Niityt, hakamaat ja metsälaitumet – neljäsosa uhanalaisista lajeista kasvaa perinneympäristöissä, joiden määrä on vähentynyt dramaattisesti
Lisää aiheesta
Perinnebiotyyppi on perinteisen karjatalouden muovaama luontotyyppi, jonka pinta-ala on romahtanut miljoonista hehtaareista murto-osaan. Perinnebiotoopeilla elää silti edelleen noin neljäsosa maamme uhanalaisista lajeista, joihin kuuluu kasvien lisäksi esimerkiksi sieniä ja hyönteisiä. Maa- ja kotitalousnaiset tekee työtä perinnebiotooppinen ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi.
Perinnebiotooppien eli luonnon monimuotoisuudelle tärkeiden perinneympäristöjen määrä on vähentynyt Suomessa yli 90 prosenttia viimeisen 50 vuoden aikana. Siksi jäljellä olevien perinnebiotooppinen säilyttäminen on äärimmäisen tärkeää.
– Perinnebiotyyppi on perinteisen karjatalouden muovaama luontotyyppi, kertoo maisema- ja ympäristöasiantuntija Saara Ryhänen Etelä-Savon Maa- ja kotitalousnaisista.
– Alun perin perinnebiotoopit toimivat karjalle laitumina ja tuottivat talvirehun. Niitä laidunnettiin ja niitettiin, ja toisinaan myös lehdestettiin eli kerättiin lehtikerppuja, jotta saatiin karjalle ravintoa. Perinnebiotoopeilla on edelleen merkitystä rehun tuottamisessa, mutta päätavoitteena on hoitaa arvokasta, lajirikasta elinympäristöä.
Ryhänen on jo pidemmän aikaa laatinut perinnebiotooppien hoitosuunnitelmia maatalousyrittäjille ja tehnyt myös perinnebiotooppi-inventointeja.
Maa- ja kotitalousnaiset on valtakunnallinen asiantuntijajärjestö, jonka pyrkii muun muassa kehittämään maiseman- ja luonnonhoitoa, vahvistamaan ruoka- ja ravitsemusosaamista ja edistämään pienyrittäjyyttä. Tavoitteena on hyvä elinympäristö ja elinvoimainen maaseutu.
Tyypilliset perinnebiotoopit
- Niitty. Puuton, ruohoa ja heinää kasvava maa-alue. Alun perin se on tarkoittanut karjan talvirehuksi niitettyä aluetta. Nykyään niityt ovat pääasiassa laitumina. Erilaisia niittytyyppejä ovat muun muassa kuiva niitty eli keto, tuore niitty tai rantaniitty.
- Hakamaa. Karjanlaidunnukseen käytetty, normaalisti aidattu metsä- tai niittyalue.
- Metsälaidun. Karjanlaidunnusalue, jossa puuston peittävyys on suurempi kuin hakamailla.
Tyypillisimpiä kasveja ovat esimerkiksi päivänkakkara, harakankello, kissankello, ahomansikka ja ketoneilikka. Myös useat hyönteiset tarvitsevat perinnebiotooppeja elinympäristökseen.
Yhdessä rakennettujen maisemien kanssa perinnebiotoopit muodostavat perinnemaiseman.
Perinnebiotooppi-inventointi alkoi 1990-luvulla
Suomen ympäristökeskuksen johdolla tehtiin perinnebiotooppien ensimmäinen valtakunnallinen inventointikierros vuosina 1992–1998. Siinä tutkittiin perinnebiotyyppien luontotyyppejä ja kasvilajeja. Eniten valtakunnallisesti merkittäviä alueita oli Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla ja Lapissa.
Inventoinnin loppuraportin mukaan merkittävien perinnebiotooppien pinta-alasta vajaa kolmannes oli metsälaitumia. Tuoreita niittyjä, merenrantaniittyjä, hakoja ja suoniittyjä oli kaikkia noin kymmenen prosenttia kokonaisalasta. Nummien, kallioketojen ja ketojen sekä kaskimetsien osuudet jäivät 1–2 prosenttiin.
Ensimmäisen valtakunnallisen inventoinnin tulokset olivat hälyttäviä. Merkittäviä perinnebiotooppeja oli löytynyt selvästi odotettua vähemmän, vain 18 640 hehtaaria, josta pieni osa on hyvässä kunnossa.
Kaikki perinnebiotooppien luontotyypit ovat uhanalaisia.
Perinnebiotooppityyppien tila osoittautui paljon huonommaksi kuin alun perin arvioitiin. Hoidettuja alueita oli jäljellä noin 10 000 hehtaaria, mutta niiden tilaa heikensivät puuston määrän lisääntyminen sekä ravinnetason nousu keinolannoituksen, lisärehun antamisen ja kylvönurmivaltaisen laidunnuksen takia. Kaikki perinnebiotooppien luontotyypit ovat uhanalaisia.
Perinnebiotoopit ovat myös tärkeitä uhanalaisten kasvien elinympäristöjä. Niistä inventoinnissa koottiin tietoja lähinnä vain putkilokasveista. Uhanalaisia lajeja löydettiin odotettua vähemmän, mikä myös kuvasti perinnebiotooppien heikkoa tilaa.
Perinnebiotooppien hoito kannattaa
Perinnebiotooppien tilasta on saatu lisää tietoa ensimmäisen inventointikierroksen jälkeen. Tällä hetkellä arvioidaan, että perinnebiotoopeilla elää noin neljäsosa eli yli 350 uhanalaisista lajeista, joihin kuuluu kasvien lisäksi esimerkiksi sieniä ja hyönteisiä.
– Arvion mukaan perinnebiotooppeja on hoidon piirissä tällä hetkellä noin 30 000 hehtaaria, Ryhänen sanoo.
– Ympäristöministeriön käynnistämän Helmi-elinympäristöohjelman tavoitteena on tuplata määrä vuoteen 2030 mennessä.
Maa- ja kotitalousnaiset tekee maanomistajien ja maatalousyrittäjien kanssa yhteistyötä perinnebiotooppien hoidossa, josta myös voi tehdä maatalouden ympäristösopimuksia.
– Mietimme jokaisen kanssa yksilöllisesti, miten heidän perinnebiotoopissaan saadaan paras mahdollinen lopputulos. Laiduntaminen on hoitomuotona paljon yleisempi kuin niittäminen.
Jos maanomistaja ei pysty itse järjestämään perinnebiotooppiensa hoitoa tai karjanomistajalla on tarvetta lisälaitumille, he voivat ilmoittaa maa-alueensa ja karjansa laidunpankki.fi-palveluun. Myös monet luonnonsuojeluyhdistykset hoitavat perinnebiotooppeja vuotuisilla talkoilla.
Tienpientareet ja voimajohtoalueet uusia paikkoja
Tienpientareet ja voimajohtoalueet ovat uusia ympäristöjä, joille perinnebiotooppien kasvilajit ovat päässeet leviämään viime aikoina. Niitä pyritään pitämään avoimina ja puuttomina, joten ne sopivat mainiosti tähän tarkoitukseen.
Perinnebiotoopit ovat monimuotoisia, lajirikkaita perinneympäristöjä, joilla on muitakin kuin luontoarvoja.
– Ne ovat myös osa yhteistä kulttuuriperintöä, jota olisi hyvä säilyttää ainakin jossain määrin esteettisten ja maisema-arvojen lisäksi, Ryhänen sanoo.
Valtakunnallinen perinnebiotooppien päivitysinventointi on tehty vuosina 2019–2023. Sen tulosten myötä selviää tarkemmin, mihin suuntaan perinnebiotooppien tila on muuttunut viime vuosina.
Lue myös:
"Tavoitteena olla maailman vastuullisin vodka"
Suomella olisi valtteja ruokaviennissä, kunhan ne osattaisiin käyttää hyödyksi
Minna Kurttilasta tuli metsänomistaja sukupolvenvaihdoskaupan myötä