Hän haluaa juoda aamukahvinsa rauhassa ja lämmitellä ennen kuin harjoitukset alkavat.

Balettitanssijan työ on Robinsonin unelma-ammatti, ja hän suhtautuu siihen vakavasti.

– Saan tehdä sitä, mitä rakastan, ja minulle vielä maksetaan siitä, Robinson sanoo.

Robinson on tanssinut Kansallisbaletissa elokuusta 2024 lähtien. Viime syksynä hän teki ensimmäisen pääroolinsa Pähkinänsärkijässä, ja tänä keväänä hänet nähdään Don Quijoten pääroolissa.

Evelyn Robinson kurkottaa pukeutumishuoneessa peilin yllä olevalle hyllylle.
Evelyn Robinson jää työpaikalleen usein vielä työpäivän jälkeen.

Robinson on kotoisin Texasista, Yhdysvalloista. Keväällä 2024 hän törmäsi Instagramissa ilmoitukseen, jossa Kansallisbaletti etsi uusia tanssijoita. Robinson lähetti hakemuksen ja koetanssi Zoomissa.

Hän sai työn heti sen jälkeen ja muutti Suomeen kesällä 2024. Se tuntui epätodelliselta.

– Olin shokissa mutta superonnellinen, Robinson sanoo.

– Tiesin Suomesta vain sen, että se on maailman onnellisin maa ja että siellä on kylmä. Olin tosi innoissani. Olin haaveillut Suomen Kansallisbalettiin liittymisestä.

Ammattitanssijan ura vaatii uhrauksia

Kun Robinson oli lapsi, vanhemmat laittoivat hänet balettitunneille purkamaan energiaa, koska hän tanssi niin usein kotona.

Myöhemmin tanssista tuli Robinsonille tapa käsitellä vaikeita asioita ja ilmaista itseään.

– Kaksitoistavuotiaana päätin, että tätä haluan tehdä ammatikseni.

Ennen Suomeen muuttoaan Robinson tanssi kahdessa tanssiryhmässä Yhdysvalloissa.

– Nykyisin teknologia vie niin paljon ihmisten huomiota, että on erityisen tärkeää tarjota heille jotain aitoa. Rakastan sitä, miltä minusta tuntuu lavalla. Rakastan muuntautua joksikin hahmoksi ja herättää yleisössä tunteita.

Evelyn Robinson pukee balettitossua ylleen, kuvassa näkyvät jalkaterät.
Robinson huolehtii, ettei terveellinen elämäntapa lipsahda liiallisen itsensä tarkkailun puolelle.

Lapsena Robinson meni koulusta suoraan balettitunneille ja treenasi kesälomat ja viikonloput. Kun kaverit hengailivat vapaa-ajallaan yhdessä, Robinson oli harjoituksissa.

– Jos haluaa balettitanssijaksi, pitää tehdä paljon uhrauksia. Ihmiset eivät varmasti täysin hahmota, kuinka paljon annamme taiteelle. Monet balettitanssijat eivät esimerkiksi mene opiskelemaan. Minäkin opiskelin netissä.

Robinsonin on pidettävä jatkuvasti huolta kehostaan ja syötävä terveellisesti.

– Kiinnitän huomiota siihen, miten liikun ja nukun, mutta yritän olla stressaamatta asiasta liikaa. Siinä on vain hienoinen ero, priorisoiko hyvinvointiaan vai onko pakkomielteinen eikä nauti elämästä.

Roolit vaikuttavat palkkaan

Taidealalla tulot ovat usein epäsäännölliset ja työt projektiluontoisia. Evelyn Robinson ei ole itse työskennellyt freelancerina, mutta hän tietää, että stressi töiden saamisesta ja toimeentulosta on monelle tanssijalle arkea.

– Olen onnekas, sillä minulla on työpaikka ja säännöllinen kuukausipalkka, minkä lisäksi saan rahaa esiintymisistä. Palkan määrä kuitenkin vaihtelee kuukausittain.

Kansallisbaletin balettitanssijan palkka koostuu perusosasta ja sen päälle tulevista esiintymiskorvauksista, joiden suuruus vaihtelee roolin vaativuuden ja esitysten määrän mukaan.

Evelyn Robinson pitelee kiinni puomista tanssisalissa ja ojentaa jalkaansa balettiasentoon.
Vapaa-ajallaan Evelyn Robinson kiipeilee, kokkaa, käy kävelyllä ja viettää aikaa ystäviensä kanssa.

– Myös se, kuinka kauan on tanssinut ammatikseen, vaikuttaa palkkaan. Palkkani on varmasti matalimmasta päästä Kansallisbaletissa, koska olen vielä aika nuori. Tienaan keskimäärin 2800 euroa kuussa ennen veroja.

Robinsonin mielestä alan palkkatasossa olisi parannettavaa. Tanssijat tekevät paljon työhön liittyviä asioita myös työajan ulkopuolella, eikä se aina näy palkassa. Esimerkiksi lämmittelystä ja kehonhuollosta ei voi tinkiä.

– Tanssijoille maksetaan tunnetusti vähän, koska ajatellaan, että rakastamme työtämme niin paljon, ettei palkalla ole väliä.

Vastapainoa tanssille

Robinson viihtyy hyvin Suomessa ja arvostaa erityisesti sitä, että luonto on kaupungissakin lähellä. Pimeyden sietäminen on joskus vaikeaa, mutta kylmyys ei häntä häiritse.

– Ihmiset ovat täällä hiljaisempia kuin Yhdysvalloissa. Se yllätti aluksi, mutta arvostan sitä.

Robinsonin työpäivät alkavat kello kymmenen harjoituksilla ja päättyvät yleensä viideltä. Päivät täyttyvät koreografian ja esitysten harjoittelusta, ja viiden jälkeenkin on usein venyteltävä ja tehtävä kotitehtäviä.

– Olen töissä yleensä puoli seitsemään asti. Jos on tulossa esitys, saatan esimerkiksi katsoa tanssiani videolta ja miettiä, mitä haluan tehdä seuraavalla kerralla paremmin.

Nautin siitä, että saan tehdä fyysisesti vaativaa työtä ja taidetta, joka on niin ainutlaatuista.

Esityspäivinä Robinsonilla on aamulla harjoitukset mutta iltapäivällä vapaata. Ilta alkaa yleensä viideltä maskeerauksella, kampauksella ja lämmittelyllä ja päättyy esityksen jälkeen kymmeneltä.

Vaikka päivät ovat pitkiä, Robinson pitää työstään.

– Nautin siitä, että saan tehdä fyysisesti vaativaa työtä ja taidetta, joka on niin ainutlaatuista.

Vapaa-ajallaan Robinson harrastaa kiipeilyä. Se antaa henkistä ja fyysistä vastapainoa tanssimiselle.

– Kiipeillessä pääsen erilaiseen ympäristöön ja voin keskittyä muihin asioihin kuin työhön. Se on melkein terapeuttista.

Eläkkeelle 45-vuotiaana

Robinson haluaisi jäädä Suomeen ainakin toistaiseksi. Hän viihtyy 90 tanssijan työyhteisössä hyvin.

– Olemme kaikki eri-ikäisiä. Kansallisbaletti on tosi kiva ja kannustava ympäristö.

Raskainta balettitanssijan työssä on Robinsonin mielestä sen fyysinen vaativuus sekä henkiset paineet esimerkiksi siitä, saako töitä tai onnistuuko koetanssi.

Evelyn Robinson kaivaa kassiaan hymyillen naulakoiden edessä verryttelyasussa.
Balettitanssijan palkkaan vaikuttavat esimerkiksi uran pituus, esitysten määrä ja se, millaisia rooleja tekee.

– Joskus minun on vain puskettava esityksen läpi, vaikka olisin aivan uupunut.
Kansallisbaletin tanssijat pääsevät tällä hetkellä eläkkeelle 45-vuotiaina. Myös loukkaantumiset vaikuttavat uran kestoon.

– Balettitanssijan ura alkaa olla loppuvaiheessa usein jo lähellä neljääkymmentä, sillä isompien roolien tekemisestä tulee vaikeampaa. Jos saa tehdä 25 vuoden uran, on onnekas.

Robinson punnitsi itse nuorena opiskelun ja ammattitanssijan uran välillä.

– Valitsin tavallaan molemmat. Liityin tanssiryhmään ja tein samalla kaupallisen alan tutkinnon verkko-opintoina. En silti tiedä, mitä teen tämän jälkeen. Toivon, että saan tehdä pitkän uran tanssijana.