Milloin asunto tai kiinteistö, kuten oma koti, kesämökki tai sijoitusasunto, kannattaisi siirtää seuraavalle sukupolvelle? Tätä moni miettii. Asiantuntijan mukaan tarve ratkaisee.

– Jos perillinen tarvitsee asuntoa, jolla ei ole enää itselle käyttöä, se on mielekästä luovuttaa lahjana jo elinaikana, sanoo OP Uusimaan pankkilakimies Harri Salonen.

Perintövero 200 000 euron arvoisesta lahjasta lähisukulaiselle olisi 21700 euroa, lahjavero vain hieman suurempi: 22100 euroa. Lahjaveron maksuun tarvitaan toki sitten tuo raha.

Mikäli lahjan antamisen ja antajan kuoleman välissä on vähintään kolme vuotta aikaa, saatua lahjaa ei lasketa mukaan perinnön arvoon. Koska perintövero on progressiivinen, isosta perinnöstä menee enemmän veroa kuin pienestä. Siksi perinnön jakaminen etukäteen lahjoina on järkevää verosuunnittelua.

– Yleensä mitä enemmän ihmisellä on omaisuutta, sitä vähemmän sitä on jäljellä enää perukirjavaiheessa, Salonen toteaa.

Huolehdi perillisten tasapuolisesta kohtelusta

Jos haluaa jättää asunnon tietylle perilliselle, sen voi joko antaa lahjana tai testamentin määräyksellä. Kaikkien perillisten reilu kohtelu on tärkeää, jotta vältytään riidoilta ja välirikoilta.

– Mikäli ainoa omaisuus on asunto, joka annetaan lahjana yhdelle perilliselle, lahjan antajan kuoleman jälkeen perinnöttä jääneet lapset voivat vaatia lahjan saajalta oikeusteitse lakiosansa täydennystä.

Esimerkiksi jos lahjan arvo on 200 000 euroa ja perillisiä on kaksi, lakiosa on 50000 euroa. Salosen mukaan tilanne, jossa henkilö suosii räikeästi vain yhtä perillistään, on kuitenkin aika harvinainen. 

– Yleensä halutaan varmistaa, että kaikki perilliset saavat vähintään lakiosansa.

Kesämökit lahjoitetaan tyypillisesti jo hyvissä ajoin

Oman kodin voi siirtää perillisille elinaikanaan myös niin, että pidättää itsellään elinikäisen hallintaoikeuden kohteeseen. 

– Jos esimerkiksi 70-vuotias lahjoittaa 40–45-vuotiaalle asunnon, 200 000 euron arvoisesta lahjasta elinikäisen hallintaoikeuden arvo on 70 000 euroa. Lahjaveroa maksetaan ainoastaan 130 000 eurosta, ja veroksi jää enää 13700 euroa.

Salosen mukaan etenkin kesämökit lahjoitetaan lapsille yleensä hyvissä ajoin siten, että itsellä pidätetään hallintaoikeus. Toki on tärkeä varmistaa, että perillinen itse haluaa tulla mökin omistajaksi.

Mikäli perillisiä on useita, pitää tarkasti miettiä, pystyvätkö he hoitamaan lahjaksi saamaansa omaisuutta yhdessä ja tulevatko he toimeen keskenään.

– Juoksevat kulut ja pintaremontit maksaa hallintaoikeuden haltija, mutta jos kiinteistöä korjataan tavalla, joka nostaa sen arvoa, kustannus kuuluu omistajille eli lapsille. Päästäänkö mökin käytöstä ja kuluista varmasti sopuun?

Saatko vuokratuottoja? Varo tätä sudenkuoppaa

Sijoitusasuntoja koskevat samat edellä kuvatut periaatteet. Niissäkin hallintaoikeuden itsellä pitäminen houkuttelee, sillä vuokratuotot kuuluvat hallintaoikeuden haltijalle. Mutta siihen liittyy myös sudenkuoppa:

– Jos elinikäisen hallintaoikeuden itselleen pidättänyt joutuu laitoshoitoon, vuokratulot menevät hoitomaksuihin eli ne eivät hyödytä omistajaa eivätkä haltijaa.

Tilanteen välttämiseksi Salonen suosittelee harkitsemaan määräaikaista hallintaoikeutta.

– Riittäisikö hallintaoikeuden pituudeksi vaikka 10 vuotta? Toinen vaihtoehto on tehdä edunvalvontavaltakirja, jonka perusteella edunvalvoja voi päättää, että edunvalvottava luopuu vastikkeetta hallintaoikeudestaan, kun sille ei ole enää tarvetta.

Lopuksi Salonen haluaa vielä nostaa esiin yhden asian:

– Tehokas perintösuunnittelu on iso kokonaisuus, jota voidaan räätälöidä varojen, perillisten ja oman iän mukaan. Mitä nuorempana se aloittaa, sitä enemmän verohyötyä on mahdollista saada. Kaikkea ei kuitenkaan pidä ajatella verot edellä vaan tasapuolisuus mielessä pitäen. Ja jos yhteisomistajuuksia lahjojen kautta syntyy, uusien omistajien keskinäinen pärjääminen on erittäin tärkeää.