Kolme isää kertoo: Tämän haluan opettaa rahasta lapsilleni
Lisää aiheesta
Oletko huoleton kuluttaja, talouden tarkka suunnittelija vai säästäväisyyden mestari? Perheen aikuisten käsitykset rahasta periytyvät usein myös lapsille.
Moni muistaa aikuisenakin, minkälainen rahankäyttäjä oma vanhempi oli. Lapsuudenkodista saatu malli vaikuttaakin usein siihen, minkälainen suhde rahaan ihmiselle kehittyy. Kysyimme kolmelta isältä, mitä he haluavat opettaa rahankäytöstä jälkikasvulleen.
”Haluan lasten oppivan, ettei raha vain ilmesty jostain törsättäväksi”
Hämeenlinnassa asuvan Ville Viholaisen 6- ja 7-vuotiaat lapset oppivat rahankäyttöä tienaamalla kotitöillä. Perheeseen kuuluvat myös vaimo sekä vuodenvaihteessa syntyväksi odotettu vauva.
”Meillä puhutaan rahasta samalla tavalla kuin muistakin asioista, joissa vanhemman on näytettävä lapsille esimerkkiä.
Tärkein oppi on ehkä se, ettei raha vain ilmestyy jostain törsättäväksi, vaan sen eteen on tehtävä töitä. Ei saa elää velaksi, vaan pitää miettiä hiukan eteenpäin, miten rahat riittävät. Vanhan sanonnan mukaan raha ei kasva puissa.
Lapsethan haluaisivat aina kaiken, joten oman rahan tienaaminen opettaa heitä panemaan toiveensa tärkeysjärjestykseen.
Niinpä meillä on sovittu, että lapset saavat vihkoon tarroja tekemistään kotitöistä. Kun koossa on tarpeeksi tarroja, he saavat tietyn määrän rahaa. Lapsethan haluaisivat aina kaiken, joten oman rahan tienaaminen ja sen rajallisuus opettavat heitä panemaan toiveensa tärkeysjärjestykseen.
Omatkin vanhempani opettivat, että rahaa saadakseen pitää tehdä töitä. Muistan toivoneeni Nintendo 64 -pelikonetta, mutta vanhemmat eivät suostuneet ostamaan sitä. Rahaa tienatakseni raijasin metsästä polttopuuta ja istutin puuntaimia, jälkikäteen ajatellen tosi pienellä palkalla. Huvittavaa sinänsä, että minun kohdallani raha todellakin kasvoi puissa.
Kävimme hiljattain lasten kanssa keskustelua siitä, mihin kotitaloudessa ylipäänsä menee rahaa. Ensin he arvelivat, että sitä kuluu leluihin, mutta pikkuhiljaa pääsimme puhumaan elämisen kustannuksista, kuten lainanlyhennyksistä, sähkölaskuista ja ruoasta.
Lasten ei tietenkään tarvitse murehtia tällaisista asioista, mutta on silti hyvä, että kuluja vähän avataan lapsentasoisesti.
Raha on pitkään ollut suomalaisessa kulttuurissa tabu, mutta oman tuntumani mukaan rahasta puhutaan nyt hieman avoimemmin kuin ennen. Avoin puhe on hyvä asia, koska rahankäytön opettaminen lapsille on vanhempien vastuulla.”
”Kaikkea rahaa ei tarvitse jemmata, vaan sitä saa myös käyttää”
Joensuulaisen Eemeli Reinikaisen mielestä lasten on päästävä käyttämään rahaa sen verran, että he oppivat omista virheistään.
”3- ja 6-vuotiaat lapseni eivät vielä ymmärrä rahan arvoa, ja kolikot tuntuvat heistä hienommilta kuin setelit. Säästäminen sujuu kuitenkin hienosti.
Aina kun he löytävät tai saavat jostain vähän rahaa, se jemmataan heidän haaveissaan olevaa ulkomaanmatkaa varten. Olemme vaimon kanssa kertoneet heille, ettei perheellämme ole varaa lähteä ulkomaille noin vain, vaan sitä varten pitää säästää.
On ok käyttää rahaa johonkin hölmöön, sillä samalla lapsi toivon mukaan oppia virheistään. Harjoittelu on turvallista, kun summat ovat pieniä.
Teemme molemmat töitä sosiaali- ja terveysalalla, joten tulomme eivät ole valtavan isot. Rahaa riittää kaikkeen tarpeelliseen muttei siihen, että vaikkapa matkustelisimme joka lomalla tai ostelisimme koko ajan uusia vaatteita. Rajatut tulot saavat miettimään, mihin rahaa haluaa oikeasti käyttää.
Silti arvostan myös lapsuudenkodista saamaani oppia, jonka mukaan kaikkea rahaa ei tarvitse jemmata, vaan sitä saa myös käyttää hyvällä omallatunnolla. Pitää vain olla järki päässä.
Ajattelen, että lastenkin on päästävä käyttämään rahaa itse. On ok käyttää rahaa johonkin hölmöön ja samalla toivon mukaan oppia virheistä. Harjoittelu on turvallista, kun summat ovat vielä pieniä.
Se minua ehkä vähän harmittaa, etten tajunnut itse aloittaa sijoittamista aikaisemmin, ja siihen aionkin kannustaa lapsiani. Toivon, että he oppivat aikanaan ymmärtämään korkoa korolle -ilmiötä sekä sitä, mikä merkitys pitkäjänteisyydellä on sijoittamisessa.”
”Joskus lasten on vaikea ymmärtää, ettei voi ostaa mitä tahansa, vaikka olisi varaa”
Helsinkiläinen Tommi Koivisto haluaa opettaa 10- ja 6-vuotiaille lapsilleen harkitsevaista rahankäyttöä. Perheessä ajatellaan, että hyvätuloisen vastuu on myös auttaa muita.
”Vartuin työläisperheessä mutta olen vaimoni tavoin korkeakoulutettu ja tulen palkallani hyvin toimeen. Rahalla ei kuitenkaan ole perheessämme muuta kuin välineellistä arvoa. En haaveile superrikkaudesta tai lottovoitosta, vaan rahaa on mielestäni riittävästi, kun se riittää pakollisiin hankintoihin ja jotain jää vielä yli.
Mielestäni hyvin toimeentulevan velvollisuus on auttaa muita.
Puhumme lasten kanssa paljon siitä, ettei kaikkea ole välttämättä järkeä ostaa, vaikka tekisi mieli. Joskus heidän on vaikea ymmärtää sitä. Periaatteideni taustalla ovat säästäväisyyden lisäksi ekologiset arvot sekä ajatus siitä, ettei ostelu saa olla itsestäänselvyys.
Mielestäni hyvin toimeentulevan velvollisuus on auttaa muita, ja lahjoitammekin säännöllisesti rahaa hyväntekeväisyyteen erilaisille järjestöille. Lasten kanssa näistä asioista puhutaan avoimesti, samoin siitä, että lapsille on perustettu omat rahastotilit, joihin talletamme heitä varten säännöllisesti rahaa. Myös isovanhempien antamat lahjarahat päätyvät usein säästöön.
Säästäväisyyden ihanteen olen perinyt lapsuudenkodistani. Säästin viikkorahojani säästöpossuun ja ostin varhaisteininä omilla rahoillani stereot. Meidän lapsemme eivät kuitenkaan saa vielä viikkorahaa. Tällä hetkellä harkitsemme järjestelmää, jossa kotitöistä voisi saada pienen palkkion.
En ole juuri saanut vanhemmiltani sijoitusvinkkejä, mutta toisaalta maailmakin oli lapsuudessani 1980-luvulla erilainen. Muistan tallettaneeni korkeakorkoiselle säästötilille tuhat markkaa, ja koska korot olivat korkealla, vuoden päästä summa oli kasvanut mukavasti.
Haluan välittää lapsilleni periaatteen, ettei kaikkia munia kannata panna samaan koriin. Olen oppinut tämän esimerkiksi sen kautta, että asuntolainamme korko on sidottu kahteen eri korkokantaan. Toinen osoittautui hyväksi valinnaksi, toinen taas ei. Hajauttaminen siis kannattaa aina.”
Suhde rahaan peritään vanhemmilta
- Jos vanhemmat ovat suunnitelmallisia rahankäyttäjiä, ominaisuus periytyy usein myös lapsille. Näin kertoo LähiTapiolan ja Marttaliiton teettämä tutkimus. Sen mukaan 80 prosenttia niistä, jotka arvioivat vanhempansa suunnitelmallisiksi rahankäyttäjiksi, kokivat itsekin olevansa rahankäyttäjinä samanlaisia.
- Lasten rahankäyttötapoihin voi vaikuttaa paitsi omalla esimerkillä myös keskustelemalla rahasta, tutkimuksessa todetaan. Jos kotona on puhuttu raha-asioista myönteisesti, sillä on vaikutusta myös jälkikasvun asenteisiin.
Lähde: LähiTapiola ja Marttaliitto
|
Piditkö artikkelista? Tilaa maksuton OP Median uutiskirje, ja saat sähköpostiisi ajankohtaiset vinkit oman taloutesi hallintaan sekä asumiseen kerran viikossa. |
Lue myös: