Miltä organisaation muutosmatka tuntuu palaajasta?
Moni varmasti tunnistaa arjestaan tilanteita, joissa paahdetaan menemään laput silmillä tuntien, että mikään ei edisty tai mitään ei saa aikaiseksi. On helppoa jäädä kiireen pyörteeseen ja nähdä vain käsillä oleva hetki tai työ. Kiireen keskeltä tulee harvoin astuttua tilanteen ulkopuolelle ja tarkasteltua, mitä kaikkea oikeasti onkaan saatu aikaiseksi. Perspektiivin vaihtaminen auttaa kuitenkin usein näkemään saavutukset, joille työn touhussa on sokeutunut.
Itselleni mahdollisuus perspektiivin vaihtoon koitti vanhempainvapaan muodossa juuri silloin, kun työnantajani OP lähti merkittävälle ajattelutavan ja toimintakulttuurin muutosmatkalle. Ketterään toimintatapaan siirtyminen on yksi OP ryhmän suurimmista uudistamishankkeista ja sen on sanottu olevan myös yksi Suomen suurimpia työelämään lukeutuvia mullistuksia.
Ennen vapaatani kuuluin pankkitoiminnan organisaatioon, jossa muutosmatka aloitettiin ensimmäisenä. Ehdin siis olla hetken mukana muutoksen alkutaipaleella. Uskon, että poissaoloni ansiosta minun on mahdollista nähdä muutoksen vaikutukset työhöni helpommin kuin tilanteessa, jossa olisin kokenut muuttuvan toimintaympäristön pikkuhiljaa.
Muutosmatkalla kehittymiseen eri keinoja
Mikä sitten on arjessani muuttunut? Näkyvin muutos omalla kohdallani löytyy organisaatiokaaviosta. Ketterän organisaation myötä kuulun työskentelyorganisaationi lisäksi kompetenssialueeseen sekä osaajaryhmään. Molemmat näistä koostuvat yhden aiheen tai alan, omassa tapauksessani data-analyytikan, asiantuntijoista. Käytännössä tämä muutos tarkoittaa sitä, että liiketoiminnallisten tavoitteiden lisäksi tekemistäni ohjaavat selkeämmin myös yhteisen toiminnan ja oman osaamisen kehittämisen tavoitteet. Nämä tavoitteet näkyvät siis arjessanikin huomattavasti aiempaa enemmän.
Osaajaryhmään kuuluminen on tuonut kokeilukulttuurin vahvasti mukaan työpäiviini. Mielestäni tämä kuuluu isoimpiin henkisiin muutoksiin, joita olen paluuni jälkeen kokenut. Sanonta ”virheistä oppii” konkretisoituu kokeilukulttuurin myötä. On vapauttavaa, kun on aidosti lupa kokeilla ja myös myöntää, ettei suunniteltu asia toiminutkaan. Uskon, että näiden kokeiluiden kautta pystymme rakentamaan entistä toimivampia kokonaisuuksia. Kompetenssialueella jaamme kokeiluidemme oppeja auliisti ja näin mahdollistamme laajemmankin oppimisen toimintatavan kautta.
Suuria muutoksia ovat kokeneet myös kommunikaatiokanavat. Tästä en tosin varmuudella voi tietää, mikä osa on ketterän ansiota ja mikä taas vallitsevan poikkeustilan luomaa digiloikkaa. Huomattava muutos on kuitenkin se, että sähköpostilaatikko ei enää tulvi yli äyräidensä, vaan kommunikaatio on järjestäytynyt pitkälti Teams -ryhmiin. Tämä osaltaan auttaa pitämään kokonaisuuden kasassa. Palavereita toki riittää edelleen, mutta niistäkin monet staattisenoloiset läpikäynnit on korvattu erilaisilla ketterään kulttuuriin kuuluvilla seremonioilla tai etätyön mukanaan tuomilla työskentelysessiolla.
Pohtiessani poissaoloni aikana kuljettua muutosmatkaa, jäin miettimään, miten omia saavutuksia sekä omaa kehittymistä kykenisi näkemään arjen keskellä. Olisiko mahdollista astua ikään kuin oman arkensa ulkopuolelle ja reflektoida omaa tekemistään yhtä objektiivisesti? Tästä kirjoittamisen kokemuksesta inspiroituneena päätin aloittaa ketteräänkin toimintatapaan kuuluvat retrospektiivit itseni kanssa. Säännöllisin väliajoin tulen antamaan itselleni aikaa myös pysähtyä: mietin, mikä on mennyt hyvin, mikä huonosti, mitä voisin tehdä paremmin ja mitä olen kokemastani oppinut.
Lue myös:
Kirjoittaja Sanna Fransman työskentelee data-analyytikkona OP:lla Vähittäispankin organisaatiossa. Hänen toimenkuvaansa kuuluu asiakkuusprosessien kehittämisen ja suorituskyvyn johtamisen tukeminen vahvasti dataan nojaten. Tiedolla johtamisen lisäksi intohimona matkustelu ja jalkapallo.