Antellin Tomi Lantto: Perheyritystä ei voi vain työntää seuraavalle sukupolvelle

Perheyritys on saattaen vaihdettava, ihan kuten vanhat junat, oli Antellin perheyritystä vuodesta 1976 johtaneen Ilkka Lanton oppi lapsilleen. Katri Antellin vuonna 1880 perustama kahvila- ja leipomoyritys on iso osa oululaista identiteettiä. Vuosituhannen vaihteeseen mennessä se oli kasvanut valtakunnalliseksi toimijaksi ja laajentunut henkilöstö- ja lounasravintolapuolelle.

Sukupolvenvaihdosta suunniteltiin neljä vuotta. Kaupat osakkeista tehtiin ensin. Vetovastuuseen Lanton lapset astuivat vaiheittain.

Ensin Annukka Lantto astui Antell Leipomoiden toimitusjohtajaksi vuonna 2002, ja Ilkka Lantto katsoi puoli vuotta hänen toimiensa perään. Sisaruksista nuorempi, Tomi Lantto hyppäsi Antell Ravintoloiden vetovastuuseen kesäkuussa 2003, ja isä kulki puoli vuotta rinnalla.

Nuoren toimitusjohtajan taakka oli merkittävä ja pesti yksinäinen, Tomi Lantto muistelee ensiaskeliaan 33-vuotiaana toimitusjohtajana. Vastuu painoi harteilla kuin musta möykky.

– Aiemmin talouspäällikön assistenttina tai ravintolaliiketoiminnan johtajan alaisuudessa saatoin aina kysyä tai ehdottaa esimiehelleni asioita – ja usein he sanoivat että ”Tomi ei, tuo ei olisi meidän strategiamme mukaista”. Yhtäkkiä tuoreena toimitusjohtajana tajusin, että nyt minun tehtäväni on nimenomaan olla se, jolta kysytään ja joka linjaa päätöksiä. Kun sen oivalsin, möykky katosi, Tomi Lantto muistelee.

Tajusin, että minun tehtäväni ei ole ehdottaa ja kysyä, vaan minä olen se jolta kysytään, ja joka linjaa päätöksiä.

Tärkeänä tukena oli myös Perheyritysten liitto ja sen nuorelle perheyrittäjäpolvelle suunnattu Next-työryhmä, jossa Lantto sai koulutusta omistajuuteen. Noilta ajoilta Lantolle on jäänyt tärkeitä sparraajia ja ystäviä, kuten SOLin Peppi Kaira, jolle voi aina soittaa ja kysäistä neuvoa.

Kivet pois kengistä

Kaksi sisarusta, joilla molemmilla oli kiinnostusta ja osaamista sekä kaupallinen koulutus perheyrityksen johtoon. Miten jakaa vastuuta, millä tavalla kaksipäinen kotka voi menestyä?

Sitä mietittiin alussa paljonkin, Tomi Lantto myöntää. Molemmat olivat olleet perheyrityksessä kesätöissä jo koko nuoren ikänsä, Tomi erityisesti leipomolla, Annukka ravintolapuolella. Nyt vastuut jaettiin toisinpäin, mikä tarkoitti sitä, että ymmärrettiin toisen vetämää liiketoimintaa.

Vaikka molemmilla oli oma tontti, paljon hoidettiin yhdessäkin. Antell Ravintoloilla ja Antell Leipomoilla oli esimerkiksi yhteinen rahoitus ja yhteinen henkilöstöpolitiikka. Toimintatavaksi sisarusten kesken sovittiin heti alussa, että sanotaan saman tien, jos on kivi kengässä, ja puhutaan se auki.

Kivet saatiin pois kengistä puhumalla.

Kiviä tuli kenkiin puolin ja toisin, mutta keino päti ja pätee edelleen.  Sittemmin Annukka Lantto siirtyi Antellin varatoimitusjohtajaksi, ja nykyisin hän toimii hallituksen jäsenenä.

Toinen hyväksi havaittu keino on ollut toimitusjohtajan säännölliset kuukausipalaverit hallituksen puheenjohtajan kanssa. Neuvo periytyy Tomin Viljo-ukilta, joka vinkkasi, että hallituksen puheenjohtajan on ikävä mennä toimitusjohtajan luokse utelemaan, mitä tapahtuu. On paljon parempi. jos toimitusjohtaja käy kertomassa hallituksen puheenjohtajalle miten asiat sujuvat ja mitä on tapahtumassa.

Tomi kävikin isänsä kanssa säännöllisesti kuukausipalavereja vuosina 2003–2018, eli niin kauan kuin tämä toimi hallituksen puheenjohtajana. Tapa on jatkunut nykyisen hallituksen puheenjohtajan Terho Kalliokosken kanssa.

Korona vei perheyrityksen kvartaalista kymmenen vuotta

Yksi Tomi Lanton yrittäjänuran kovimmista paikoista oli, kun Antellin 138-vuotias leipomotoiminta jouduttiin lakkauttamaan vuonna 2018. Se tarkoitti surutyötä paitsi oululaisille, myös koko suvulle.

Tomi sanoo nostavansa hattua Antell Leipomoiden henkilökunnalle.  Kaikki leipomon 101 työntekijää irtisanottiin, ensin johtoryhmä, sitten muut. Siitä huolimatta koneet kävivät täysillä. 101 työntekijästä 100 jatkoi työtään loppuun asti.

– Tomi, ajateltiin hoitaa tämä kunnolla viimeiseen asti, paistaja sanoi Tomille, joka liikuttuu vieläkin kertoessaan asiasta.

Toinen Tomin johtajavuosiin osunut kova paikka oli koronakriisi. Miestä sieppaa, miten kriisi yhteiskunnassamme hoidettiin. Hän sanoo ymmärtävänsä asian poliittisen puolen, mutta ei sitä, miten johtajuutta näytettiin pelkästään ravintola-alaa rajoittamalla. Lain mukaisesti ravintoloille luvattiin korvata rajoitusten aikana tapahtuneet kohtuulliset taloudelliset menetykset, mutta lopulta Antellillekin korvattiin koronatukina alle 5 % liikevaihdosta.

Antellille korona tarkoitti sitä, että kasvusta karkasi 10 vuotta. Toimipisteitä ja ihmisiä jouduttiin irtisanomaan, ja yritys joutui ottamaan neljä miljoonaa euroa lisää lainaa.

Siitä kolme miljoonaa on maksettu pois ja neljäskin maksetaan ensi vuonna, mutta tapahtunut heikensi vahvasti Lanton luottamusta poliittiseen päätöksentekoon eikä unohdu mielestä ikinä. 

Yrittäjyyden tulee olla oma päätös

Perheyritys pitää osata siirtää seuraavalle sukupolvelle. Sekin Lantoilla on edessä jossain vaiheessa. Tomi Lantto sanoo uskovansa isänsä viisauteen:
Jos lapsissa on yrittäjyyttä, anna heille firma johdettavaksi. Jos omistajuutta, laita heidät hallitukseen. Jos ei kumpaakaan, myy ajoissa.

Suvun lapsista tulee hyviä omistajia, uskon. Mutta tuleeko heistä yrittäjiä, se jääköön heidän itse päätettäväkseen.

Hänen ja sisko-Annukan perheillä on molemmilla kolme lasta, joista esikoiset Kasper ja Olli-Ilari opiskelevat kauppatieteitä ja ovat olleet firmassa jo kesätöissä. Osa lapsista opiskelee ihan muuta alaa, osa on vielä koulunpenkillä. 
Aika näyttää, siirtyvätkö he aikanaan yrityksen johtoon. Tomi Lantto sanoo uskovansa, että suvun lapsista tulee hyviä omistajia. He ymmärtävät ihmisten ja myös rahan arvon.

– Mutta en tiedä tuleeko heistä yrittäjiä. Se jääköön heidän itse päätettäväkseen. Perheyritystä kun ei voi työntää seuraavalle sukupolvelle. On olennaista, että yrittäjyys on oma päätös, Lantto sanoo.

Lanton lapset ovat nähneet mitä ravintolayrittäjän elämä on. Tomi Lanttokin viettää vuodesta sata yötä matkoilla, eli lapsilla ei ole romanttista kuvaa johtajan työstä.

Omenahyve yhteiseksi omaisuudeksi

Oulussa tunnetaan paitsi Antell ja Lantot, myös Antellin omenahyve. Sikäläinen kansallisherkku leivottiin näihin päiviin asti Katri Antellin 1800-luvulta peräisin olevalla reseptillä.

Antell Leipomoiden lopettaessa hyveen valmistus ja koneet myytiin toiselle perheyritykselle, kuopiolaiselle Trubelle. Koronan myötä jouduttiin kuitenkin jättämään hyvästit myös trubelaisten valmistamalle omenahyveelle.

Kuvaavaa on, että Antell teki kunniaa vanhalle reseptille ja Oululle julkistaessaan siihen asti salassa pidetyn reseptin‍ kaikelle kansalle. Reseptiä on hieman yksinkertaistettu, jotta sen valmistus onnistuu kotikeittiöissä, mutta aidolta Antellin omenahyveeltä se maistuu kuitenkin.

Tomi Lanton ajatuksia aiemmin OP Mediassa:

Vahvat taseet ja pitkäjänteinen johtaminen ovat perheyritysten voimavaroja | OP Media‍