Luonnon kokonaisvaltainen ymmärtäminen, laskeminen ja mallintaminen on erittäin vaikeaa. Parhaillaan käynnissä olevassa YK:n luontokokouksessa pohditaan, miten rahoitamme vuosittain tarvittavat 700 miljardia dollaria luonnon suojelemiseksi. Pyrkimykset asettaa konkreettisia tavoitteita ovat ensimmäinen askel, ja sen jälkeen olennaista on sitoumusten yhdistäminen tekoihin.
Tänä syksynä luonto on ollut paljon esillä uutisoinnissa ja monilla meistä on jo mielipide niinkin monimutkaisista asioista, kuin mikä on paras tapa kasvattaa Suomen hiilinieluja tai, kuinka kohtuuttomia EU:n esittelemän ennallistamisasetuksen kustannukset olisivat Suomelle.
Myös luonnonsuojelulain uudistuksessa tehdyt laskelmat uhanalaisista luontotyypeistä aiheuttivat eräänlaisen poliittisen kriisin. Metsät, suot ja vesistöt ovat meille läheisiä ja siksi tuovat esiin tunteikkaita keskusteluja.
Totuus kuitenkin on, että luonnon kokonaisvaltainen ymmärtäminen, laskeminen ja mallintaminen on erittäin vaikeaa. Ekosysteemit ovat monimutkaisia, paikkaan sidottuja kokonaisuuksia, jotka ovat yhteydessä toisiinsa. Lisäksi ekosysteemit ja niiden rajat muuttuvat vaiheittain.
Rahoitusalalla sijoitusten luontokatoon liittyviä riskejä voidaan analysoida tarkastelemalla sektorikohtaisia riippuvuuksia luonnon pääomasta ja tärkeistä ekosysteemipalveluista. Laskelmissa sovelletaan avoimesti saatavilla olevaa ENCORE (Exploring Natural Capital Opportunities, Risks and Exposure) -työkalua. Tämä Natural Capital Finance Alliance -järjestön kehittämä malli arvioi eri toimialojen altistumista luontokadon fyysisille riskeille, ja se on suunniteltu erityisesti rahoitusalan riskien kartoittamiseen.
ENCORE erottelee tärkeät ekosysteemipalvelut ja mittaa asteikolla "hyvin matala"–"hyvin korkea" sitä, kuinka riippuvaisia talouden eri sektorit ovat näistä palveluista.
Soveltamalla ENCORE-mallia yritysten taloudelliseen toimintaan perustuviin toimialaluokituksiin saamme kuvan esimerkiksi siitä, kuinka suurella osalla salkun sijoituksista on erittäin korkea riippuvuus veden kierron tarjoamista ekosysteemipalveluista. Analyysi ei kuitenkaan ota huomioon yrityskohtaisia käytäntöjä esimerkiksi luonnonvarojen suojeluun liittyen. Paikkatietoon liittyvien haasteiden vuoksi se ei myöskään huomioi maantieteellistä sijaintia.
Luonto on korvaamaton voimavara
Me OP Varainhoidossa olemme yhteistyökumppanimme kanssa tehneet alustavaa analyysiä ENCORE-mallilla. Jo kahden esimerkkisalkun avulla olemme hyvin konkreettisesti todenneet, miten sijoitusten ilmastoriskien hallinta ja vähähiilisyystavoitteet auttavat hallitsemaan myös luontokadosta aiheutuvia riskejä. Eli nämä kaksi tavoitetta tukevat toisiaan.
Yritykset, jotka ovat asettaneet päästötavoitteet Pariisin sopimuksen mukaisesti, hallitsevat toimintojensa ilmastoriskejä sekä tulevaisuuden siirtymäriskejä. Siten yritykset vähentävät riippuvuutta luonnonvaroista ja ekosysteemipalveluista.
Luonto onkin korvaamaton voimavara hiilineutraaliustavoitteiden edistämisessä. Eräiden arvioiden mukaan luonnon kyky sitoa hiiltä vastaa jopa 37 prosenttia kustannustehokkaista ratkaisuista maapallon lämpenemisen rajoittamiseksi alle 2 celsiusasteeseen. Viime kuussa päättyneissä ilmastoneuvotteluissa tämä näkyi muun muassa siten, että luontopohjaiset ratkaisut ja kestävä ruoan tuotanto, jotka ovat tärkeä osa maankäytön ilmastoratkaisuja, sisällytettiin kokouksen loppulauselmaan.
Luontokadon myötä olemme jo menettäneet ekosysteemien kykyä sitoa hiiltä ja toimia ilmaston ääri-ilmiöiden sääntelymekanismina.
Odotukset ovat korkealla, kun maailman johtavat maat kokoontuvat parhaillaan Montrealissa YK:n luontokokouksessa. Maat neuvottelevat uusista kansainvälisistä luonnon monimuotoisuutta koskevista tavoitteista, joiden avulla pysäytetään luonnon köyhtyminen ja käännetään luonnon monimuotoisuus elpymisuralle.
Kokouksen ensimmäinen osuus pidettiin, monien viivästymien jälkeen, virtuaalisena Kiinan Kungmingissä lokakuussa 2021 ja nyt pidettävässä kokouksessa Kiina toimii edelleen puheenjohtajana.
Vapaaehtoinen rahoitus ei riitä
Rahoitusala on ratkaisevassa roolissa myös luontotavoitteiden kohdalla, sillä julkinen rahoitus yksin ei pysty vastaamaan haasteisiin kriisin ratkaisemiseksi.
Luonnon rahoituskriisissä, ja käynnissä olevissa neuvotteluissa, on kyse rahasta: miten rahoitamme vuosittain tarvittavat 700 miljardia dollaria luonnon suojelemiseksi.
Vapaaehtoinen toiminta tai rahoitus ei kuitenkaan riitä, ja Montrealin kokoukselta toivotaan Pariisin ilmastosopimuksen kaltaista julkisen- ja yksityissektorin yhteistyötä. Pariisin sopimuksen artikla 2.1(c) asetti maille selkeän toimeksiannon vaatia rahoitussektoria mukauttamaan toimintansa ilmastotavoitteisiin.
Tarvitaan poliittinen sopimus, joka linjaa ja luo selkeyttä eri talouden toimijoiden roolista luontokadon pysäyttämiseksi ja luontoon perustuvien ilmastoratkaisujen edistämiseksi. COP15 Montrealissa tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden saavuttaa samanlainen poliittinen mandaatti rahoitusvirtojen linjaamiseksi ja rahoitussektorin luontoriskien tunnistamisen virtaviivaistamiseksi.
OP Varainhoito on mukana tukemassa näitä tavoitteita. YK:n ympäristöohjelma ja globaalin finanssialan aloite (UNEP FI) sekä Finance for Biodiversity Foundation ovat julkaisseet yhteisen julkilausuman, jossa 150 rahoituslaitosta, OP Varainhoito mukaan lukien, kehottaa YK:n luontokokouksen (COP15) osallistujia sopimaan globaaleista tavoitteista luontokadon pysäyttämiseksi.
Pyrkimykset asettaa konkreettisia tavoitteita ovat ensimmäinen askel ja seuraavaksi on tärkeää, että sitoumukset yhdistetään tekoihin. Useita haasteita on vielä ratkaistava näiden käytäntöjen valtavirtaistamiseksi kaikkialla markkinoilla.
OP Varainhoito kehottaa yhdessä 150:n muun rahoituslaitoksen kanssa YK:n luontokokouksen osallistujia sopimaan globaaleista tavoitteista luontokadon pysäyttämiseksi. Tutustu YK:n ympäristöohjelman ja globaalin finanssialan aloitteen UNEP FI:n sekä Finance for Biodiversity Foundationin johdolla tehtyyn yhteiseen julkilausumaan (englanniksi). |
Lue lisää:
Kirjoittaja Minna Kononen työskentelee OP:lla ESG-asiantuntijana.