J. Karjalainen laulaa sankareista kysyen, keitä ne on ne sankarit, sellaiset sankarimiehet, joita koko valtakunta arvostaa, tai sellaiset sankarinaiset, jotka tosi työstä palkintonsa saa. Olympialaisten Iivo-huuman innoittamana lapsenmieleni jäi miettimään sankaruutta. Keitä ovat ne sankarit?
Mistä rakentuu sankaruus ja mitä se pohjimmiltaan on? Iivo Niskasen mitalit jäävät historian kirjoihin, mutta itseäni liikutti yhteisöllisyyden tunne ja se, kuinka Iivo otti vastaan Kolumbian hiihtäjän Carlos Andres Quintanan. Quintana saapui maaliin viimeisenä miltei 18 minuuttia Iivon jälkeen. Iivon kommentissa lehdistölle on suuri viisaus: ”Olympiatasolla jokainen suoritus ja urheilija on arvokas ja arvostettava.” Voiko kauniimmin kilpakumppanista sanoa?
Tästä on meille kaikille ohjenuoraa omiin kohtaamisiimme. Kuinka arvokas ja arvostettava oma kollega on? Yhdessä olemme enemmän ja kaveria ei jätetä. Kun vain joka päivä osaisimme ja muistaisimme laittaa nuo tärkeät fraasit elämään.
Työyhteisö, jossa ihmiset saavat olla herkkiä ja haavoittuvia, ovat vahvimpia. Jokaisella meistä on elämässä ala- ja ylämäkiä. On tärkeätä, että elämän koettelemusten keskellä työkaveri tukee ja kuuntelee isoilla korvilla. Työelämän sankareita ovat ne, jotka tukevat ja rohkaisevat niitä, joilla suksi ei juuri sillä hetkellä luista.
Sankarit muistavat, että joskus myös he tarvitsevat tukea ja armollisuutta muilta. Sankarit ottavat muut huomioon pyyteettömästi, ja rakentavat omalla nöyrällä otteella luottamusta ympärilleen. Sankarit tietävät, että hekin ovat vain ihmisiä, ja jossain elämänvaiheessa tulee osaavampia ja tietävämpiä ympärille uusiksi sankareiksi.
Me ollaan sankareita kaikki, kun oikein silmiin katsotaan. Me ollaan sankareita elämän, ihan jokainen.
Kirjoittaja Susanna Vainionpää työskentelee OP Kodissa HR Business Partnerina. Ajatusmaailman innoittajina toimivat musiikki, urheilu ja koiramaailma.