Pihtiputaan keskustasta lähtee idyllinen pikitie pieneen Alvajärven kylään. Noin 16 kilometrin kohdalla tienposkessa seisoo nätti, puolitoistakerroksinen omakotitalo perinteisen pihapiirin keskellä. Tässä talossa Tuomo Jääskeläinen, 63, on asunut koko ikänsä.

Hän on harvinaisuus: suomalainen muuttaa elämänsä aikana keskimäärin 13 kertaa. Vuonna 2023 kokonaista 286 968 henkilöä muutti Suomessa kunnasta toiseen, kun vuonna 2013 muuttajia oli vain 265 761.

Kunnansisäiset muutot ovat sen sijaan vähentyneet. Vuonna 2023 kunnan sisällä muutti 567 664 henkilöä, kun vuonna 2013 muuttajia oli 578 043.

Maalla elämänrytmi on rauhallinen. Työt tehdään ajallaan, mutta elämässä on muutakin kuin työ.

Tuomo Jääskeläinen ei ole muuttanut koskaan, vaan on halunnut jäädä juurilleen.

– Kertaakaan en ole harkinnut muualle muuttamista. Minun elämäni on täällä kylällä ja tässä kunnassa, hän sanoo.

Maalla elämänrytmi on rauhallinen. Työt tehdään ajallaan, mutta elämässä on muutakin kuin työ.

– Tykkään olla lähellä luontoa enkä ole koskaan kaivannut kaupunkiin. Näissä maisemissa olen tottunut liikkumaan ja metsästämään. Luonnossa liikkumisen lisäksi harrastan reserviläistoimintaa, koska olen rintamamiehen ja lotan jälkeläinen. Sen lisäksi olen mukana kunnallispolitiikassa.

Koti ja kesämökki samassa

Tontti lohkaistiin aikanaan Jääskeläisen isän lapsuudenperheen tilasta. Vuonna 1955 Jääskeläisen vanhemmat alkoivat rakentaa sinne omaa kotia.

Isä kävi kunnan rakennustoimistossa katsomassa pohjapiirustuksia ja aloitti työt valitsemansa pohjan mukaan. Seuraavana vuonna pariskunta rakensi pihapiiriin vielä pienen navetan.

Koko rakennusurakka tuli valmiiksi parin vuoden sisällä, ja muuttamaan he pääsivät vuonna 1957.

Tuomo Jääskeläinen tähyää kotinsa vieressä kulkevalle joelle yllään harmaa paita, sinapinväriset housut ja mustat kumisaappaat.
Jääskeläinen laittaa usein Facebookiin kuvia kotinsa vieressä virtaavasta joesta eri vuodenaikoina.

Vuonna 1968 otettu ilmakuva kertoo, että pihapiiriin on noussut kodin ja navetan lisäksi vielä kolmaskin rakennus. 1990-luvulla taloa peruskorjattiin, ja samalla rakennettiin laajennus sauna- ja pesutiloille.

Vanhat, tunnelmalliset pystyuunit ovat vielä käytössä, ja polttopuut saadaan omasta metsästä. Viitisen vuotta sitten taloon tehtiin ulkoverhousremontti.

– Talomme on mukavalla paikalla, Muurasjärvesta Alvajärveen laskevan joen varrella. Tämä on vähän niin kuin koti ja kesämökki samassa. Joella on mukava vedellä uistinta.

Isän nivelreuma synnytti päätöksen

Jääskeläinen asuu tilalla vaimonsa Eijan kanssa. Viitasaarelta kotoisin oleva Eija ehti tehdä töitä pääkaupunkiseudulla mutta tutustui tulevaan aviomieheensä kotiseudulla käväistessään.

Naimisiin he menivät vuonna 1994. Nyt pariskunnan poika on jo viittä vaille valmis energia- ja ympäristötekniikan insinööri ja asuu Espoossa. Paraikaa hän on muutaman päivän vierailulla vanhempiensa luona ja tekee etätöitä.

Jääskeläinen päätti jäädä asumaan kotitilalleen, kun isän nivelreuma alkoi rajoittaa hänen työkykyään. Isän jäädessä sairauseläkkeelle Jääskeläinen oli vasta 18-vuotias.

Tuomo Jääskeläinen silittää lampaan turpaa toinen polvi maassa ja hymyilee.
Jääskeläinen perusti lammastilan sen jälkeen, kun hänen isänsä oli menehtynyt ja perhe päätti luopua lehmistä.

Vuoden 2023 väestötilastojen mukaan 77 prosenttia 18-vuotiaista suomalaisista asui vanhempiensa kanssa, mutta 20-vuotiaista enää 38 prosenttia. Vertailu vuoteen 2019 osoittaa myös, että kotoa muutetaan vuosi vuodelta yhä nuorempana, eikä korona-aika ole kääntänyt tätä trendiä.

– Täällä me asuimme äidin ja isän kanssa, vanhempi veljeni oli jo lähtenyt muualle opiskelemaan ja töihin. Tuntui luontevalta jäädä auttamaan äitiä, kun isän reuma meni pahemmaksi.

Isä oli vointinsa salliessa peltotöissä mukana: hän istui ladon kynnyksellä ja antoi neuvoja.

– Se oli sellaista hiljaista tiedonsiirtoa. Niillä opeilla on menty. Sitten äitikin sairastui Alzheimerin tautiin.

Lammastilalla asustaa 300 määkijää

Jääskeläisen vanhemmilla oli aluksi kolme lehmää ja hevonen. Kaikki maatyöt hoidettiin hevospelillä, kunnes vuonna 1973 taloon hankittiin traktori, harmaa Massey Ferguson. Lehmiä oli enimmillään seitsemän.

– Kun isä kuoli ja äidilläkin oli jo terveys heikentynyt, päätimme luopua lehmistä. Se oli myllerryksen aikaa. Mietimme, että pelkkä peltoviljely ei riitä, ja saimme maaseutukeskuksesta neuvoja lammastilan perustamiseen.

Kuluneet 30 vuotta Jääskeläisten tilalla on kasvatettu lampaita. Emolampaita on noin 120, ja kokonaisuudessaan pääluku on noin 300.

Tuomo Jääskeläinen kanahäkin edessä harmaassa paidassa hymyilevänä.
 Jääskeläisen tilaan kuuluu 36 hehtaaria peltoja, ja niillä kasvaa viljaa ja heiniä lampaille. Tilalla asustaa myös kanoja.

Jääskeläinen on monipuolinen ammattilainen: hän suoritti metsäoppilaitoksessa kursseja työnsä ohella iltaisin ja viikonloppuisin.

Opiskelu oli mieluisaa, sillä metsäasiat kiinnostivat. Sittemmin Jääskeläinen on tehnyt raivaustöitä UPM:lle.

– Sain todistuksenkin. Edellisestä oli kulunut jo 40 vuotta aikaa. Siitä olisin voinut jatkaa, mutta läsnäolokoulutus ei onnistu, kun on lammastila hoidettavana.

Elämää pienellä kylällä

Pihtiputaalla on 3700 asukasta, ja maatilojen määrä on pienemään päin. Alvajärven kylässä oli vielä kymmenen vuotta sitten 12 tilaa, mutta nykyisin niitä on enää neljä. Kylällä on melko hiljaista.

Viime vuosina Pihtiputaalle on muuttanut muutama nuori perhe, joilla on yhteyksiä kylälle. Kylään syntyy lapsia, ja se on Jääskeläisen mukaan elämän merkki.

– Olemme vaimon kanssa lähellä virallista eläkeikää. Töitä aiomme kuitenkin tehdä niin pitkään kuin jaksamme. Yritämme pitää vanhempieni rakentaman talon kunnossa. Olenkin sanonut pojalle, että joudut ottamaan sen riesaksesi, kun meistä aika jättää.