MITÄ VIKAA TÄSSÄ ON? Ei mitään, jos ei ole ollenkaan kiinnostunut varallisuudestaan. Suurin osa meistä kuitenkin on kiinnostunut varoistaan. Joku haaveilee aktiivisista eläkepäivistä, toinen sapattivapaasta ja kolmas olisi kiitollinen jo pienestä lisätulosta omassa arjessaan. Valitettavasti suurelle osalle nämä jäävät vain haaveeksi, sillä keskimäärin varallisuutemme tuottaa heikosti.

Miksi toimimme hölmösti? Syynä on osittain tiedon puute vaihtoehtoisista ratkaisuista, mutta suurin syy on itsessämme. On helpompaa toimia niin kuin olemme toimineet aiemmin. Muutos tuo aina epävarmuutta ja sen sietämisestä varallisuuden kartuttamisessa on viime kädessä kysymys. Sijoittamisessa adjektiivit turvallinen ja tuottava kuuluvat harvoin yhteen. Mutta samoin on muistettava, että samalla tavalla riitasoinnussa ovat sanat riskitön ja järkevä varsinkin silloin, jos aikajänne on useita vuosia.

Miten sitten riski pitäisi ymmärtää? Sijoitusmarkkinoilla sijoituskohteen riskiä arvioidaan sen lyhyen ajan arvonvaihteluilla. Maailman tunnetuin sijoittaja Warren Buffett on todennut, että sijoittajan suurin riski on se, ettei tiedä mitä on tekemässä. Kummatkin näkökulmat ovat oikeassa.

Yleensä hyvä pitkän aikavälin tuotto saavutetaan voimakkaan lyhyen aikavälin arvonvaihtelun kautta. Toisaalta aina on myös ymmärrettävä, mihin varojaan sijoittaa, jotta välttyisi vielä ikävimmiltä yllätyksiltä.

Sijoittajalle riskiä on lähes kaikkialla. Kyse onkin viime kädessä siitä, miten sitä hallitaan. Jos varallisuus on sidottu seiniin tai säästötilille, on hyvin todennäköistä, että henkilökohtaisessa riskienhallinnassa on puutteita. Kiinteistöjen hinnat reagoivat kysyntään ja tarjontaan samalla tavoin kuin muutkin omaisuusluokat. Kymmenien vuosien säntillisen lainan maksun jälkeen voi säästäjää odottaa ikävä yllätys, jos asunto todetaan arvottomaksi vain sen takia, että se sijaitsee väärässä paikassa.

Tämän vuoksi oman varallisuuden kehittymistä pitäisi aina ajatella kokonaisuutena, jossa on tilaa niin omistusasunnolle, kiinteistöille, talletuksille, mutta myös arvopaperisijoituksille. Varovaisimmankin säästäjän olisi syytä arvioida varallisuuttaan varojen reaaliarvon kehittymisen kautta. Tämä yksinkertaisuudessaan tarkoittaa sitä, että varojen on tuotettava vähintään inflaation verran, jotta niiden arvo säilyisi muuttumattomana.

Tilitallettajalle tämä yhtälö on viime vuosina osoittautunut mahdottomaksi. Pitkäaikaisessa säästämisessä kärsivällisyys on yleensä hyve. Jos varat on hajautettu riittävästi, on varsin todennäköistä, että varallisuuden reaaliarvo kasvaa. Valitettavasti suurin osa meistä on oman omaisuutensa suhteen kärsivällisiä väärällä tavalla. Varoja pidetään mieluummin tuottamattomissa kohteissa, jolloin niiden reaaliarvo laskee.

Käyttäytymistaloustieteilijät selittävät ilmiötä puhumalla status quo -harhasta, jolla hetarkoittavat sitä, että ihmiset suosivat sitä, mitä he jo omistavat. Jos on kunniallisesti maksanut omistusasunnon ja siinä sivussa on kartuttanut säästötiliä, on varsin luonnollista jatkaa säästämistä samankaltaisiin kohteisiin.

Onko varallisuuden järkevämmällä suunnittelulla merkitystä? Todennäköisesti kyllä, sillä kaikki me vanhenemme ja jossakin vaiheessa joudumme jollakin tasolla ottamaan kantaa siihen, miten olemme varautuneet tulevaisuuteen. Onko samanlaisen elintason tai elämänlaadun ylläpitäminen realistista työuran jälkeen? Aina on mahdollista, että tulemme toimeen vähemmällä. Kannattaa myös ottaa huomioon todennäköisempi vaihtoehto, jossa varallisuus saattaa mahdollistaa meille asioita, joista haaveilemme.

Raha ja sijoittaminen aiheuttavat suurimmassa osassa meissä erilaisia tunteita. Kannattaa kuitenkin ymmärtää, että henkilökohtaisten varojen suunnitelmallinen hoitaminen ei ole ahneutta, vaan ainoastaan järkevää sijoitustoimintaa. •

​

Juttu julkaistaan myös OP Oulun Horisontti -asiakaslehden numerossa 4/2018.