Reilu tunti vesijuoksua, höyrysauna ja vasta sitten kotiin aamiaiselle. Helsinkiläinen Jorma Väliaho, 77, on aloittanut aamun jälleen itselleen mieluisimmalla tavalla.

– Olen käynyt Vuosaaren uimahallissa niin kauan kuin se ollut olemassa, montakymmentä vuotta, Väliaho kertoo.

Uimahallilta kotiin hänellä on vain kivenheiton matka. Palvelutalo Ceciliassa asuu kaikin puolin tyytyväinen mies.

– Ennen muuttoani kävin tutustumassa kolmeen eri Vuosaaressa sijaitsevaan palvelutaloon. Tämä paikka oli suhteessa edullisin ja palvelujen, eli kauppakeskuksen, metron ja uimahallin sijainnin kannalta paras vaihtoehto, Väliaho kertoo.

Hänen neljännessä kerroksessa sijaitsevaan kotiinsa tulvii valoa. 42 neliön kokoisessa huoneistossa on tilava makuuhuone sekä yhdistetty olohuone-keittiö. Parvekkeelle on esteetön pääsy.

– Yhteiskäytössä meillä on myös erilaisia juttunurkkauksia, sauna, pesutupa, ruokasali, talvipuutarha ja kuntosali, Väliaho luettelee.

Jorma Väliahon entisestä kodista oli vajaan puolen kilometrin muuttomatka Ceciliaan. Myös Kaija Ottelin asui Vuosaaressa jo ennen Ceciliaan siirtymistään

Pojan perhe tuki valintaa 

Vuosaari on Väliaholle niin pitkältä aikaa rakas kaupunginosa, että Vuosaaresta hän ei olisi ollut valmis tinkimään edes palvelutaloon päästäkseen.

– Olen asunut täällä siitä saakka, kun työni siirtyi Vuosaaren telakalle 1970-luvun alussa. Täällä ovat niin parhaat pyöräily-, hiihto- kuin kävelymaastotkin, Väliaho perustelee.

Kun hänelle tuli asunnonvaihtotilanne eteen 72-vuotiaana, hän ei edes harkinnut uuden omistus- tai vuokra-asunnon hankkimista.

– Minusta oli luontevaa valita juuri tämä asumismuoto, koska ikää tulee kuitenkin lisää, Väliaho sanoo.

Yksityiseen palvelutaloon muuttamista helpotti se, että Väliaholle kertyi puskuria omistusasunnon myynnistä. Väliahon poika ja tämän perhe kannustivat Väliahoa hakeutumaan juuri palvelutaloon.

– He iloitsivat ratkaisustani siksikin, että myös he asuvat Vuosaaressa ja täällä meidän on helppo tavata toisiamme.

Korona-aikana aiempaa nuorempia muuttajia

Cecilian asukasvalinnoista vastaava Iina Lindberg kertoo, että Ceciliaan muutetaan keskimäärin 80 + -vuotiaina. Jorma Väliahon ikäluokasta eli 1940- ja 1950 -luvuilla syntyneistä Ceciliassa puhutaan nuorina senioreina.

– He pääsevät poimimaan rusinat pullasta, mitä yhteisölliseen toimintaamme tulee, Lindberg sanoo.

Hän kertoo, että monet Ceciliaan muuttaneet ikäihmiset ovat halunneet sinnitellä kotona niin kauan kuin mahdollista. Korona-aikana palvelutaloon pyrkijöiden keski-ikä on laskenut.

– Entistä useammat seniorit ovat alkaneet ennakoida tulevaa palvelujen tarvettaan ja kotoa pois siirtymistä, Lindberg kertoo.

Jorma Väliaho ja asukasohjaaja Kadri Arffman iloitsevat siitä, että palvelutalossa päästään taas pian bingoamaan.

HelsinkiMission ylläpitämä palvelutalo ei ole muistiyksikkö. Asukaspaikkaa hakevilta kysytään lääkärintodistusta ja muistitestin tulosta.

– Jos täällä ollessa sairastuu, täällä asuminen voi kyllä jatkua, Lindberg sanoo.

Tällä hetkellä palvelutalon asukkaiden keski-ikä on 86 vuotta. Iäkkäin muuttaja tuli taloon 97-vuotiaana.

– Hän sai elää meillä vielä monta hyvää vuotta, Lindberg kertoo. 

Sairaanhoitajan päivystys kuuluu perusmaksuun

Palvelutalossa asukkaat maksavat vuokran yhteydessä peruspalvelumaksun, joka kattaa muun muassa ympärivuorokautisen hoitajan päivystyksen ja turvarannekkeen.

– Onneksi täällä ei ole pakko maksaa esimerkiksi lounasruokailuista, kuten monessa muussa palvelutalossa. Minä ostan joskus lounasravintolamme hävikkiruokaa, mutta yleensä kokkaan itse, Jorma Väliaho kertoo.

Se, että hän ei joudu nojaamaan pelkkiin julkisen puolen vanhuspalveluihin jatkossakaan, tuo Väliaholle turvaa.

– Kyllä se yksin asuminen ja häthätää käyvät hoitajat kurjalta näyttää, Väliaho pohtii.

Ceciliassa hänellä menee vuokraan ja peruspalvelumaksuun yhteensä vähän yli 1200 euroa kuukaudessa.

Mikäli omat voimat heikkenevät, Ceciliassa on tarjolla kauppakassipalvelu sekä hoiva-, siivous- ja lääkehoitopalveluja.

– Meidän ei ole kuitenkaan pakko hankkia palveluja tätä kautta, vaan voimme tilata apua myös muilta yksityisiltä palveluntarjoajilta, Väliaho kertoo.

”Elän päivän kerrallaan”

Viisi palvelutalossa vietettyä vuotta ovat olleet Väliaholle terveydellisesti hyvää aikaa. Kovakuntoinen mies ei ole jäänyt lepäämään laakereilleen silloinkaan, kun uimahalli ja Cecilian kuntosali ovat olleet koronan vuoksi suljettuina.

– Olen kävellyt tänä aikana enemmän kuin koskaan elämässäni, hän kertoo.

Ikääntymiseen Väliaho suhtautuu rauhallisesti.

– Tykkään elää päivän kerrallaan, onneksi emme tiedä, mitä huominen tuo tullessaan.

Jos Jorma Väliaho ei pääse kuntosalille, kotona oleva joogamatto, käsipainot ja jumppapallo ovat ahkerassa käytössä.

Terveytensä suhteen Väliaho on kokenut kaksi isoa töyssyä. Eläkkeelle joutuessaan hän oli vain 44-vuotias.

– Ensin vasen silmäni sokeutui tulehduksen seurauksena, ja kun myös toisen silmäni näkökyky oli vaarassa pari vuotta myöhemmin, silmäklinikan lääkäri määräsi minulle eläkkeen.

Vajaa parikymmentä vuotta myöhemmin Väliaholla todettiin maksasyöpä.

– Sen voitin sädehoidon ja leikkauksen avulla. 

Bingoa, tuolijumppaa, yhteislaulua 

Eläkeläisenä Väliaho on huoltanut aktiivisesti myös mieltään ja muistiaan. Vaikka hänellä ei ole muistioireita, Väliaho on osallistunut jo vuosien ajan Helsingin muistiyhdistyksen ja HelsinkiMissionin järjestämiin ryhmiin.

– Ennen koronaa kävin joka tiistai Albertin olohuoneessa, jossa kahvitellaan, kuunnellaan erilaisia esiintyjiä ja samalla porukalla tehdään retkiäkin.

Myös Vuosaaren urheilutalolla kokoontuva jumppa- ja muistiryhmä on kuulunut Väliahon viikko-ohjelmaan pitkään.

– Olen mukana ryhmissä mielekkään seuran ja tekemisen vuoksi.

Yksinäisyyttä Väliaho ei ole joutunut kokemaan vaikka harrastukset ovat olleet koronatauolla.

– Tunnen kaikki talomme yli sata asukasta ainakin ulkonäöltä, ja täällä on aina joku, jonka kanssa vaihtaa kuulumisia.

Väliaho on juuri kuullut, että palvelutalossa tauolla olleet bingo, tuolijumppa ja yhteislaulutilaisuuden jatkuvat ensi viikolla. Keväällä ja kesällä Cecilian väki kokoontuu jälleen omalla pihalla.

– Viime kesänä pystyimme istuttamaan yhdessä kasveja, ja varsinkin ensimmäisen omenapuumme ensimmäinen omena oli iso juttu, Väliaho kertoo.

Lue myös:

Ikääntyneiden asuminen – miten löytää seniorille loppuelämän koti?

Mistä apua ikääntyvälle? – Anuliina asuu muistisairaan äitinsä kanssa saman katon alla

Neljä asiaa, joista kannattaa puhua ikääntyvien vanhempien kanssa jo tänään