Kaikki me haluamme toimia rationaalisesti, harkiten ja tehdä hyvää työtä. Samalla on myös hyvin epärationaalista olettaa, että me ihmiset aina toimimme rationaalisella tavalla. Meillä on jokaisella omat kokemuksemme, olettamuksemme ja vinoumamme. Rajallinen informaatio vaikuttaa päätöksiimme ja virhealttiuteen.  

Tätä pyritään johtoportaissa usein estämään luomalla selkeitä työn kuvauksia ja tavoitteita. Lisäksi luodaan sääntöjä ja ohjeistusta, joilla varmistetaan tietty laatutaso ja ennustettavuus. Yhteiskuntatasolla taas lakien tehtävä on ohjata organisaatioita toimimaan vastuullisesti ja inhimillisesti.   

Jatkuvasti kasvava byrokratia 

Jo 1950-luvulla brittihistorioitsija Nortcote Parkinson loi käsityksen jatkuvasti kasvavasta byrokratiasta. Parkinsonin laissa organisaatioilla on sisäänrakennettu dynamiikka, jossa hallintotyö ruokkii itse itseään. Byrokratia luo uutta byrokratiaa, ja organisaatio paisuu ilman todellista tarvetta.  

Ilmiön logiikka vaikuttaa olevan, että sääntely on ratkaisu mihin tahansa ongelmaan. Kysymys siitä, tarvitseeko jokin asia ohjeistusta ja seurantaa – tai ratkaisua ylipäätänsä – ei vaikuta mahtuvan kyseiseen ajattelutapaan. Ongelmiin pyritään löytämään ratkaisuja kehittämällä standardeja ja rutiineja, ja tulkinnanvaraiset kysymykset käsitellään kiristämällä tai lisäämällä ohjeistusta.  

Riskinä on kuitenkin, että hyvät aikomukset voivat kääntyvät itseään vastaan, mikä johtaa päinvastaiseen lopputulokseen. 

Organisaatiossa tämä voi ilmetä lisätyönä ilman suoraa lisäarvoa. Hallinnolliset tehtävät vievät enemmän aikaa ydintoiminnoilta. Esihenkilöiden aika kuluu kokouksissa ja raporttien käsittelyssä, jolloin vähemmän aikaa jää henkilöstön tukemiseen.  

Pyrkimykset ehkäistä ihmisten epärationaalista käyttäytymistä ohjeistuksilla voivat myös johtaa ei-toivottuihin seurauksiin. Kun organisaatiossa korostetaan varovaisuutta ja riskin välttämistä, tämä voi synnyttää pelon kulttuurin. Ihmisiä ohjaa virheiden pelko eikä intohimo toimia parhaalla tavalla.  

Omaa harkintaa ei enää käytetä, kun ajattelu ulkoistetaan kirjoitetuille säännöille. Byrokratiasta tulee rautahäkki, joka vangitsee yksilöt järjestelmiin ja tukahduttaa luovuuden.  

Rationaalisuuden tavoittelu finanssialalla  

Finanssiala on esimerkki, joka on viime vuosina kokenut voimakkaita sääntelymuutoksia. Muutosten tavoitteena on parantaa rahoitusmarkkinoiden vakautta ja tehokkuutta sekä ehkäistä ja minimoida mahdollisten pankkikriisien vaikutukset. Finanssialan vakaus ja terveys ovatkin erittäin tärkeitä koko kansantalouden kasvulle ja kehitykselle, ja siksi sääntelyllä on merkittävä rooli.  

Liian tiukka sääntely voi puolestaan aiheuttaa tehottomuutta ja jarruttaa koko kansantalouden kehitystä ilman, että sen tavoittamat hyödyt täyttyvät.  

Pankkisektorilla sääntely vaikuttaa muun muassa pankkien vakavaraisuusvaatimuksiin, päätöksentekoon sekä asiakkaan tuntemiseen. Nämä tekijät vaikuttavat pankkien riskienottokykyyn ja sisäisiin prosesseihin, mikä puolestaan vaikuttaa yritysten ja kotitalouksien lainansaantiin sekä asiakaskokemukseen.  

Kiristyneellä sääntelyllä ja lisäohjeistuksella on organisaatioihin syntynyt uusia tehtäviä ja erikoistumista. Tehtävien eriyttäminen tuo selkeyttä ja tehokkuutta, ja samalla syntyy eri urapolkuja organisaatiossa.  

Haasteeksi erikoistumisessa muodostuvat yhteistyön toteuttaminen eri yksiköiden välillä ja kokonaiskuvan säilyttäminen. Sujuvuus kärsii pitkissä prosessiketjuissa, kuten myös ihmisten rohkeus käyttää omaa harkintaa ja aloitteellisuutta erinomaisen asiakaskokemuksen tavoittamiseksi.  

Tässä kehityksessä on tärkeä välillä pysähtyä arvioimaan, mikä rationaalisuuden taso on tarkoituksenmukaista. Jatkuvasti muuttuvassa maailmassa tarvitaan uutta sääntelyä. Rationaalisuuden paradoksi puolestaan kehottaa sääntelyn karsimiseen, jotta saavutettaisiin oikea tasapaino.  

Filosofinen sanomani on yksinkertaisuudessaan, että kaikki hyvä voi liioiteltuna muuttua pahaksi. Lopuksi voi olla viisasta joskus pidättäytyä lisäsääntelystä, ohjeistuksesta, uusien standardien luomisesta ja pyrkimyksestä hallita hallitsematonta. Sen sijaan voi rohkaista tilannekohtaista ja itsenäistä harkintaa.

Tämän ajatuksen tueksi lainaan Beatlesia.  

Speaking words of wisdom  
Let it be, let it be.