Ennätyslämpimän loppukesän jälkeen olemme tänä syksynä todistaneet sekä energiamarkkinoiden kriisiä, että ajoittain nauttineet halvasta ja hiilettömästä sähköstä. Jälkimmäisestä voimme kiittää kotimaista tuulivoimaa, jonka kapasiteetti Suomessa on yli 16-kertaistunut 10 vuodessa. Tämä ei olisi ollut mahdollista ilman mittavia, niin julkisen kuin yksityisen sektorin, investointeja teknologiaan ja infrastruktuuriin.

Vihreän rahoituksen (rahoitustoiminta, -tuotteet tai -palvelut, joilla pyritään edistämään ympäristön kannalta kestävää kehitystä) tarjonta, ja erityisesti sen kysyntä, ovat kasvaneet räjähdysmäisesti viime vuosina.   

Vaikka pahimmat uhkakuvat tulevan talven energiamarkkinoista Euroopassa jäävät ehkä toteutumatta, on selvää, että olemme mukana kiihtyvässä murroksessa. Koko talouden kattava vihreä siirtymä on jo niin pitkällä, että nopea sopeutuminen luo voittajia, kaikilla talouden toimialoilla.

Tuotannon ja kulutuksen laaja muutos ei rajoitu uusiutuvaan energiaan vaan edellyttää kaikkien keinojen laajamittaista hyödyntämistä. Näistä hyviä esimerkkejä ovat energian säästö, hiilinielujen vahvistaminen, ydinvoima ja kulutustottumusten muutokset. Lisäksi meidän on pohdittava, miten tuotamme ja kulutamme ruokaa sekä käsittelemme jätettä.

Jokaisella asteluvulla on merkitystä

Kun syksyn päivät lyhenevät ja lämpötilat laskevat, on se varma merkki myös ilmastoneuvotteluista. Parhaillaan Sharm el-Sheikhissä Egyptissä 6.–18. marraskuuta pidettävän YK:n 27. ilmastokokouksen (COP27) odotukset ovat matalalla.

Edellisen kokouksen Glasgow’n loppulauselma jäi kauas tavoitteestaan, sillä maailma ei ole valmis luopumaan hiilestä ja hiilidioksidipäästöt jatkavat kasvuaan. YK:n hiljattain julkaiseman ”Emissions Gap” -raportin mukaan kuilu ilmastotavoitteiden ja päästövähennysten välillä ei ole juuri pienentynyt. Raportin laskelmien mukaan maiden nykyiset ilmastolupaukset johtavat 2,6 asteen lämpenemiseen vuosisadan loppuun mennessä, mikä jää kauas Pariisin ilmastotavoitteen 1,5 asteen rajasta.

Egyptin johtaman kokouksen ei odoteta tuottavan lisää uusia tavoitteita vaan keskittyvän Pariisin sopimuksen vielä avoinna olevien kysymysten, kuten rahoitusmekanismin, implementointiin. Asialistalle on otettu mukaan hankala ja avoimeksi jäänyt kysymys sopeutumisesta ja vahingoista ja menetyksestä (loss & damage), sillä kehittyvien maiden haavoittuvuus on vain korostunut eri kriisien myötä. Suurimmilta saastuttajilta pyydetäänkin nyt korvauksia, kun sopeutuminen ei enää riitä.

Mikä siis avuksi? Meitä turhautuneita alkaa olla jo iso joukko. Entä jos ei tuulekaan, miten käy sähköistetyn vihreän elämäntyylimme? Entä matkustaminen ja rakentaminen, mikä sinne avuksi? Kukaan ei halua luovuttaa, sillä vaihtoehdot ovat vähissä.

Voimme laskea sisälämpötilaa ja olla varmoja, että jokaisella asteluvulla on merkitystä. Kulutustottumusten muuttuessa myös tarjonta sopeutuu. Rahoitusalalla vastaus löytyy datan saatavuuden, tavoitteiden seurannan, eri vaikuttamiskanavien ja sääntelyn sekamelskasta. Yhteiskunnan nettonolla-tavoitteiden saavuttaminen riippuu täysin siitä, miten kykenemme yhtäältä lisäämään rahoitusta vähähiilisiin ratkaisuihin korkean hiilidioksidipäästöjen aloilla ja toisaalta ohjaamaan rahoitusta pois toiminnoista, jotka eivät tue Pariisin ilmastotavoitetta.

OP Varainhoidon tuore ilmastokatsaus‍ kertoo miten OP-rahastot huomioivat ilmastotavoitteita. Varainhoidossa voidaan hyödyntää uusia mittareita ja olemassa olevia ilmastoskenaarioita esimerkiksi Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden mallintamiseen. Analyysissä on tärkeää soveltaa useita eri mittareita, jotka kuvaavat ilmastonmuutokseen liittyviä riskejä ja mahdollisuuksia.

Asiakkaitamme kiinnostavat entistä enemmän, mikä on heidän sijoitustensa ilmastovaikutus. Kysyntä on tuonut markkinoille niin sanottuja vastuullisia teemarahastoja‍ niille, jotka haluavat allokoida sijoituksiaan vähähiilisiin ratkaisuihin.