Lyhykäisyydessään 70:20:10 -malli ohjaa jakamaan työpanoksen niin, että päivittäiselle työlle, sen parantamiselle sekä uuden oppimiselle löytyvät omat aika-allokaationsa. Mallia hyödyntämällä oppimista tapahtuu niin organisaation kuin yksilönkin tasolla. Jatkuva oppiminen on myös yksi ketterän toimintatavan periaatteista. Malliin tutustuminen sai minut pohtimaan, miten se käytännössä näkyy arjessani ja miten sovellan sitä omassa työssäni.

70% päivittäistä työtä

70:20:10 -ajattelutavan mukaan 70 prosenttia työajasta tulisi käyttää päivittäisen työn tekemiseen. Oppiminen tapahtuu siis työtehtävien kautta. Työssäni data-analyytikkona joudun jatkuvasti pohtimaan, mistä saan kerättyä tarvittavan tiedon kulloisenkin haasteen tai ilmiön esiin tuomiseksi, tai ratkaisun löytämiseksi. Päivittäin saan keskustella useiden asiantuntijoiden kanssa ja oppia eri prosessien tietolähteistä. Monesti ratkaisut edellyttävät syvällistä perehtymistä itselleni ennalta tuntemattomiin järjestelmiin ja niiden datavirtoihin. Saattaa kuulostaa kliseiseltä, mutta edelleen viiden vuoden jälkeenkin koen oppivani jotain uutta työssäni päivittäin.

20 % päivittäisen työn parantamista

Jatkuvan oppimisen mallin mukaan 20 prosenttia työajasta on tarkoitettu päivittäisen työn parantamiseen. Omassa arjessani tämä toteutuu luontevasti chapter- eli osaajaryhmän toiminnan kautta. Chapter-toiminnan tarkoituksena on mm. kerätä ja levittää osaamisalueen parhaat käytännöt. Työskentelyalueellani on hyvin aktiivinen osaajaryhmä, jossa järjestetään viikoittain mm. demotilaisuuksia. Niissä kullakin osallistujalla on mahdollisuus esitellä ja tuoda keskusteltavaksi omia aikaansaannoksiaan. Näiden tilaisuuksien tarkoitus on löytää toimintatapoja, joita osallistujat voivat hyödyntää vastaavasti omassa työssään, mutta myös antaa palautetta ja ideoida yhdessä, miten tekemistä voidaan parantaa.

Chapter-toiminnan lisäksi teemme jatkuvasti työtä tiimimme sisällä toimintatapojemme parantamiseksi. Käytämme säännöllisesti aikaa retroihin eli mietimme, mikä on mennyt hyvin, missä olisi korjattavaa ja mitä olemme oppineet. Retroilun tueksi pyrimme myös pyytämään palautetta sidosryhmiltämme. Palaute on mielestäni tärkeä osa työn parantamisessa. Omien työskentelytapojen muuttaminen voi olla vaikeaa, jos ei koskaan saa tietää, miten ne ympäristössä koetaan.

10% oppimista ja uuden kokeilemista

Edellisistä osa-alueista jäljelle jäävä 10% työajasta tulisi käyttää oppimiseen ja uuden kokeilemiseen. Tämän osa-alueen toteuttamisen koen itse vaikeimmaksi. Välillä tuntuu äärimmäisen haastavalta raivata itselleen aikaa opiskeluun, kun päivittäiset työt ns. ”painavat päälle”. Siinä missä mallin muut kohdat tulevat luontevasti, tässä on minulla itselläni se suurin ajattelutavan muutoksen paikka. Käyttämällä aidosti aikaa uuden oppimiseen, vahvistan omaa ja samalla myös organisaation osaamista pitkällä tähtäimellä. Vaikka uuden asian oppiminen ja omaksuminen saattaa alkuun tuntua hitaalta, antaa se kuitenkin mahdollisuuden pitkällä tähtäimellä parantaa esimerkiksi oman työskentelyn tehokkuutta. Niinpä tähänkin osa-alueeseen pitäisi suhtautua kuin mihin tahansa muuhunkin työtehtävään: sille tulisi varata aikaa. Analytiikan saralla ei ainakaan ole pulaa aiheista, joita voisi opiskella.

Ajattelen, että 70:20:10 -mallin toteuttaminen edellyttää aktiivista otetta niin organisaatiolta kuin yksilöltä. Työyhteisössä tulee tarjota osa-alueiden toteutumisen mahdollistavia tilaisuuksia ja foorumeita, mutta on myös yksilön vastuulla tarttua niihin mahdollisuuksiin sekä antaa oma panoksensa organisaation oppimiseen. Sanonnat eivät aina juonna juuriaan totuudesta: tutkimusten mukaan ne vanhatkin koirat oikeasti oppivat.