Näin säästin lapsenlapselle – Karin puroista syttyi into ja kymppitonnien lopputulema

Kun Kari Lausalan lapsenlapset olivat saaneet nimen ja henkilötunnuksen, hän teki heille tilisopimuksen. Tileille hän alkoi sijoittaa muutaman kympin kuukaudessa. Sijoittaminen jatkui parinkymmenen vuoden ajan, Karin eläköitymiseen saakka.

– Halusin kerätä lapsenlapsille vähän pesämunaa ja tarjota siten taloudellista turvaa. Pidin huolen, että sijoitukset eivät ylittäneet verottajan kulloinkin määrittelemää maksimisummaa lahjaverosta vapaille sijoituksille. Jos raja olisi ylittynyt, lahjan saajat olisivat joutuneet maksamaan lahjaveron, hän kertoo.

Nykyään lahjaveroa tulee maksaa, kun sama henkilö lahjoittaa yhdelle lahjansaajalle vähintään 5 000 euroa kolmen vuoden aikana. Veron suuruus vaihtelee lahjan kokonaisarvon mukaan.

Kuukausilahjoitusten lisäksi Lausala perehdytti lapsenlapsiaan sijoittamisen perusasioihin.

– Kerroin, millaisia riskejä sijoittamiseen liittyy. Kannustin heitä tutustumaan huolellisesti jokaiseen potentiaaliseen sijoituskohteeseen, ja muistutin, että sijoittaminen on pitkäjänteistä puuhaa. Korostin, että tärkeintä sijoittamisessa on tehdä päätös sen aloittamisesta.

On ollut mukavaa saada aikaiseksi tällainen innostus ja ymmärrys siitä, että pitkäaikainen säästäminen kannattaa

Lausala kehotti lapsenlapsia myös hajauttamaan eli sijoittamaan rahoja useampaan kohteeseen. Kuluja kannatti seurata ja vertailla tarkkaan: erot eri rahastojen välillä olivat merkittäviä. 

Kiinnostus heräsi jo 1970-luvulla

Kari Lausalan kiinnostus sijoittamiseen heräsi jo 1970-luvulla. Sijoittaminen oli noihin aikoihin harvojen harrastus, mutta työ pankissa tarjosi mahdollisuuden perehtyä sen lainalaisuuksiin. 

Vilkkaammaksi sijoittaminen muuttui 1980-luvulla, kun työura oli edennyt "sellaiseen kohtaan, että palkasta jäi jonkin verran enemmän sivuun".  

– Työskentelin viimeiset parikymmentä vuotta teollisuusyhtiöiden palveluksessa, sitä ennen pankeissa sekä Suomessa että ulkomailla. Pikkuhiljaa ura eteni, palkka parani ja viisihenkisen perheemme taloudellinen tilanne helpottui. Mitään laajamittaista sijoittamiseni ei ole kuitenkaan koskaan ollut.

Lausala sijoitti lähinnä kotimaisiin yrityksiin. Hän perehtyi niihin lukemalla yritysten vuosikertomuksia ja muita tiedotteita sekä seuraamalla yritysten pärjäämistä osakemarkkinoilla. Hän osallistui myös omistamiensa yritysten yhtiökokouksiin. 

– Siihen aikaan yhtiökokouksissa tarjottiin osakkaille jopa kunnon lounas eli semmoinen ylimääräinen osinko. Tämä tietysti lisäsi osallistumisintoa. Nykyään tilanne on toinen ja kokouksissa on tarjolla hyvässä lykyssä kupponen kahvia ja leivonnainen. 

Sijoittaminen jatkuu edelleen, ja harrastuksesta ovat innostuneet niin lapset kuin vanhimmat lapsenlapsetkin.

– On ollut mukavaa saada aikaiseksi tällainen innostus ja ymmärrys siitä, että pitkäaikainen säästäminen‍ kannattaa. Juttelemme kyllä sijoittamisesta, mutta sijoitusneuvoja minulla ei ole ollut tapana antaa. Neuvot saattavat mennä hyvinkin pieleen, mikä ei välttämättä tee ihmissuhteille kovin hyvää. 

Ihmetyksestä innostukseen

Syvimmälle sijoittamisen syövereihin sukelsi Oskari Lausala, lapsenlapsista toiseksi vanhin. Tradenomiksi opiskeleva 23-vuotias on harrastanut sijoittamista jo kahdeksan vuotta. Oskari on käynyt Pörssisäätiön Pörssilähettiläs-koulutuksen ja vierailee toisinaan kouluissa kertomassa nuorille sijoittamisesta. 

– Kun täytin viisitoista, Kari toi minulle sijoitusoppaita ja -kirjoja. Hän oli ostanut minulle myös parin yrityksen osakkeita‍ vain näyttääkseen, että minulla oli niistä ihan oikeita osuuksia, Oskari Lausala kertoo.

– Muistan ihmetelleeni, miten voi olla mahdollista, että pystyn omistamaan jotain yritystä, joka tekee tuolla ihan oikeita asioita. Se ajatus tuntui jotenkin tosi siistiltä! Toisaalta olin ihan pihalla. En ymmärtänyt mitään sen paremmin osinkojen maksusta kuin yritysten toiminnastakaan.

Isoisä kertoi sijoittamisesta, osingoista ja Oskarille ostamistaan yrityksistä. Hän kehotti tutustumaan kiinnostavien yritysten johtoon ja niiden vuosikertomuksiin. 

Ensimmäiset osakekauppansa Oskari Lausala teki pian tämän keskustelun jälkeen. Tällä hetkellä salkussa on viidentoista yrityksen osakkeita. Laskennallista varallisuutta on kertynyt noin 40 000 euron verran.

– Lähtökohtani on, että pidän jokaista firmaa yli kymmenen vuotta. Toki harkitsen uudelleen, jos ilmi tulee jotakin firman kannalta huonoa. Sijoituksiani en aio realisoida ennen eläkeikää. 

Isoisän lahjalla kauaskantoiset seuraukset 

Isoisän antamalla lahjalla on ollut Oskari Lausalalle valtavan suuri merkitys. Se avasi näkymän, jonka vaikutukset tuntuvat leveällä rintamalla ja todennäköisesti pitkään.

– Jos en harrastaisi sijoittamista, viettäisin varmaan paljon aikaa esimerkiksi pelaamalla. Nyt käyn sijoitusmessuilla, seuraan talouslehtiä, luen osavuosikatsauksia ja teen Excel-taulukoita mielenkiintoisista yrityksistä. 

Sijoittamisen Oskari Lausala kertoo opettaneen monenlaista muun muassa yhteiskunnan toimimisesta ja vastuullisuudesta. Lisäksi sijoittaminen on tuonut turvaa tulevaisuutta ajatellen.

Myös tulevaisuuden työ voisi hänen mukaansa liittyä sijoittamiseen. Potentiaalisia vaihtoehtoja saattaisivat olla esimerkiksi analyytikko tai sijoitusneuvoja. 

Yhteinen harrastus on syventänyt isoisän ja pojanpojan lämmintä suhdetta entisestään. Kun Kari ja Oskari Lausala tapaavat, muiden kuulumisten lisäksi vaihdetaan osakesalkkujen kuulumiset. 

– Ihailen Oskaria siitä, että hän on lähtenyt Pörssilähettilääksi ja pärjännyt siinä. On kiva kuulla, miten hänen viestinsä on otettu kouluissa vastaan. Ja on tietysti mukavaa, että olen voinut tarjota hänelle kipinän sijoittamiseen. 

Sijoittamisessa kannattaa muistaa myös siihen liittyvät riskit. Sijoituksen arvo voi joko nousta tai laskea, eikä ole takeita, että saat koko sijoittamasi pääoman takaisin. OP ei takaa, että saat sijoituksellesi tuottoa, eikä historiallinen tuotto ole tae tulevasta. Osakesijoittamisen palvelut tarjoaa osuuspankki. Rahastoja hallinnoi OP-Rahastoyhtiö Oy ja salkunhoitajana toimii OP Varainhoito.