Perintösuunnittelu kannattaa aloittaa hyvissä ajoin. Sen vaihtoehtoihin vaikuttavat useat eri säännökset. Tämän takia suunnittelussa tarvitaan usein asiantuntijan apua. Lainsäädäntö erityisesti verotuksen osalta on myös syytä tarkistaa aika ajoin, jotta perintösuunnitelma pysyy ajan tasalla.

Perintösuunnittelun keinoja ovat muun muassa:

  • erilaiset testamenttimääräykset
  • omaisuuden lahjoittaminen elinaikana (ennakkoperintö, lahja)
  • perinnön tai lahjan hajauttaminen usealle saajalle
  • yhden sukupolven ylittäminen lahjoituksessa tai testamentissa
  • hallintaoikeuden pidättäminen lahjoituksen kohteeseen
  • säästö- tai sijoitusvakuutusten edunsaajamääräykset
  • lahjakirjan tai testamentin avio-oikeusmääräykset.

Testamentti

Testamentti on ainoa keino, jolla pystyy määräämään omaisuuden jaosta kuoleman jälkeen. Perintösuunnittelua tehdessä kannattaa muistaa, että testamentteja on montaa eri tyyppistä ja testamenttityypillä on vaikutusta myös verotukseen, sillä eri tyyppisiä testamentteja verotetaan eri tavoin. Ennen testamenttityypin valitsemista täytyy tietää mitä omaisuuttaa haluaa siirtää ja kenelle. Testamentti täytyy tehdä kirjallisena ja määrämuodossa.

Tietyissä tilanteissa, kuten perinnönjaossa uusperheen kesken tai kun perillisiä ei ole, testamentti on erityisen suositeltava tehtäväksi. Myös avopuolisoiden on järkevää tehdä keskinäinen testamentti. Avopuolisoilla ei ole lain mukaan oikeutta toistensa omaisuuteen ja jos avopuoliso kuolee, eikä testamenttia ole, avoleski vertautuu omaisuuden jaon osalta vieraaseen ihmiseen. Mikäli avoliittoon sovelletaan Lakia avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta, avoleskellä voi kuitenkin olla lain kriteerien täyttyessä oikeus hyvitykseen yhteistalouden hyväksi antamastaan panoksesta.

Lahja tai ennakkoperintö

Perintösuunnittelussa omaisuuden lahjoittaminen elinaikana kannattaa ottaa harkintaan. Lahja tarkoittaa omaisuutta, jonka annetaan toiselle henkilölle ilman korvausta. Jos lahja annetaan rintaperilliselle – esimerkiksi lapselle tai lapsenlapselle – lahja on yleensä ennakkoperintöä.

Lahja ei kuitenkaan ole ennakkoperintöä, jos kaikille rintaperilliset saavat samansuuruiset lahjat tai lahjan on saanut ainoa rintaperillinen. Lahjaa ei myöskään lueta ennakkoperinnöksi, jos esimerkiksi lahjakirjassa on erikseen määrätty, että lahjaa ei oteta huomioon ennakkoperintönä.

Lahjansaajan täytyy maksaa lahjaveroa saamastaan lahjasta, oli se sitten tavallinen lahja tai ennakkoperintö. Jos lahja on määritetty ennakkoperinnöksi, se otetaan huomioon perinnönjaossa ja siten myös perintöverotuksessa. Tavallinen lahja otetaan huomioon perintöverotuksessa vain, jos se on saatu enintään 3 vuotta ennen lahjanantajan kuolemaa.

Omaisuuden lahjoittamista (lahjoituksessa tai testamentissa) yhden sukupolven yli kannattaa harkita. Jos omaisuutta lahjoitetaan yhden sukupolven yli, samaa omaisuutta ei veroteta kahdesti.

Alle viiden tuhannen euron lahjoituksen voi tehdä verovapaasti kolmen vuoden välein. Esimerkiksi kumpikin vanhempi voi lahjoittaa lapsilleen tai lapsenlapsilleen 4 999 euroa kolmen vuoden välein. Lahjan saajan ei tarvitse olla sukulainen. Jos samalta lahjanantajalta saatujen lahjojen arvo on kolmen vuoden aikana 5 000 euroa tai enemmän, lahjasta pitää maksaa lahjaveroa.

Hallintaoikeuden pidättäminen lahjoituksen kohteeseen

Hallintaoikeuden pidättäminen keventää omistusoikeuden saajan lahja- ja perintöverotusta. Omaisuuden lahjoittaja voi pidättää omaisuuteen itselleen elinikäisen tai määräaikaisen hallintaoikeuden. Hallintaoikeudelle määritellään arvo, joka vähennetään omaisuuden arvosta. Veroetu on sitä tuntuvampi, mitä nuorempi hallintaoikeuden saaja on.

Säästö- tai sijoitusvakuutusten edunsaajamääräykset

Säästöhenkivakuutuksen,‍ eli OP sijoitusvakuutuksen avulla voi säästöt lahjoittaa määräämilleen edunsaajille. Kuolemantapauksessa vakuutuskorvaus maksetaan edunsaajille. Vakuutuksen edunsaajamääräys‍ menee aina testamentin edelle. Siksi on tärkeää, että ilmoittaa pankille, jos haluaa muuttaa vakuutuksen edunsaajia.

Kun sijoitusvakuutus päättyy, vakuutuksesta maksetaan säästösumma joko vakuutuksenottajalle itselleen tai hänen määräämälleen edunsaajalle. Vakuutuksen tuotto on aina verotettavaa pääomatuloa riippumatta siitä, kenelle se maksetaan.

Vakuutuksen pääoma on verotonta, kun se maksetaan vakuutettuna olevalle vakuutuksenottajalle itselleen. Jos vakuutuksen pääoma maksetaan vakuutuksenottajan lähiomaiselle, sitä verotetaan lahjaverotuksessa. Lähiomaiselle maksettua vakuutuksen pääomaa ei kuitenkaan veroteta lahjaverotuksessa, mikäli hänen vakuutuksesta edunsaajana saamansa säästösumman pääomaosuus ja muut samalta antajalta saadut lahjat eivät yhteismäärältään ylitä 4 999 euroa kolmen vuoden aikana. Saajan on itse seurattava tilannetta ja ilmoitettava veronalaiset lahjat verotoimistoon. Muille edunsaajille kuin lähiomaisille säästösumma on koko määrältään veronalaista pääomatuloa.

Kuolintapauskorvaus maksetaan vakuutuksenottajan määräämille edunsaajille taikka kuolinpesälle. Jos kuolintapauskorvauksen edunsaaja on vakuutetun lähiomainen, on korvaus perintöverotettavaa omaisuutta. Muille kuin vakuutetun lähiomaisille vakuutuksen edunsaajana maksettu kuolintapauskorvaus on koko määrältään veronalaista pääomatuloa.

Perinnöttä jättäminen

Perintösuunnittelussa voi tulla eteen myös tilanne, että on mietittävä lapsen perinnöttä jättämistä. Lapsen oikeus vanhempansa perintöön on Suomessa hyvin suojattu. Lain mukaan lähtökohtana on, että kukin perinnönjättäjän lapsista saa yhtä suuren osan perinnöstä. Jos omaisuus on testamentattu muulle taholle, rintaperillinen on kuitenkin oikeutettu lakiosaan, joka on puolet lakimääräisen perintöosan arvosta.

Laissa on määritelty kaksi perustetta, johon vedoten rintaperillisen voi jättää kokonaan perinnöttömäksi. Tällöin perillisellä ei ole oikeutta edes lakiosaan. Ensimmäinen niistä on perittävää tai hänen perimispolvessa olevaa sukulaistaan syvästi loukannut tahallinen rikollinen teko. Rikoksen ei tarvitse olla kohdistunut välittömästi perinnönjättäjään. Tuomioistuin arvioi aina perittävän kannalta sitä, mikä on syvästi loukkaava teko.

Toinen laissa määritelty peruste perinnöttä jättämiselle on perillisen jatkuvasti viettämä kunniaton tai epäsiveellinen elämä. Tällaiseksi on oikeuskäytännössä katsottu esimerkiksi pitkään jatkunut runsas alkoholin käyttö, jonka seurauksena muun muassa lapset on jouduttu ottamaan huostaan.

Perittävän tulee määrätä perinnöttömäksi tekemisestä testamentissa ja samalla mainita perinnöttömäksi tekemisen peruste.

Perintö- ja lahjaveron määräytyminen

Lahjaveron määrään vaikuttaa lahjan arvo ja veroluokka eli lahjanantajan ja lahjansaajan välinen sukulaisuussuhde.

Perintöosuuteen ja siitä maksettavan veron määräytymiseen vaikuttaa perukirja ja mahdollinen testamentti. Perukirjassa luetteloidaan vainajan varat ja velat. Jos oma osuus perinnöstä on alle 20 000 euroa, veroa ei tarvitse maksaa.

Vero.fi-sivuilta löytyvät laskurit‍ sekä perintö- että lahjaveron laskemiseen.

Edunvalvontavaltuutus

Edunvalvontavaltuutuksella voit määritellä itse, kuka hoitaa taloutta, kun ei itse enää ole kykenevä hoitamaan omia asioita, esimerkiksi muistisairaustapauksissa. Edunvalvontavaltuutuksen ansiosta läheinen saa valtuudet asioiden hoitoon nopeammin kuin silloin, kun viranomainen määrää edunvalvonnasta.

Edunvalvontavaltuutuksessa‍ valtuuttaja itse määrää kenet haluaa hoitamaan asioitaan sekä sen, mitä asioita valtuutus kattaa. Valtuutus tehdään kirjallisesti. Valtuuttajan täytyy olla 18 vuotta täyttänyt. Valtuutus tulee voimaan vasta, kun maistraatti on vahvistanut, ettei valtuuttaja ole kykenevä hoitamaan omia asioitaan. Vahvistaminen edellyttää lääkärintodistusta. Lääkäri määrittää, kykeneekö valtuutettu enää huolehtimaan itsessään. Valtuutus on voimassa niin kauan, kun olosuhde jatkuu.

Jutun lähteenä käytetty vero.fi-sivustoa