Yrityslainojen tuottoerot ovat painuneet historiallisen tiukoiksi samaan aikaan, kun markkinoiden riskit ovat kasvaneet. Mielestämme tuotto on kuitenkin edelleen riittävän hyvää, jotta yrityslainojen ylipainottaminen sijoitussalkussa on perusteltua.
Yrityslainojen tuottoerot ovat tiukentuneet pitkän aikavälin tarkastelussa varsin matalille tasoille.
Yksi tapa arvioida markkinan houkuttelevuutta on laskea arvostuspersentiili, eli prosenttilukema, joka kertoo, kuinka usein historiassa kyseinen omaisuusluokka on ollut nykytasoa kalliimpi. Mitä matalampi lukema, sen kalliimpana omaisuusluokkaa voi kyseisellä mittarilla arvioituna nyt pitää.
Kun arvostuspersentiili on 40–60, ollaan lähellä pitkän aikavälin keskiarvoa. Tällöin puhutaan neutraalista arvostuksesta, jolloin ei ole erityistä ylituotto-odotusta.
Hyvälaatuisten Investment Grade (IG) -lainojen tuottoerot ovat nyt jääneet jonkin verran korkeammalle suhteessa heikommin luokiteltuihin High Yield (HY) -lainoihin, mutta parhaimmillaankin liikutaan alle 20. persentiilissä.
Matalimmat tuottoerot suhteessa omaan historiaansa löytyvät US IG- ja US HY -markkinoilta, missä tasot ovat painuneet jo selvästi 10. persentiilin alapuolelle.
Samanaikaisesti riskit ovat kasvaneet selvästi Yhdysvaltojen tullien, geopolitiikan muutosten ja heikentyneen työmarkkinan myötä. Tällöin kysymys kuuluu: ovatko nykyiset tiukat tuottoerot lopulta perusteltuja?
Tiukka arvostustaso yksi syy odottaa tuottoerojen levenemistä
Tuottoerojen leviämisen puolesta puhuu ennen kaikkea mainittu tiukka arvostustaso. Toisekseen sijoittajien positioituminen on varsin positiivista, mikä näkyy esimerkiksi yrityslainarahastojen kassatasojen mataluudessa ja ”betojen”, eli rahaston markkinaherkkyyden, korkeammissa tasoissa.
Kolmanneksi markkinoilla on alkanut operoida yhä suuremmassa määrin yksityisiä sijoittajia, jotka lähestyvät sijoituskohteita enemmän niiden tarjoaman tuoton kuin riskien kautta.
Lisäksi perinteisen julkisen velkamarkkinan (syndicated credit market) rinnalle on tullut yksityinen velkamarkkina (private credit market), mikä on tarjonnut lisää vaihtoehtoja lainoja emittoiville yrityksille.
Tuottoerojen kaventumisen tai nykytasojen säilymisen puolesta puhuu kolme argumenttia:
- Ensinnäkin tekniset näkymät ovat erittäin vahvat: rahavirta sijoitusrahastoihin on ylittänyt markkinoille tulevien emissioiden nettomäärän jo jonkin aikaa. Lopulta toki tasapaino löytyy, mutta tällaisessa asetelmassa tuottoerojen leventyminen nähdään helposti mahdollisuutena riskin lisäykseen.
- Toisekseen yritysten luottoriskifundamentit (muun muassa kannattavuus, velkaantuneisuus ja likviditeetti) ovat hyvällä tasolla, ja niillä on potentiaalia parantua edelleen seuraavan vuoden aikana.
- Kolmanneksi tuottoeroja tukevaksi tekijäksi voi nostaa valtioiden kroonisen velkaantumisen sekä budjettivajeiden kasvun. Sijoittajat yksinkertaisesti kokevat yritysriskin kehittyvän tulevaisuudessa suhteessa paremmin kuin valtioriskin.
Hyviä perusteluita löytyy siis molempiin suuntiin. Lisäksi merkittävä tekijä tuottoerojen kehitykselle ovat taloussuhdanne ja korkotaso. Näistä ensimmäinen voi hyvin alkaa paranemaan mentäessä ensi vuoteen, etenkin täällä Euroopassa, kiitos Saksa-lähtöisen finanssielvytyksen.
Korkotaso puolestaan voi laskea reippaastikin Yhdysvalloissa, kunhan tariffilähtöinen inflaatio ei nouse liiaksi. Jos korot laskevat, tai eivät ainakaan nouse, antaa se myötätuulta varsinkin HY-yrityksille, jotka IG-yrityksiä pienempinä ja velkaisempina ovat alttiimpia talouskasvun ja korkotason muutoksille.
Pelivaraa negatiivisille yllätyksille tavallista vähemmän
Yrityslainojen tuottoerot tarjoavat mielestämme edelleen riittävän hyvää tuottoa, jotta niiden ylipainottaminen sijoitussalkussa on perusteltua.
Kovin suurta, jos mitään, kaventumista ei välttämättä kuitenkaan kannata sijoitussuunnitelmaan budjetoida, mutta lainojen tarjoama juokseva tuotto todennäköisesti riittää kompensoimaan maltilliset maksuhäiriötasot ja tuottoerojen maltillisen leviämisenkin seuraavien 12 kuukauden aikana.
Toki lainojen arvostustaso on, kuten todettua, historiallisesti tarkasteltuna varsin kallis, joten pelivaraa negatiivisille yllätyksille on tavallista vähemmän.
Sijoittajan voikin olla järkevää pitää kohtuullisessa määrin myös ruutia kuivana odottamassa sitä, että markkinoille ilmaantuu seuraava ”volatiliteettipiikki”. Siis sellainen hetki, jolloin syystä tai toisesta tuottoerot nousevat houkuttelevammille tasoille.
Vastuunrajoitus
OP Varainhoito Oy (jäljempänä ”OP Varainhoito”) on OP Ryhmään kuuluva sijoituspalveluyritys. Tämä OP Varainhoidon laatima materiaali on yleistä markkinainformaatiota ja markkinointimateriaalia, joka ei täytä riippumattoman sijoitustutkimuksen edellytyksiä, johon ei sovelleta kieltoja, jotka koskevat sijoitustutkimuksen levittämistä edeltävää kaupankäyntiä. OP Ryhmässä riippumatonta sijoitustutkimusta tuottaa OP Yrityspankki Oyj. Esitys perustuu julkisiin lähteisiin ja informaatioon, joita OP Varainhoito pitää luotettavana. Tämä ei kuitenkaan sulje pois mahdollisuutta, että esitetyt tiedot eivät kaikilta osin olisi täydellisiä ja virheettömiä. OP Varainhoito tai sen palveluksessa oleva henkilökunta eivät vastaa esityksen perusteella tehtyjen sijoituspäätösten taloudellisesta tuloksesta tai muista vahingoista, joita esityksestä saadun informaation käytöstä mahdollisesti aiheutuu. Tätä esitystä ei tule pitää sijoitusneuvona, tarjouksena ostaa tai merkitä mitään arvopapereita, eikä kehotuksena yksittäisen sijoituksen toteuttamiseen.
Tommi Kokkarinen työskentelee OP:lla korkosijoitusjohtajana.