Haluan ryhtyä yrittäjäksi! Ajatus kypsyi forssalaisen Kaisa Väisäsen, 66, päässä pikku hiljaa. Kun Väisäsen eläkepäivät alkoivat lähestyä, hän työskenteli it-kouluttajana. Väisänen alkoi pohtia, miksei jatkaisi työntekoa eläkkeelläkin.

– En ole koskaan haaveillut siitä, että olisin vain laakereillani tai vain matkustelisin. Sen sijaan haaveeni oli, että kunto ja terveys säilyvät, jotta voin nauttia elämästä ja tehdä töitä sen verran kuin haluan, Väisänen kertoo.

Heti eläkkeelle jäätyään Väisänen ryhtyi kevytyrittäjäksi.

– Teen yrittäjänä samoja töitä kuin työelämässäkin. Valokuvaan tuotteita naisyrittäjille ja omaan blogiini sekä järjestän it-koulutuksia eläkeläisille. Lisäksi toimin henkilökohtaisena avustajana, sillä haluan myös auttaa.

Vapaa voi olla monella tapaa

Nuorempana Väisänen vielä ajatteli, että eläkkeelle jäädessä olisi ihanaa olla vapaa työstä ja velvollisuuksista.

– Eläkkeellä huomasin, että vapaa voi olla niin monella tavalla. Koska en tykkää olla paikallani, ja terveyttä ja energiaa riittää, teen mielelläni työtä ja touhuilen monenlaista, Väisänen sanoo.

Toinen Väisäsen eläkesuunnitelma liittyi itsenäiseen elämään.

– Halusin nauttia elämästäni myös niin, että olen kokonaisvaltaisesti itsellinen nainen. Eläkkeelle jäätyäni erosin ja ostin omakotitalon. Kutsun itseäni uusioneidiksi, Väisänen sanoo nauraen.

Väisänen asuu nyt ensimmäisessä itse omistamassaan talossa. Hän harrastaa remontointia ja puutarhanhoitoa, ja harrastuksia saa toteuttaa kodissa mielin määrin.

– Minulle lepoa on tehdä sellaista työtä, jossa kädenjälkeni näkyy.

Kaisa Väisänen on tehnyt eläkkeellä yrittäjänä töitä juuri sen verran, kun hänelle itselle sopii. 

Toiveissa olivat arkiset asiat

Kunpa voisi vain lukea ja levätä. Ennen eläkkeelle jäämistä mikkeliläinen Markku Koponen, 64, haaveili eniten vapaasta ajasta, jossa ei olisi rajoitteita. Suurin toive oli, että vuosien varrella kertyneen työväsymyksen voisi karistaa pois.

Koponen työskenteli urallaan ensin yrittäjänä ja myöhemmin yksityisen ja kunnan palveluksessa ensihoidossa ja sairaankuljetuksessa. Hän myös opetti alaa, oli mukana erilaisissa työhön liittyvissä toimikunnissa ja aloitti viisikymppisenä hallinto-oikeuden opinnot.

– Työurani kesti 43 vuotta, ja työ oli hyvin hektistä. Lisäksi vaadin itseltäni paljon. Olin työnarkomaani, Koponen kuvailee itseään.

– Eläkkeellä halusin tehdä arkisia asioita, joille ei työssä käydessä ollut aikaa ja voimia.

Kun eläkepäivät kaksi vuotta sitten koittivat, Koposen toive toteutui. Aluksi hän ihan konkreettisesti vain lepäsi: nukkui aamuisin pidempään ja otti päiväunia. Palautumista auttoi myös ulkoilu ja liikkuminen.

– Kun aikataulut jäivät pois, se väsytti henkisesti ja fyysisesti. Vie jonkin aikaa, että väsymys lähtee pois.

Ei sittenkään pelkkää lepoa

Aikaa riitti vihdoin myös lukemisharrastukselle. Töissä käydessä Koponen olisi tykännyt lukea, mutta siihen ei kerta kaikkiaan riittänyt virtaa. Nyt hän vietti aikaa nojatuolissaan ja kahlasi läpi elämäkertoja ja poliittisia kirjoja.

– Lukiessa pääsi hyvin irti työelämästä. Nykyään minulla on yleensä aina pari kirjaa kesken.

Pikku hiljaa väsymys on helpottanut, ja Koposen mieleen on noussut uusia suunnitelmia.

Aikaisemmin Koponen oli haaveillut poliittisesta vaikuttamisesta, mutta se ei mitenkään mahtunut kalenteriin. Nyt hän on ehdokkaana OP:n edustajistovaaleissa‍ ja aikoo lähteä ehdolle myös maakuntavaaleihin.

– Halu päästä vaikuttamaan on jollain tapaa verissä, ja haluan antaa työelämässä saamiani kokemuksia eteenpäin.

Eläkepäivät eivät siis ole pelkkää lepoa. Muutakin tekemistä on ilmaantunut. Koposta pyydettiin yllättäen avuksi tutkimus- ja kirjahankkeeseen, jossa tutkitaan toisen maailmansodan aikana käytettyjä sairaankuljetusjunia. Hän on muun muassa kerännyt tutkimusmateriaaleja Kansallisarkistossa ja oikolukenut artikkeleita ahkerasti.

– Nyt kun työväsymystä ei enää ole, tutkimuksen tekeminen ei tunnu rankalta vaan enemmänkin mielenkiintoiselta, Koponen sanoo.

Matkahaave toteutui

Olisipa kiva, jos eläkkeellä voisi matkustella, riihimäkeläinen Tuula Virtanen, 65, ajatteli työelämässä ollessaan. Virtanen oli aikoinaan kierrellyt ulkomaita paljonkin, mutta avioeron myötä matkustelu väheni.

– Töissä käydessä olin väsynyt ja tuli sairauttakin, joten en pystynyt matkustelemaan, Virtanen sanoo.

Haaveissa oli myös lapsenlapsien hoitaminen, mutta Virtasen omilla lapsilla ei ollut vielä jälkikasvua.

Virtasen molemmat haaveet ovat toteutuneet. Hän jäi työkyvyttömyyseläkkeelle viisi vuotta sitten kuusikymppisenä, ja kaksi vuotta sitten hän vaelsi Espanjassa Santiago de Compostela - pyhiinvaellusreitillä.

Tilaisuus tuli vastaan, kun Virtasen ystävä pyysi häntä mukaan seurakunnan järjestämälle matkalle.

– Matka oli todella hieno ja mieleenpainuva. Vaelsimme kuuden päivän aikana 120 kilometriä upeissa maisemissa.

Kuukausi sitten Virtasesta tuli isoäiti. Hänen poikansa sai tyttövauvan, jota Virtanen on käynyt ahkerasti hoitamassa jo viikoittain.

– Nyt sen vasta tajuaa, miten paljon on odottanut, että saisi hoitaa lapsenlasta. On kiva saada seurata tytön kasvua läheltä.

Eläkkeellä syntyi uusia unelmia

Virtanen on toteuttanut muitakin, vasta eläkkeellä syntyneitä unelmiaan. Hän lähti mukaan seurakunnan vapaaehtoistyöhön, ja on aloittanut uusia liikuntaharrastuksia, muun muassa etäjumpat ja Lavis-lavatanssijumpan.

– Kun olen päässyt sitku-elämästä ja kellotetusta arjesta, minulle on auennut, että ilon aiheet täytyy ottaa pienistä arjen asioista. Muuta ei välttämättä tarvita, tässä hetkessä eläminen riittää, Virtanen sanoo.

Lue myös:

Miten eläkeikään kannattaa varautua taloudellisesti? Asiantuntija neuvoo‍

Osittainen varhennettu eläke voi keventää viimeisiä työvuosia‍