Omaa MINNA MINNA -yritystään pyörittävä kenkäsuunnittelija Minna Parikka, 45, kertoo elämänsä olleen aina spontaania. Elämänasenne heijastuu esimerkiksi niin muuttoihin, sisustamiseen kuin matkustamiseenkin.

– Kaipaan vaihtuvuutta. Minulla ei ole ollut ikinä minkäänlaista mielenkiintoa sitoutua isoihin tavaroihin, eikä inspiraationi virtaa normaaliin tapaan, jos vietän pitkiä aikoja paikoillani Suomessa, Minna sanoo.

Nyt hän kertoo kolmesta kodistaan, joilla on ollut hänelle erityinen merkitys.

Minna Parikan lapsuuskuva
Pikku-Minna kasvoi samassa tutussa ympäristössä Helsingin Pajamäessä.  

1. Lapsuudenkoti Helsingin Pajamäessä

Minna Parikka vietti koko lapsuutensa ja teini-ikänsä Helsingin Pajamäessä. Hän asui syntymäkodissaan 18-vuotiaaksi, minkä jälkeen hän muutti Englantiin.

Pajamäestä Minnan mieleen piirtyy lämpimiä muistoja. Perheen 1950-luvun kerrostalokoti sijaitsi puiden latvojen korkeudella, ja puissa vilisti oravia.

Saman funkkis-talon naapurirapussa asui myös Minnan isoäiti. Ovet lapsenlapsille olivat aina auki.

 – Siihen aikaan, 1980-luvulla, vanhemmat eivät paljon viihdyttäneet lapsia, mutta pihallamme oli aina kavereita. Pystyin jo pienenä liikkumaan yksikseni. Osallistuin kaikkille mahdollisille kädentaitokursseille ja kotonakin virkkasin ja tein pehmoleluja, Minna kertoo.

Neliöitä nelihenkisen perheen kodissa oli 63. Kitsch ja runsaus olivat merkittävässä roolissa.

– Meillä ei todellakaan sisustettu simppelisti suomalaisittain. Isä tykkäsi kierrellä huutokaupoissa, ja kulmahuoneistoomme kertyi paljon antiikkia.

Kodin värimaailma oli 1980-luvulla tummanpuhuva. 1990-luvulla seinät ja huonekalut vaihtuivat väreiltään vaalean raikkaiksi.

Minnan huoneen ilme muuttui varhaisteininä. Seinät hän vuorasi Suosikki-lehden julisteilla, kuten poikabändi New Kids on the Blockin kuvilla.

– Teininä tajusin myös, että joku voi suunnitella kenkiä työkseen. Se oli kuin salamanisku kirkkaalta taivaalta muodista kiinnostuneelle, nuorelle tytölle.

Minna Parikka Lontoon-kotinsa edessä.
Hiukan tärähtäneessä kuvassa Minna Parikka on poikaystävänsä kanssa Lontoon-kodin edessä.

2. Britannian viides koti Lontoossa

Englannissa kenkäsuunnittelua opiskellessaan Minna muutti viidesti viiden vuoden aikana. Opiskelupaikkakunnallaan Leicesterissä hänen oli sopeuduttava ensi alkuun myös opiskelija-asuntolaan.

– Minulla oli oma huone, mutta esimerkiksi kylppäri piti jakaa yhdeksän muun tytön kanssa.

Rakkaimmassa Britannian-kodissaan Minna asui silloisen poikaystävänsä kanssa. Viktorian-aikainen lontoolaistalo sijaitsi lähellä trendikästä Brick Lane -katua.

– Nykyisin sen alueen vuokrat ovat järkyttäviä, mutta me saimme vuokrakaksiomme silloin vielä kohtuuhintaan, Minna kertoo.

Kodin ohitse kulki Viiltäjä-Jack-turistikierroksia.

– Suurkaupungin arki tarkoitti muun muassa sitä, että poikaystäväni haki minut iltaisin kotiin jopa lähellä sijainneelta metroasemalta.

Tyylillisesti Minna kuvailee aikaa jännittäväksi. Englannissa hän tutki niin kulttuuria kuin muotiakin, jossa vallalla olivat hauskuus ja brittiläinen runsaus.

Kotinsa sisustukseen Minna ja hänen poikaystävänsä eivät juuri satsanneet.

– Meillä oli aika siistin simppeliä. Perusjuttuja, joita saimme edullisesti, ja sitten oli jo valmiiksi brittityyliä, kuten kokolattiamatto kylpyhuoneessa, Minna sanoo.

Opiskeluvuosien kimppakämppien jälkeen hän nautti Lontoon-kodin yksityisyydestä.

– En muista yhtään naapuriamme, mutta meille tärkeää olivat niin Lontoon yöelämä kuin kotiviikonloputkin, jolloin söimme sohvalla pizzaa ja katselimme elokuvia.

Minna Parikka kakkoskotinsa ovella.

Villa Luellan koristeelliset, piparkakunmuotoiset räystäät ulottuvat sisäänkäynnille saakka. ”Äsken pihamme kupeessa oli peura, ja kotimme yllä liitelee myös esimerkiksi merikotkia”, Minna kertoo.

3. Vaaleanpunainen unelma rannikolla

Helsinkiin Minna palasi vuonna 2005, kun oli saanut suurkaupunkielämästä tarpeekseen. Hänen Suomen kakkoskotiprojektinsa osui parillakin tavalla taitekohtaan: elettiin koronavuotta 2020, ja Minna oli lopettelemassa pupukengistään tunnetun Minna Parikka -merkkinsä toimintaa.

– Ensin tajusin, että minullahan ei ole mitään tekemistä ensi vuonna, ja pian lähdin katselemaan tontteja.

Kolmannella kerralla tärppäsi.

– Meillä on naapuri vain toisella puolella tonttiamme, eikä toiselle puolelle tulla rakentamaan mitään, sillä siitä alkaa luonnonsuojelualue, Minna esittelee.

Hän ei halua kertoa kakkoskotinsa tarkkaa sijaintia, mutta olemme rannikolla, vajaan tunnin ajomatkan päässä Helsingistä. Niin laituri, pihan kottikärryt kuin kakkoskodin julkisivukin ovat vaaleanpunaisia.

Villa Luella on nimetty Minnan seitsemänvuotiaan tyttären mukaan.

– Luella tarkoittaa naissoturia, ja se on vanha brittiläis-amerikkalainen nimi, Minna kertoo.

Hän piirsi itse alkuperäisen luonnoksen Villa Luellasta, ja arkkitehti Mikki Ristola jatkoi suunnittelua Minnan toiveiden mukaisesti.

Vuonna 2023 valmistui noin 170 neliömetrin kokoinen talo, jonka huonekorkeus on hulppeimmillaan neljä metriä. Alakerrassa korkeaan tilaan on yhdistetty keittiö ja olohuone. Merenpuoleinen seinä on lasitettu lattiasta kattoon, ja ulos terassille päästään liukuovista.

Yläkerrasta löytyy valoa pursuava oleskelutila, joka on alakerran tavoin minimaalisesti kalustettu. Kodin matalammalla puolella sijaitsevat Minnan ja hänen tyttärensä makuuhuoneet, vierashuone, suihku- ja saunatilat. Jopa saunan kiuas tilattiin vaaleanpunaisena.

Vaaleanpunainen värimaailma tarkoittaa Minnalle feminiinistä voimaa.

– Jossain vaiheessa pukeuduinkin enemmän vaaleanpunaiseen ja hiukseni olivat vaaleanpunaiset, mutta täällä Villa Luellassa olen halunnut väriin aika freesin ja modernin otteen. Haluan, että sisätiloissamme korostuu myös käyttämämme puuelementti eli lehtikuusi.

Yhdistelmä tuntuu kaikin puolin hyvältä: herkältä ja kotoisalta.

Kesäisin Minna viettää kakkoskodissaan välillä pitkiäkin aikoja. Muina vuodenaikoina Villa Luellaan tullaan päiväseltään tai viikonlopuksi.

Tänään Minna keskittyy osan päivästä MINNA MINNA -kenkämerkkiin, jonka hän perusti pari vuotta sitten.

– Uudessa tuotannossani kengät ovat taas uudenlaisia. Teemme pieniä sarjoja ja vältämme mahdollisimman paljon muovia ja raskasmetalleja.

Iltapäivän edetessä Minna suuntaa Helsinkiin hakemaan tytärtään koulusta.

Kakkoskodistaan hän aikoo pitää kiinni tiukasti.

– Tämä paikka on sellainen ”tyttöjen talo”, että toivon, että tämä jää jonain päivänä Luellalle, Minna sanoo.

5 kysymystä kodeista

Esine, joka on kulkenut mukanasi kodista toiseen?

En kiinny tavaroihin vaan kierrätän, jos koen, että en tarvitse enää jotain tiettyä esinettä tai asiaa. Tähän saakka asuntoni ovat olleet eri aikakausilta ja muutenkin hirmu erilaisia.

Mitä muistat ensimmäisestä omasta huoneestasi?

Nukuin äidin ja isän kanssa samassa huoneessa viisivuotiaaksi. Siskolta siihen aikaan perimässäni huoneessa oli hurmaava vaaleansininen kukkatapetti. Leluni tuupattiin kotoa pois muuttaneen siskon vanhojen tavaroiden päälle.

Missä kodissasi et viihtynyt ja miksi?

Asuin pari vuotta avarassa, mutta minulle liian valkoisessa asunnossa Helsingin Hernesaaressa. Asunto oli kaikkinensa liian hotellinomainen. Yksityiskohdat puuttuivat, ja värit toimivat vain huonekaluissa.

Mitä muuttaisit nykyisissä kodeissasi?

En tarvitse kahta rauhallista paikkaa, vaan pidän siitä, että kotieni välillä on kontrastia. Helsingin keskustakotini tarjoaa helppoa elämää. Kivat kahvilat ja lounaspaikat ovat lähellä, ja kakkoskotiani arvostan myös sitä ympäröivän luonnon takia.

Millaisesta kodista haaveilet?

Se koti sijaitsisi paikassa, jossa on mahdollista uida ympäri vuoden. En osaa sanoa vielä maata, mutta varmaankin Välimeren alueelta.