Työn tekemisen tavat ovat muuttuneet tiikerinloikan lailla koronapanademian myötä. Kohtasimme yllättävää epävarmuutta tulevaisuudesta. 

Johtaminen on muuttunut samalla, oman itsensä johtaminen on noussut hyvin tärkeäksi kompetenssiksi. Kuinka itseään voi johtaa, kun tavoitteet tulevat organisaatiosta, ja kotona odottaa tekemättä jääneet kotiaskareet? Tunne, että olisi oman elämän kuskina vaatii paljon itseluottamusta. 

Organisaatio, kollegat ja esihenkilöt voivat nopeastikin omilla kommenteillaan romuttaa hienosti alkaneen itsensä johtamisen polun. Itsensä johtaminen vaatii tavoitteellisuutta, suunnitelmallisuutta ja hirmuisen hyvää ajan hallintaa. Onnellinen ja oman näköinen elämä on paras tavoite itsensä johtamisessa. Meillä kaikilla se koostuu eriasioista eri elämänvaiheissa.

Olen enemmän tai vähemmän johtanut itseäni teini-iästä asti. Joskus siinä onnistuen paremmin kun taas toisinaan. Työ, jossa aina on ollut matkapäiviä, opiskelu, koripallovalmennus ja -pelaaminen, sekä kahden lapsen kuskaamiset ovat vaatineet tehokasta kalenterin käyttöä. Varsinkin, kun nukkumiseen minulla meni, ja menee edelleen, yhdeksän tuntia vuorokaudesta. 

Nyt on tilanne toinen. Lapset ovat muuttaneet omilleen ja monta asiaa on kalenterista poistunut. Olisi tilaa olla spontaani, mutta se ei olekaan niin helppoa. Opettelen ja opin. Ei ole helppoa muuttaa omia maneereitaan, vaikka ympärillä olevat asiat ovat muuttuneet. 

Tänään otin kaikki palaverit takapihalla aurinkotuolissa shortseissa, söin mansikoita ja nautin auringon lämmöstä. Ihan spontaanisti, koska aurinko paistoi. Kuka sanoo, että töissä pitää joka päivä istua kulmahousut jalassa selkäsuorana? Ei tarvitse.

Joku opettelee suunnitelmallisuutta ja toinen spontaanisuutta. Tavoitteena elämässä jaksaminen. Oman näköisessä elämässä.