Taloudellisesta riippumattomuudesta on tullut eräänlainen hyve, jota halutaan tavoitella. Kukapa ei olisi kiinnostunut olotilasta, jossa työ voisi olla vain harrastus pakollisen tulonlähteen sijaan. Sijoittajaa ohjataan aloittamaan ajoissa ja muistutetaan, että sijoittaminen on kärsivällistä toimintaa. Tästä innostuneena moni herättää sisäisen pitkäaikaissijoittajansa ja ryhtyy jahtaamaan unelmaansa.

Unelma ei enää jää välineistäkään kiinni, sillä 2000-luku on ollut sijoittajan kulta-aikaa. Sijoitustuotteiden kulutehokkuus on parantunut ja vaihtoehdot ovat lisääntyneet. Piensijoittaja voi toimia kuin suursijoittaja ja hajauttaa varojaan ympäri maailman. Enää ei tarvita suoraa linjaa pankkiin, vaan digiaikana toimeksianto toteutuu vaivattomasti kotisohvalta.

Varsinainen vallankumous on tapahtunut sijoitustuotteiden kuluissa, joissa prosentit ovat vaihtuneet prosentin kymmenyksiksi. Kustannustietoisuus on huipussaan. Ymmärretään, että korkoa korolle ilmiössä prosentti on paljon rahaa, kaksi vielä enemmän.

Tähän saakka näyttää hyvältä, mutta sitten alkavat ongelmat.

Pörssikurssit ovat nousseet useamman vuoden. Sijoitukset ovat mukavasti voitolla, mutta koko ajan äänet talouden käänteestä voimistuvat. Alkutaipaleella oleva pitkäaikaissijoittaja tekee varsin rationaaliselta tuntuvan ratkaisun ja päättää kotiuttaa voittonsa. Onneksi tämä on digiaikana varsin nopeaa ja vaivatonta. Vain pari klikkausta ilta-askareiden lomassa ja varat ovat pankkitilillä. Jatkosuunnitelmakin on valmiina salamannopeasti. Viisainta on tarkkailla tilannetta ja palata takaisin markkinoille vasta, kun kaikki näyttää paremmalta.

Markkinatilanne muuttuu, varat ovat tilillä ja pitkäaikaissijoittaja alkupisteessä. Korkoa korolle ei juokse, mutta markkina juoksee yhä kauemmaksi pitkäaikaissijoittajan unelmasta. Saavutetut tuotot näyttävät vaatimattomilta, vaikka kulutehokkuuden piti varjella pitkäaikaissijoittajaa. Yksi järkevältä tuntunut napin painallus on käytännössä ryövännyt pitkäaikaissijoittajan tulevat varat ja unelmat.

Kuinka sitten pitkäaikaissijoittaja pelastetaan?

Ensinnäkin on tärkeää ymmärtää, ettei pelkkä sijoituskohteen valinta takaa onnellista loppua. Sijoittaminen voi käydä kalliiksi niin aktiivisilla kuin passiivisillakin ratkaisuilla. Kymmenyksien hallinnointipalkkiot ovat paljon rahaa, mutta samoja virheitä toistava sijoitustoiminta on vielä enemmän rahaa. Tuotot on helppo hävittää yhdellä napin painalluksella.

Vielä tärkeämpää on ymmärtää, että onnistuminen lähtee itsestä ja oman mielen hallinnasta. Oman sijoituskäyttäytymisen vaikutusta tuleviin sijoitustuottoihin aliarvioidaan. Syy tähän on luonnollinen. On inhimillistä olettaa toimivansa järkevämmin kuin muut. Siksi on helpompaa viilata sijoitussalkkunsa omaisuusluokkapainoja tai hakea alihinnoiteltuja helmiä erilaisten tunnuslukuanalyysien avulla kuin katsoa itseään silmiin. Pitkäaikaissijoittaja ei koe olevansa ylivertainen markkinaliikkeiden ennustaja, vaan hänelle markkinakehitys tulee annettuna. Tärkeämpää kuin keskittyä seuraavan Googlen tai Amazonin poimintaan on keskittyä olemaan mahdollisimman hyvä sijoittaja.

Pitkäaikaissijoittaminen on todennäköisyyksien punnitsemista ja ennen kaikkea todennäköisyyksien ymmärtämistä. Vaikka sijoitustoiminnan tuotto-odotus on positiivinen, lyhyellä aikavälillä hyväkin strategia voi tuottaa tappiota. Strategiaa, joka tuottaa kaikissa suhdanteissa, ei ole olemassa kuin myyntipuheissa. Äkkirikastuminen tai nopeiden tuottojen jahtaaminen on yleensä varmin tie nopeaan köyhtymiseen. Markkinalaskuissa pitkäaikaissijoittaja ei tarvitse suojaa markkinoilta, vaan itseltään. Tämä kaikki kuulostaa tylsältä, mutta sitä on pitkäaikaissijoittajan arki.

​