Tällaistako siis pankkityö on tänä päivänä? No ei sentään ihan, sillä normityöpäivinä huolehdimme edelleen siitä, että omistajillamme – eli teillä omistaja-asiakkailla - on parhaimmat pankki- ja vakuutusratkaisut käytössä. Tämän omistajuuden kautta tulee vastuumme omalle toiminta-alueellemme ja ympäröiviin yhteisöihin, jotta meillä kaikilla olisi mahdollisimman hyvä olla. Tuemme vuosittain paikkakuntiemme kulttuuria, liikuntaa ja monia muita asioita. Ja tänä vuonna emme pelkästään rahallisesti!

Suomen juhliessa 100. synttärivuotta, me OPssa pyrimme omalta osaltamme lisäämään hyvinvointia myös antamalla aikaa. Meistä jokainen voi käyttää yhden kokonaisen työpäivän tekemällä vapaaehtoistyötä. Alkuvuonna mietimme täällä meidänkin pankissa sellaisia paikkoja, joissa apuamme mahdettaisiin tarvita. Otimme yhteyttä muutamiin toimijoihin ja osa meistä on jo viettänytkin hieman erilaisen työpäivän. Vuotta on kumminkin paljon vielä jäljellä ja vapaaehtoistyömahdollisuuksia kannattaa vinkata meille pitkin vuotta. Ihan kätevä paikka pistää tekemistä tarjolle on esimerkiksi OP Ryhmän ylläpitämä hiiop100-sivusto.

"En tarvitsekaan mitään ihmetaitoja"

Minulle kävi niin, että pikkuisen vahingossa ajauduin keikoille, joita meille tarjottiin ja jotka sattuivat mahtumaan työkalenteriini. Ja totisesti olen siitä iloinen! En olisi itse tarjoutunut luovuttamaan verta, koska näin siinä niin monia huolestuttavia asioita. Kestänkö operaatiota pyörtymättä, entä jos tulee huono olo tai vaapun heikkona kotiin toipumaan päiväkausiksi? Rohkenin kääriä hihani vasta kun sain mukaani toisen ekakertalaisen sekä kokeneen konkarin. Itse luovutuksesta jäi valtavan hyvä, tarpeellinen olo sekä katse viereiseltä retkisängyltä kun veripussit täyttyivät samaan aikaan ja meidän molempien summeriin syttyi sellainen "täällä on valmista" -valo. Sekunnin murto-osan me toisillemme täysin tuntemattomat ihmiset jaoimme ihan saman fiiliksen. Meistä on hyötyä. Voimme auttaa näin pienellä teolla.

Ja ihan tällainen tavallinen perusnäppäilijä pärjäsi myös senioreiden kanssa tableteilla ja kännyköillä. Vähän tietysti jännitti etukäteen kun tiesin, että eivät ole mitään vasta-alkajia nämä seniorikansalaiset. Ja minähän olen tällainen tavallinen käyttäjä vaan, vaikka tietysti OP-mobiilin, Pivon ja op.fi:n ja sellaiset hallitsen vaikka unissaan. Mutta tekniikka - siinä en ole mielestäni hyvä. Osaanko nyt kun kerran lupasin mennä? Toden totta ei tarvittu teknistä syväosaajaa vaan pikemminkin rinnalla kulkija ja rohkaisija. Eikä pidetty lukua siitä, kuka opetti ja kuka oppi - yhdessä löydettiin parhaimmat vastaukset.

"Jospa hyvän tekeminen jäisikin päälle"

Lisäkseni myös kaikki vapaaehtoistyössä käyneet kollegat ovat olleet aika innoissaan – sekä tehtävistä että siitä tunteesta. Kun huomaa, että itselle pieni teko voi auttaa aika isosti. JANO-lipaskeräyksessä mukana olleet kertoivat, miten paljon ihmiset pysähtyivät juttelemaan ja kuinka paljon auttamishalua on. Ja miten paljon lahjoituksilla on merkitystä - niillä pienilläkin. Ainahan ei tarvita edes rahaa vaan hyvää voi tehdä juuri niillä arkisilla teoilla. Olemalla, auttamalla, antamalla aikaansa.

Nyt tuntuu, että vapaaehtoistyö voisi jäädä minulla päälle ja voisin varmasti jatkossakin löytää pienen hetken ihan privaattikalenteristani. Verenluovutusta ainakin jatkan kun kerran pääsin vauhtiin ja niin ajattelee myös kollegani Katja, joka viestitti eräänä päivänä: "- Mäkin uskaltaudun nyt eka kerran luovuttajaksi :). Jospa tästä tulisi hyvä tapa." Ihan samoin tunnen minäkin ja uskon, että hyvän tekeminen leviää yhteiskunnassamme laajemminkin. Se vaatii ainoastaan sen yhden asian - sen ensimmäisen kokemuksen. Sen hetken aikana ymmärtää, että hyvä ikään kuin kertaantuu. Toinen saa ja itsekin saa samaan aikaan. Mikä estäisi sinuakin kokeilemasta. Hiiop ja liikkeelle!

Vapaaehtoistyökohteita ja apukäsiä toteuttamaasi vapaaehtoistyöhön voit löytää esimerkiksi osoitteesta www.hiiop100.fi.

Yllä olevan kuvan nappasi Päivi Mankinen SeniorSurff-tilaisuudessa.

Kirjoittajana Päivi Eloniemi, viestintäpäällikkö, OP Keski-Pohjanmaa