Aiemmassa blogissani avasin ketterän oppimisen 70:20:10 -mallia ja sitä, miten sen työssäni OP:lla koen. Tällä kertaa ajattelin mennä hieman konkreettisemmalle tasolle. Viiden vinkkini kautta avaan hyväksi kokemiani keinoja. Näistä keinoista löytyy toivottavasti iloa tai inspiraatiota rutinoiduimmillekin konkareille.

1. Sisäiset yhteistyöverkostot

Ketterässä mallissa OP:lla on erilaisten aihe- tai osaamisalueiden ympärille luotu yhteisöjä eli kiltoja. Killoissa tietyn aihealueen asiantuntijat kokoontuvat jakamaan kokemuksia ja tietoa kyseisestä aihealueesta. Ideana on mahdollistaa yhteinen keskustelufoorumi organisaation eri osissa työskenteleville asiantuntijoille. Mikään ei kuitenkaan estä liittymästä oman työskentelyalueen ulkopuoliseen kiltaan. Itse olen esimerkiksi liittynyt Vastuullisuus-kiltaan, sillä koen aihealueen todella mielenkiintoiseksi ja ajankohtaiseksi. Oman aihepiirin ulkopuoliseen kiltaan kuuluminen parhaassa tapauksessa herättelee pohtimaan, miten kertynyttä tietoa ja kokemuksia voi hyödyntää omassa työssä. Vaihtoehtoisesti voi myös tuoda oman kokemuksen kautta syntyneet ajatukset ja ideat aiheesta muiden hyödynnettäväksi.

Sisäisten yhteistyöverkostojen hyödyntäminen ei kuitenkaan aina vaadi suurta järjestäytymistä. Mitäpä jos kutsuisitkin hieman tuntemattoman kollegan (virtuaali)kahveille vaihtamaan ajatuksia?

2. Verkkokurssit

Verkkokursseja löytyy moneen lähtöön. Maksullisten kurssien lisäksi, on nykyään tarjolla myös ilahduttavia määriä maksuttomia kursseja, joiden sisältö on kuitenkin laadukasta. Kurssit voivat olla lyhyitäkin eli omaa ajatusmaailmaa saa tarvittaessa virkistettyä nopeastikin. Usein organisaatioilla on lisäksi tarjolla sisäisiä verkkokursseja. Runsauden pulassa onkin syytä miettiä, mikä on se itselle olennaisin tai kiinnostavin alue. Mietintöään voi rajata vaikka listaamalla alan trendeistä tai megatrendeistä ne todennäköisimmin omaan työelämään tai -tehtävään vaikuttavimmat. Mikä on se aihealue, jonka osaamisesta olisi pitkällä tähtäimellä eniten hyötyä? 

3. Verkostoituminen

Verkostoitumisen merkityksestä on puhuttu pitkään. Joillekin sillä saattaa olla jopa jo hieman negatiivinen klangi. Verkostoitumisen ydin ei mielestäni kuitenkaan ole se, että pyrkii tutustumaan mahdollisimman moneen ihmiseen tai saavuttamaan tietyn määrän LinkedIn -kontakteja. Verkostoitumista voi olla myös kuuluminen johonkin yhteisöön, joko geneerisempään tai alaspesifiin. Itse kuulun muutamiin eri yhteisöihin, joissa toimin välillä aktiivisemmin ja välillä taas otan selvästi passiivisemman rooliin. Verkostoituminen on kuitenkin tarjonnut mahdollisuuden tutustua moniin eri alojen asiantuntijoihin, keihin en välttämättä muuten olisi arjessani törmännyt. Lisäksi olen päässyt osallistumaan kiinnostaviin tapahtumiin, jotka monesti ovat tarjonneet uusia ajatuksia ja näkökulmia.

4. Osallistuminen kehitysprojektiin

Organisaatioissa on usein käynnissä kehitysprojekteja, joihin tarvitaan todellisia substanssiosaajia. Nuo osaajat ovat monesti todella tärkeässä roolissa tuomassa ymmärrystä niin nykyiseen toimintatapaan kuin kehittämisprojektin vaikutuksiin. Aktiivisella osallistumisella kehitysprojektiin on mahdollista kehittämisen lisäksi saada arvokasta näkemystä myös oman työn merkityksestä laajempaan kokonaisuuteen tai prosessiin. Näkemystä, joka monesti arjen pyörteessä voisi jäädä pimentoon. Tämän näkemyksen kautta saattaa avautua myös mahdollisuus kehittää omaa työtä tai työtapoja.

5. Tehtäväkierto

Tehtäväkierto on erinomainen mahdollisuus kehittää ja kehittyä. Puolen vuoden tai vuoden pesti uusissa tehtävissä voi tuoda kaivattua virtaa omiin työtehtäviin ja samalla tarjota mahdollisuuden hyödyntää omaa asiantuntijuuttaan aivan uudesta näkökulmasta. Tehtäväkiertopaikan voi löytää seuraamalla sisäisesti ilmoitettavia avoimia paikkoja tai kuten itselleni kävi: spontaanisti lounaalla erään kollegan kanssa. Riskinä tietysti on, että uusi tehtävä vie mennessään ja vanhaan tehtävään palaaminen ei tulekaan ajankohtaiseksi, mutta tämä lienee kuitenkin riski positiivisemmista päästä.

Bonusvinkki: Kehittämisen ei aina tarvitse olla jotain suureellista, jossa tähtäimenä ovat suuret säästöt tai kasvavat tuotot. Luonnollisesti se voi olla sitä, mutta kehittämisen kuuluu myös muodostua niistä paljon pienemmän mittakaavan teoista. Pienet muutokset voivat olla juuri niitä tekijöitä, jotka töytäisevät työtehtäviä tehokkaampaan, mielekkäämpään tai kestävämpään suuntaan.