Salatut elämät -sarjan Maija-Liisa Peuhu, 81, ei halua eläkkeelle

Tämän vuoden alussa 81-vuotta täyttäneen Maija-Liisa Peuhun uraan liittyvät luvut ovat monella tavalla poikkeuksellisia. Peuhu on näytellyt kuusikymmentä vuotta ja esiintynyt muun muassa sadassa eri näytelmässä.

Salatut elämät -tv-sarjan Ulla Taalasmaana Peuhu nähtiin ensimmäisen kerran 1990-luvun lopulla. Televisiossa hänen työskentelyään seuraa jatkuvasti 700 000-800 000 katsojaa.

Suosikkisarjan 24-vuotissyntymäpäivillä Peuhua ympäröivät niin kollegat kuin utelias media. Koko kansan tuntema näyttelijä suhtautuu asemaansa leppoisasti.

– Se, että minulle hymyillään kaduilla ja kaupoissa, on pelkästään hauskaa. Sanallinen palaute on positiivista, kehuja kuulen paljon, Peuhu kertoo.

Peuhulle esillä oleminen ei ole ollut koskaan itsetarkoitus. Siksikin joillain hänet vain television kautta tuntevilla voi olla ennakkoluuloja häntä kohtaan.

Peuhu nostaa esiin Kielletty rakkaus -näytelmän jälkeisen kohtaamisen.

– Silloin eräs herra tuli kertomaan, kuinka hän oli sanonut vaimolleen, että hän ei taatusti lähde teatteriin Ulla Taalasmaata katsomaan. Näytelmäroolini oli kuitenkin tehnyt vaikutuksen häneen.

Ei kuvataiteilijaksi vaan näyttelijäksi 

1950-luvulla näyttelijäopintoihin tähdätessään Maija-Liisa Peuhu kävi tahtojen taistoa isänsä kanssa. Isä olisi nähnyt visuaalisesti lahjakkaan tyttärensä mieluusti kuvataiteilijana. Näyttelijäksi ryhtymistä isä vastusti siksikin, että näyttelijöiden ansiot olivat usein yhteiskunnan tuesta riippuvaisia.

– Isä sanoi jopa, että jos pyrin Teatterikorkeakouluun, hän järjestää minulle valtion kyydin takaisin kotiin, Peuhu kertoo.

Lopulta työläisperheen tytär sai tahtonsa läpi. Opinnot aloittaessaan Peuhu ei ollut ikinä käynyt teatterissa. Kipinä näyttelemiseen oli vahvistunut elokuvia kioskin ikkunan läpi televisiota tiiraillessa.

Näyttelijäksi valmistuttuaan Maija-Liisa työskenteli kiinnityksillä Hämeenlinnan, Kemin ja lopulta Turun kaupunginteatterissa. Turusta Helsinkiin muuttaessaan hän harkitsi hetken kotiäidiksi jäämistä.

– Hyvin pian tajusin, että ai kauheaa, jos en pääse enää tekemään teatteria. Kyllä se vaan on niin, että ne, ketkä ovat näyttelijöitä, ovat näyttelijöitä, Peuhu sanoo.

Helsingissä hänen elämäänsä tulivat roolit Kansallisteatterissa ja myöhemmin kaupunginteatterissa. 1980-luvulta saakka Peuhu on tehnyt paljon myös ääninäyttelijän töitä.

– Jokainen roolini on laajentanut perspektiiviäni. Ahaa-elämysten kautta olen oppinut ymmärtämään erilaisten ihmisten käyttäytymistä ja sitä, että asioihin voi suhtautua hyvin eri tavoin, Peuhu sanoo. 

Jämptiys geeneissä

Salatut elämät -sarjan kollegat kehuvat Peuhua ihanaksi työtoveriksi. Televisiossa Ulla Taalasmaan Kari-poikaa esittävä Tommi Taurula kertoo, että kulisseissa kaksikolla on hyvät jutut. Keskusteltavaa riittää niin ruoanlaitosta kuin taiteestakin.

Sarjassa äidin ja pojan suhde on rakastava. Vaikka kaikesta ollaan vähän eri mieltä, toisen rinnalla kuljetaan niin myötä- kuin vastoinkäymisissä.

Salattujen elämien näyttelijöistä vain Maija-Liisa Peuhu ja Esko Kovero olivat mukana jo sarjan ensimmäisissä jaksoissa vuonna 1999. Esko Kovero kuvaa Maija-Liisaa näyttelijäksi isolla ännällä. Peuhun pitkä kokemus tekee tämän kanssa näyttelemisestä turvallista. Roolisuorituksiaan Peuhu prosessoi aina kunnianhimoisesti  ja saattaa olla välillä turhankin itsekriittinen, Kovero sanoo.

Peuhu allekirjoittaa itsekriittisyyden ja persoonaansa liittyvän vaativuuden. Jämptiyttään hän pitää isänsä perintönä.

– En missään tapauksessa ole huithapeli tai sama se -ihminen. Minulle itsekriittisyys on jotain, mikä pitää ihmisen pystyssä. En silti tarkoita, että olisin millään tavalla parempi kuin muut. 

Omalla kohdallani voin sanoa ainakin, että kyllä elämä opettaa jos ei muuta niin hiljaa kävelemään.

Eri ikäiset ihmiset piristävät töissä 

Maija-Liisan palo työtä kohtaan ei osoita sammumisen merkkejä. Salatut elämät -sarjan kanssa työsopimus solmitaan kaudeksi kerrallaan. Jatkosta neuvotellaan jälleen keväällä.

– En saa kertoa oman roolihahmoni tulevaisuudesta, mutta jo nyt tiedetään, että Salatut elämät tulee jatkumaan vielä monta vuotta, Peuhu kertoo.

56-vuotiaana sarjassa aloitettuaan hän oletti pestin jatkuvan joitain vuosia.

– Siinä vaiheessa en olisi uskonut, että tästä tulee ihana matka, jonka varrella kasvan vanhaksi.

Työyhteisössään Peuhu nauttii siitä, että ympärillä on kaikenikäisiä ihmisiä. Nuorilta näyttelijöiltä oppii nuorten kieltä, eikä ikärasismia esiinny suuntaan eikä toiseen.

– Itse voin ehkä näyttää esimerkkiä sen suhteen, että ikä ei ole este edes työn kannalta.

Peuhun roolihahmo on kirjoitettu vuosien varrella joitain kertoja ulos sarjasta. Viimeksi Ulla Taalasmaan hahmo oli poissa ruudusta sen ajan, jolloin senioreita kehotettiin pysymään koronaeristyksessä.

Koronaan sairastuttuaan Maija-Liisa joutui sairaalahoitoon.

– Tauti pitkittyi ja aiheutti niin totaalisen väsymyksen, että mietin, pystynkö enää ikinä edes hymyilemään tai nauramaan, hän kertoo.

Luja tahto auttoi toipumaan 

Kävellessään Salkkari-tähti tukeutuu keppiin. Se on ollut Peuhun kumppani kahdeksan vuotta, aivoinfarktista saakka.

Tuolloin Peuhulle olisi voinut käydä kehnomminkin.

– Illalla meikkejä pestessäni en yhtä äkkiä pysynyt pystyssä, ja oli lähdettävä lääkäriin. Siellä minua ei kuultu vaan sain vain piikit kipuun ja lihasten relaksointiin. Kun pääsin uudelleen lääkäriin, aivoinfarktin liotushoitoa ei kannattanut enää antaa.

Sairaalajakson aikana tarvittiin periksiantamattomuutta. Peuhu luki romaaneja ja tv-sarjan vuorosanojaan ja sai lääkärit hätkähtämään.

– Kun ilmoitin, että haluan käydä Laaksosta käsin kuvauksissa, osaston ylilääkäri sanoi, että kuule, täältä ei ole kukaan koskaan töissä käynyt.

Peuhu sai kuitenkin tahtonsa läpi. Tv-kuvauksiin hän saapui aina pyörätuolilla.

– En kysellyt paranemisennusteita vaan ajattelin koko ajan, että kyllä minä vielä nousen.

Paheina pulla ja suklaa

Jälkeen päin ajatellen aivoinfarktinkin voi ajatella lisänneen nöyryyttä ja ymmärrystä elämää kohtaan.

– Omalla kohdallani voin sanoa ainakin, että kyllä elämä opettaa jos ei muuta niin hiljaa kävelemään, Peuhu sanoo.

Toki välillä harmittaakin, kun keho ei pysy aina mielen kintereillä.

– Jos kroppani olisi kunnossa, varmasti hulluttelisin nykyistä enemmän. Olen kuitenkin oppinut ottamaan vähän rauhallisemmin, enkä lähde enää ihan kaikkeen mukaan, Peuhu kertoo.

Hyvinvointiinsa hän vaikuttaa elämäntavoillaan. Arkeen kuuluu liikuntaa, terveellinen ruokavalio ja kunnon yöunet.

– Seurassa saatan ottaa sentin tai kaksi kuohuviiniä, mutta muuten en käytä alkoholia. Se vaan ei enää maistu.

Paheitaan eli pullaa ja suklaata Peuhu välttelee tietoisesti. Pullia hän ei leivo lainkaan eikä osta kaupastakaan kerralla kuin yhden tai kaksi, puolisolleen.

Dieeteistä Peuhu kertoo kokeilleensa kaikki mahdolliset. Itselle toimivaksi on osoittautunut 16:8-pätkäpaasto, jossa ravintoa saa nauttia kahdeksan tunnin aikana ja muu aika vuorokaudesta paastotaan.

Haaveissa lastenohjelma 

Peuhun kaikki intohimot liittyvät jollain tavalla hänen työhönsä. Hän lukee paljon, seuraa uutisia ja ajankohtaisohjelmia sekä kirjoittaa ”aina ja joka paikassa”.

– Teksteissäni on paljon huumoria. Näen kaiken vähän hullunkurisesti, ja olen kirjoittanut satujakin, mutta en ole näyttänyt kenellekään.

Piirtäjänä Peuhu sanoo jääneensä sille tasolle, jolla hän oli 18-vuotiaana taideopinnot lopettaessaan.

– Vaan eihän sitä tiedä, jos rupean tässä vielä piirtämään, Peuhu sanoo.

Ammatillista unelmista hän mainitsee halun tehdä lastenohjelmia.

– Näyttelemistä kohtaan tunnen niin infernaalista intohimoa, että en halua edelleenkään jäädä eläkkeelle. Minusta ihmisen tutkiminen on mielenkiintoisin asia tässä maailmassa.

Lue myös:

Milloin kannattaa jäädä eläkkeelle? Vertaile eri vaihtoehtoja

Näin unelmoin tekeväni eläkkeellä – ja näin todellisuudessa kävi‍

Osittaista vanhuuseläkettä saava Hannele: “Paras päätökseni ikinä”‍