Piian pennosista maisterin tilipussiin – Näin suomalainen nainen on hallinnut rahojaan 120:n viime vuoden aikana

Suomessa ei ole tehty tutkimusta naisten pankkitileissä, mutta Ruotsissa on, ja siellä naiset olivat jo 1800-luvulla innokkaita pankkitilien avaajia.

– Naimattomatkin naiset avasivat pankkitilejä jo varhain, koska rahat olivat heidän itsensä hallittavissa. Miesholhooja ei voinut koskea naisen pankkitiliin. Holhooja sai päättää lähinnä kahdesta asiasta: naisen kiinteästä omaisuudesta ja naimisiinmenosta, kertoo Turun yliopiston Suomen historian professori Kirsi Vainio-Korhonen.

Keskeinen asia omaisuudesta puhuttaessa on jako kiinteään ja irtaimeen omaisuuteen. Kiinteää omaisuutta ovat esimerkiksi talot ja metsät, irtainta omaisuutta taas raha.

– Aiemmin kiinteä omaisuus oli sukujen omistuksessa, joten naiset eivät saaneet käyttää sitä vapaasti. Mutta piikakin on saanut satojen vuosien ajan käyttää palkkansa, miten on halunnut, Vainio-Korhonen sanoo.

Vaikutusvaltainen nainen oli leski, sillä keskiajalta lähtien leskinaisilla on ollut valta myös maaomaisuuteensa.

Pohjoismaissa naiset ovat saaneet pitää palkkatulonsa itsellään keskiajalta lähtien. Moni luulee toisin, koska samaan aikaan Anglosaksisissa maissa naimisissa olevat naiset eivät saaneet hallita omaisuuttaan.

– Käteinen raha oli toki ennen harvinaisempaa kuin nyt, ja rahalla ei ollut yhtä suurta merkitystä kuin maaomaisuudella. Naiset tekivät yleensä piian tai palvelustytön töitä ja tienasivat ihan pennosia. Aviomiehellä oli paljon sanomista vaimonsa maaomaisuuteen, mutta mies ei kuitenkaan saanut tehdä vaimon maaomaisuudella kauppaa ilman tämän lupaa.

Vaikutusvaltainen nainen oli leski, sillä keskiajalta lähtien leskinaisilla on ollut valta myös maaomaisuuteensa.

– Edes isät ja veljet eivät voineet tehdä mitään. Leskinainen oli samassa asemassa kuin mies.

Avioliittolaki oli virstanpylväs

Helsingin yliopiston historiantutkija Eeva Kotioja muistuttaa siitä, että 1900-luvun alussa naimattomia naisia oli vain vähän, joten lähes kaikkia naisia koskettivat jossain vaiheessa elämäänsä vaimon taloudelliset ja oikeudelliset rajoitteet.

Aviomiehellä oli vuoden 1929 avioliittolakiin saakka oikeus vaimonsa omaisuuden tuottoon sekä oikeus edustaa vaimoaan oikeudellisissa asioissa.

– Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että vaikka vaimo omisti pellot, miehellä oli oikeus peltojen tuottoon. Vaimo ei myöskään voinut tehdä oikeudellisia sopimuksia ilman puolisonsa hyväksyntää, Kotioja sanoo.

Vuoteen 1919 saakka vaimo ei myöskään saanut käydä töissä ilman miehensä lupaa.

– Vuoden 1929 avioliittolaki oli todella merkittävä virstanpylväs naisten taloudellisen itsenäisyyden kannalta.

Päiväkoti vapautti mammat töihin

Suomessa määrättiin elinkeinovapaus vuonna 1879, ja siitä lähtien myös naisilla oli mahdollisuus perustaa yrityksiä. 

– Naiset perustivat yleensä pieniä kauppaliikkeitä, ompelimoja ja ruokaloita, Kirsi Vainio-Korhonen toteaa.

Palkkatyö oli kuitenkin pitkään mahdollista vain naimattomille naisille ja leskille. Vaimoilla kodin- ja lastenhoito menivät yleensä palkkatyön ohi.
Kotiäitiys oli kuitenkin myös yhteiskuntaluokkaan sidoksissa oleva asia. Työväenluokan naiset joutuivat usein pakon edessä käymään ansiotyössä, vaikka heillä oli pieniä lapsia. Moni meni töihin tehtaisiin.

Suuri muutos naisten työnteossa olivat 1970-luvulla tulleet päivähoito- ja peruskoulu-uudistukset, koska ne mahdollistivat laajemmin äitien työnteon.

– Aikaisemminkin varakkailla naisilla oli mahdollisuus palkata lastenhoitaja. Edulliset lastentarhat ja peruskoulu toivat palkkatyön kaikkien naisten ulottuville, Vainio-Korhonen sanoo.

Sama työ, mutta eri palkka

Iso muutos naisten ansiotuloissa on 120 vuoden aikana ollut se, että naiset ovat entistä koulutetumpia ja että yhä useammat ammatit ovat avautuneet naisille. Samaan aikaan naisten palkat ovat nousseet tuntuvasti.

Naisen palkka oli suunnilleen vain puolet miehen palkasta 1900-luvun alussa. Naisen pienempää palkkaa ei kuitenkaan ollut määrätty lainsäädännössä. Kirsi Vainio-Korhosen mukaan oli vain ”ikiaikainen ajattelutapa”, että jos nainen on ansiotyössä, hänellä ei ole perhettä elätettävänä, mutta miehellä on.

Tapa kuulostaa masentavalta, mutta Vainio-Korhonen näkee asiassa myös hopeareunuksen:

– Pohjoismaalaiset naiset ovat kuitenkin ansainneet omaa palkkaa keskiajalta lähtien, mikä on ollut naisille iso mahdollisuus, vaikka työ olisi ollut vaatimatonta.

Eeva Kotioja mainitsee opettajien ammatin, koska kansankynttilöinä työskenteli jo 120 vuotta sitten paljon sekä miehiä että naisia.

– Opettajien palkoissa sukupuolten ero näkyi selvästi. Naisten ja miesten eri palkoista luovuttiin pikkuhiljaa 1900-luvun alkuvuosikymmeninä, mutta lopullisesti perhepalkkakäytäntö loppui vasta vuoden 1948 lapsilisäasetukseen, Kotioja sanoo.

Lakiin palkkatasa-arvo kirjattiin vuonna 1970, jolloin työehtolaki kielsi syrjinnän. Kuitenkin naisen euro oli vuonna 2021 Suomessa 84 senttiä.

– Onhan se fakta, että naispalkat ovat miespalkkoja alhaisempia samalla koulutustasolla. Naisilla on viidennes vähemmän varoja käytettäväksi kulutukseen kuin miehillä. Aito palkkatasa-arvo olisi tärkeä saavuttaa, Vainio-Korhonen muistuttaa.

Yle Areenassa on katsottavissa Mari Sopelan palkkaeroja tutkiva dokumentti Lasikatto‍ (2022).

Lue myös:

Nainen – muistatko huolehtia eläkkeestäsi?‍

Naiset tekevät tuottavampia osakesijoituksia kuin miehet – mistä tämä johtuu?‍

Naisten sijoittaminen on nousussa‍